Loppu itsekusetukselle

Pari viikkoa tullut oltua selvinpain, ei tee mieli juoda. Aika samankaltaisia kaikki juomiskertomukset ja ajan myota syntyva “oivallus” siita, etta ei mannata pilata elamaansa - siihen asti olen itsekin nyt paassyt kymmenen vuoden reippaan alkoholinkayton jalkeen.

Liikun melko aktiivisesti ja muutenkin talla hetkella elamanhallinta on kunnossa. En ala liikoja lupailemaan, vaan pidan nyt kiinni tasta raittiista suunnasta ja yritan vastustaa kiusauksia. En oikein osaa juoda siististi, jos yhtaan otan enemman juon lahes aina siihen asti kun pysyn tolpillani ja siina sivussa tietysti holmoilen ja sotken elamaani.

Eli tavoitteena pitka raittius ja juomatapojen muuttaminen, jos siihen aikanaan pystyn, mita vahvasti epailen eli pitka raittius vaan.

Hienoa, pari viikkoa on jo mielestäni todella kova suoritus. Saman verran suunnilleen itselläkin. Voidaan taputtaa toisiamme olalle.

Liikunta on itselläkin aika kova motivaattori: jo nyt huomaa, että jaksaa liikunta kiinnostaa enemmän kuin aiemmin. Lisäksi treenipäiviä ei mene hukkaan krapulan tai kännin takia. Vielä en ole huomannut vaikutuksia suorituskyvyssä salilla tai lenkillä, mutta jos tätä pidempään jaksaa, niin varmaan sekin sieltä tulee. Jarkko Ruutu kirjoitti kirjassaan siitä, miten motivoivaa hänellä oli se, että laski miten monta treenipäivää enemmän hänellä tuli vuositasolla sen myötä, kun skippasi baarikeikat. Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen.

Tsemppiä ja kerro jatkossakin miten menee!

kiitos Sumuton, Tsemppiä sinnekin!

Muutama päivä vierähtänyt, siirryin aikaiseen rytmiin, se nyt alkuun tuottaa pientä univajetta, mutta helpottaa muuten elämää, kun voin aamusta aloittaa työt kuuden aikoihin ja lopetellakin sitten jo aikaisin. Illat on usein sellaista, että tekee mieli juoda ja syödä mitä sattuu. Kohennan tässä syömispuoltakin, tasainen painonpudotus mielessä ja sekin on ihan hyvin alkanut, joskus jotain herkkujakin syön, mutta pidän sen kokonaisuuden sellaisena, että ei tule mitään ylilyönti dieettiä / retkahduksia, vaan mahdollisimman tasaista menoa.

Mulla oli pitkään vaihe, kun en oikein saanut näihin asioihin mitään kontrollia (päivittäistä juomista ja roskaruokaa) , on siitä nyt kuukausi. Sitten tuli vedettyä parina viikonloppuna kaatokännit, yhtenä päivänä molempina (ei sentään yksin) ja nyt sitten toista kokonaan raitista viikonloppua.

Aloitan päivät kylmällä suihkulla ja avannossakin on tullut käytyä kolmesti tänä vuonna. Se aina tuntuu piristävän. Eilen kävelin baarin ohi päivällä ja olisi ollut aikaa käydä ottamassa yksi olut, mutta mietin sitten, että ehkä vähän liikaa stressiä tällä hetkellä, että siitä olisi oikeasti voinut nauttia joten en kauaa paininut itseni kanssa, vaan jätin väliin. Aamulla myös yritän ottaa aikaa sille, että olen omissa ajatuksissani ja rentoudun, tuntuu että se jotenkin antaa tasaisempaa mielialaa iltaan asti ja tekee helpommin parempia valintoja. Olen myös päättänyt, että kotona en juo, enkä osta kotiin alkoholia. Tämäkin oli ennen sellaista itsekusetusta, ostin viinaa ja olutta ja muka vaan join sitä olutta ja otin vähän viskiä ja sen nyt aina tiesi miten siinä kävi, jonain yksttäisenä päivänä Zen mielentilassa ehkä se jäi siihen 6 kaljaan ja muutamaan viskiin, mutta useimmiten meni koko pullo ja kierre oli valmis alkamaan.

Nyt taas tämä ajatusrumba on siirtynyt siihen, että kovasti tekisi mieli lähteä jonnekin lomareissulle. Noh… en ole tässä yli vuoteen lomaa pitänyt ja työ on luonteeltaan mulla aika vaativaa ja voimia vievää, mutta tiedän taas hyvin, että mitä siitäkin helposti tulee, jos lähtee lomalle (juomista) ja sitä taas haluan vältellä.

