Lopetus ja ahdistuneisuus

Hei, olen yrittänyt vähentää pitkän aikaa alkoholinkäyttöäni, joka oli ainoastaan viikonloppuisin pe-la, mutta kunnon kännejä. Nyt aloitin antabuskuurin, ja olen ollut juomatta n. 3 viikkoa. Olen ollut hyvin ahdistunut jo aikaisemmin, ainakin puoli vuotta. Miten muilla, onko alkoholin lopetus auttanut ahdistusoireisiin? Syön kyllä mielialalääkettäkin, ja keväällä “hoidin” ahdistustani alkoholillakin, tietäähän ettei siitä hyvää seuraa. Laitoin siis korkin kiinni ja pitäisikö nyt luottaa vain, että olo tasaantuu, vai pitäisikö hetkellisesti pyytää jotain toista lääkettä nimenomaan tuohon ahdistuneisuuteen?
Ärsyttää tämä, kun todennäköisesti nyt pyydettyäni antabuskuurin mut laitetaan sitten siihen lokeroon, että kun kaikki on tähän mennessä johtunut mielialan häiriöistä, olenkin lääkärien silmissä hullu ja lisäksi juoppo :open_mouth:
Raittius on tuntunut oikein hyvältä, koska ei ainakaan ahdista alkoholin takia, mutta muuten ei ole vielä niin valoisaa, johtuen tuosta ahdistuksesta… enpä tähän nyt avaudu enempää, tsemppiä kaikille ja mukavaa,selvää viikonloppua! :slight_smile:

No kuinka pahasti se ahdistuneisuus häiritsee sun jokapäiväistä elämääsi?

Onhan se nyt aika elämänmuutos joka tapauksessa jos on tottunut viikoloppuisin nollaukseen. Eihän se hyvältä tunnu alkuun välttämättä ollenkaan vaikka toisaalta tyytyväinen juomattomuudestaan olisikin. - Opettelua se vaatii oli mielialaongelmia ollut aikaisemmin tai ei ja ahdistuskin varmaan on yleistä.

Noita alkuhankaluuksia helpottaa huomattavasti varmaan kun yrittää elää sellaista itselleen mahdollisimman mukavaa elämää ja muistaa kehua itseään joka päivä jos ei muusta niin ainakin tuosta päätöksestä muuttaa elämäntapaansa raittiinpaan suuntaan.

Mut miksi sitä on sitten ihminen ahdistunut?

Johtuuko se ahdistus kenties niistä tapahtumista jotka kännipäissään on tehnyt vai jostain muusta?

Onko elämässä joku ongelma joka vaatii ratkaisua ja piilottelee tuon nollauksen takana?

Jokaisella kun on nuo omat kuvionsa omassa eikä yleispätevää ohjetta ole olemassakaan muutakuin että ei se ainakaan pahaksi ole ihmiselle alkoholista luopuminen pidemmän päälle.

Hubaduu kirjoitti

Kiitos toivotuksista, raitista viikonloppua sinullekin, tuntuupa miltä tuntuu!

Tänään et ole yksin

Hei! Näissä mielensairaus asioissa aina mietitään oliko masennus/ ahdistuneisuus syynä alkoholin käyttöön vai aiheuttiko juuri alkoholi näitä oireita. Se kuitenki on varmaa että alkoholi pahentaa masennusta ja ahdistuneisuutta. Minulla oli masennus diagnoosi jo ennekuin aloin käyttää alkoholia. Vuosien myötä sitten minäkin opin hoitamaan olonani alkoholilla ja se ei ole hyvä. Oletko käynyt terapiassa? Siellä varmaan olisi hyvä pohtia mikä sinua ahdistaa . Sieltä ehkä myös löytyisi keinoja sietää ahdistuneisuutta jos sitä ei saa kokonaan poistumaan. Psykiatrin arvioi tilanteestasi olisi varmaan paikallaan ja hän voisi katsoa lääkityksen kohdalleen. Itse olen ollut raittiina 3kk ja se on kyllä haasteena että sietää / kohtaa kaikenlaisia oloja ilman puudutusta, selvin päin. Sitähän on juonut mihin vaan, jopa pitkästymiseen. On vaikea kestää jopa sitä että on vaan. Mutta kuitenkin tää on jotenkin hienoo ja voi olla ylpeä itsestään. Hetkittäin on levollinenkin olo. Elämä tuntuu oikealta. Summa summarum; alkoholi on huono lääke ahdistukseen. Mieluummin lääkäriltä joku oikea lääke ja terapiaa. Voimia! Kirjoittele kuulumisia tänne!