Että silleen… tietysti on jotenkin kahleinen olo ja pieni alakulo päällä, kun joutuu tällä tavalla miettimään ja näiden asioiden kanssa painimaan, mutta on mulla aika monta asiaa aika hyvällä mallilla, (terveys , parisuhde, muutama ystävä, rahatilanne, työ). Kaikkien niiden eteen olen joutunut ja joudun näkemään enemmän / vähemmän vaivaa ja onkin järkevä miettiä mihin eniten panostaa. Tällä hetkellä jonkinlainen työuupumus kyllä vaivaa, mutta samalla myös tietysti liian alkoholinkäytön lieveilmiöt. Yritän ratkaista tämän tekemällä vähän vähemmän töitä (näin menty jo jonkin aikaa) ja yrittää saada käytyä jossain lomalla pidemmän raittiusjakson jälkeen. Tuntuu tässä tätä kirjoittaessa aukeavan itselleni paremmin se, että on jotenkin ristiriitaisen musertavan vaikeaa elää sen kanssa, että siihen yhteen asiaan eli alkoholinkäyttöön ei mulla ole ollut oikeasti kontrollia, kun taas sitten muuten olen aika noh… kilpailuhenkinen ja tavoitteelinen mies ja haluan, että asiat on järjestyksessä . Olen kyllästynyt pettymään enää itseeni, mutta sitten toisaalta vaadin itseltäni aika paljon joissain asioissa. Alkoholi ongelman kanssa on typerä olla vaatimatta itseltään muuta, kuin täyttä raittiutta tai sitä, että joskus juo sen yhden. Kohtuudellinen alkoholinkäyttö multakin ehkä onnistuisi, mutta en edes tiedä haluanko sellaista oikeasti yrittää ja nyt jos yrittäisin, niin varmuudella retkahtaisin juomaan.

Tiivistäen :

  • täytyy jatkaa raittiina
  • taas enempi liikuntaa,… → pirteämpi olo ja parempi uni
  • yrittää alkaa heräämään samaan aikaan joka aamu (tärkeää)
  • olla sortumatta roskaruokiin, hiilaripommit aiheuttaa mulla myös himoa olueen ja tällainen pieni kalorivaje pitää juomishimot loitolla
  • vältellä mitään reissuja muutama kuukausi (muutenkin koronan takia)

Kovasti tutunkuuloisia ajatuksia sinulla… Tuota tavoitteellisuutta olen itsessänikin miettinyt, että on se kumma kun alkoholin suhteen on ollut ns. piikki auki vuosikausia, vaikka monissa muissa asioissa olen suorastaan perfektionisti. Mutta kyllä kai se toisaalta kuuluu alkoholiongelmien luonteeseen… Että asian todellinen laita ei kovin helposti selkiydy juomarille itselleen, tai että ainakaan tahtotila muutokseen ei synny ihan tosta vaan. Onneksi ollaan tähän asiaan nyt havahduttu niin sille voi jotain yrittää tehdäkin!

Niin, tuli tassa kaytya saunassa ja savusaunassa Hesassa. 7-9 juomaa tuli juotua kaverin kanssa. Nautin, avannosta ja kaikesta.

En tieda. Ei tama mitaan sellaista pohjamuta juomista ole ollut ja muuten viikonloppu kotona oltu. Mukavaa ollut.

Valilla tulee jonkunlainen pakkomielle juoda paatyyn asti, mutta kun miettii sen seurauksia on taas skarpattava.

Riippuvuutta. Toisaalta… Ei ole sellaista… Pakonomaista tarvetta paeta omaa elamaa talla hetkella…

Niin.

Nautinko tasta kohtuukaytto painistakaan? Paljon enemman, kuin kannissa sekoilemisesta ja kontrollista luopumisesta.

Sehan se on alkoholin oikea ongelma, jokainen jarkeva haluaa kontrollin itselleen, mutta paihde addiktoi ja sotkee nupin.

Mika sitten on se tapa ottaa irti arjesta, jos ei alkoholi tai paihteet / irtosuhteet tjms.

Sellaista ei ole.

Vaihtoehtona on riippuvuus ja vuoristorata tai tasaisuus.

Onko?

Kysytaan näin, minkalaista elamaa tyypillinen paihdesaarnaaja elaa, mistä ne kiksit tulee?

Kaikesta muusta paitsi paihteista - itsepetoksesta.

Varmaankin totta. Yleensa ne jotka saarnaa jostain vaahtosuussa puhuu siita mista on puute

Tasapainoisia ihmisia jotka pitavat itsestaan huolta ilman etta sita sanelee elamantilanne /sosiaalisetpaineet/ riippuvuustausta siltikin loytynee aika paljon.

Oikeastiko?

Jos rahaa olisi kaytettavissa melko vapaasti, ei perhe velvoitteita, ei tyo velvoitteita, mihin alkoholinkaytto kategoriaan suurin osa ihmisista menisi?

Totuus on, etta meilla ei ole kovin paljon valinnan varaa.

Siksi tamakin foorumi on tehty .

Persoonaan ja taustaan liittyvia juttuja.

Taytyy nauttia elamasta ja olla menematta aaripaihin kovin usein.

Täytyy mennä ääripäihin ja olla nauttimatta elämästä.

Niin en tiedä. En pidä tämänpäiväistä minään isona takapakkina. Huomasin vaan, miten en nauttinut oikein alkoholista itsestään ja aina oli se paini itsensä kansssa, juonko 1/2/3/4/5/6/7/ vai annanko kokonaan periksi?

Aikaa tyhmää sinänsä, mutta kieltämättä vaikeaa kieltäytyä jos on sellaisessa seurassa, jossa otetaan alkoholia. Se kait sen ratkaisee aika pitkälti.

Jossain vaiheessa en enää selvästikään paininut itseni kanssa, vaan tunsin itseni vaan hermostuneeksi ja otin vaan lisää (riippuvuus) huoh…

onneksi nyt jäätiin siihen “kohtuukäyttöön” tänään.

Täytyy uskoa prosessiin, hyvä tänne kirjailla ja sitten katsoa paljonko sitä oikeasti menee. Eiköhän se kontrolli palaa pikku hiljaa, kun pitää kiinni omista pelisäännöistä, välttää pe/la iltoina mihinkään menemistä jne.

Mulla on myös jotakin melko kroonista ahdistusta / stressiä / lievää sosiaalisten tilanteiden välttämis tarvetta , mikä jotenkin tuntuu vahvistuvan, jos juo alkoholia / mielelläni juon tunteakseni oloni mukavammaksi näissä tilanteissa. Olen kyllä harjoitellut ja tulen ihmisten kanssa yleensä ihan hyvin toimeen, pärjään hyvin itsekseni ulkomaillakin yms.

Eilen köpöttelin ihan hyvän peruskuntolenkin ja uni tuntui parantuneen, toivottavasti ei nyt tullut pahaa takapakkia siinä asiassa.

Viimeksi mainitsemani pohdiskelu : monet tuntemani ihmiset, jotka eivät juo juuri ollenkaan vaikuttavat aika nihkeiltä, tiukoilta ja onnettomilta - elämässä on aika monta eri osa-aluetta ja jos oikein mikään muu ei ole oikeasti kovin hyvällä mallilla, niin ei minun mielestäni sillä raittiudella voi niitä kaikkia muita korjata. Ja myös toisinpäin, jos juominen on pahalla mallilla, niin vaikka muita alueita yrittäisi skarpata, niin kaikki kaatuu tietysti siihen juomiseen.

Ei palaa itsellään.

Elämänmittainen taistelu tietysti edessä. Täytyy vain tehdä, kuten muutkin ja purkaa energiaa treeniin, uppoutua töihin ja juoda silloin kun on pakko. Nousta sieltä tuhkasta taas feenix linnun lailla ja kirota riippuvuutta, purra hammasta närästyksissään unettoman yön jälkeen ja taistella eteenpäin, syyttää itseään.

Tai sitten voi totutella pitkään ja tasaiseen tylsyyteen.

Niin kait, ei kai elämässä ole niin koskaan tietoa tai lupausta huomisesta, vaikka moni yrittää niin itselleen uskotella.

Viimeksikin oikeastaan tämä raittiuspohdintani tuli lopulta siihen taitteeseen, että onko uskoa vai eikö ole?

Venäläinen vatsahaavan sairastanut ystävänikin totesi, että juomisen syyt ovat varmasti syvällä, mutta juominen itsessään on aina asenne kysymys, jonka voi ymmärtää kallistuvan kummalekin puolelle.

Niin kait. Miten paljon mistäkin piittaa, erityisesti terveydestään? Kaiketi pitäisi paljonkin piitata, mutta kukapa huomisesta tietää.