Hei, kiitos vastauksista ja tsemppauksista sekä tiedosta :smiley:
Mullahan tuo ahdistuneisuus on kulkenut oikeastaan koko aikuisiän tässä mukana, välillä voimakkaampaa välillä hyvinkin mietoa. No nyt on ollut huonompi jakso, ja päätin että en aio enää alkoholilla oireitani pahentaa. Olen aikanaan käynyt terapiassa, ja lääkityskin on tällähetkellä, mutta sitäpä ei ole kontrolloitu pitkään aikaan. Ahdistusta ja masennustahan oli ennen alkoholin käyttöä, mikä nyt tosin on heti alusta asti ollut aika rajua, nuorenahan tuo kännäily tuli aloitettua. Kännitoilailut yms. kyllä aiheuttaa lisäahdistusta, kuten helise vähän kysyi/vinkkasikin!
Tällähetkellä ahdistuneisuus haittaa todella voimakkaasti etenkin työelämässä, mutta myöskin kotona. Lienee paikallaan käydä tohtorin tai psykiatrin juttusilla mahdollisista lääkitysjutuista yms. Terapiaakin vois tässä olla hyvä lisää saada. En kylläkään kaipaa mitään benzoja tms. vaan jos saisi jonkun paremmin ahdistukseen purevan pitkäaikaisen lääkkeen, tai sitten olo tasaantuu muuten!
Olen lukenut näitä päihdelinkin juttuja jo varmaan 10 vuotta, mutta nyt laitoin oman nimimerkin ja jotain tänne kirjoitan… täällä näyttää olevan paljon saman asian kanssa kamppailevia!
Tsemppiä kaikille päihteiden ja elämän muiden haasteiden kanssa taisteleville! Selvänä tänäänkin!
Niin ja oma vinkki muille, jonka tiedättekin: Liikkukaa, ulkoilkaa! Siitä tulee hyvä olo, vaikka aluksi ihan vähän kerrallaan!

Hei, täällä toinen ahdistelija. Säännöllinen lääkitys on siihen olemassa, joka auttaa, mikäli elämä ei muutoin käy liian raskaaksi. Jokin vuosi sitten niin kävi ja alkoholi tuli liiallisesti mukaan kuvioihin. Nyt pyrin lisäämään vielä liikunnan jälleen tähän, jotta ne möröt pysyisivät piilossa. Minäkin olen jutteluni jutellut terapiassa ja olen tullut siihen tulokseen, että olen vain ihmistyyppinä tällainen. Murehtija, syvällinen, heikko itsetunto ihan lapsesta saakka. Suosittelen kyllä lääkitystä, jos/kun vaiva on ollut pitkäaikainen. Ainahan voi kokeilla ja lopettaa, jos se ei sovikaan. Yksilöllistähän tämäkin tietenkin on. Turha kärsiä ja kituuttaa elämää liiallisen ahdistuksen kanssa. Se jos mikä vie elämänilon ja altistaa virheellisille valinnoille. Tsemppiä ja mukavaa päivää!

Minuakin on ruvennut ahdistamaan. Mietin tossa et aloitan kans Brintellix lääkkeen uudestaan nyt ei enää alko ahdista vaan tää ahdas elämä.

Olen kärsinyt masennusjaksoista koko ikäni, vaikka en ole aika tätä joko tunnistanut tai myöntänyt. Viinaa olen juonut iloon, suruun ja ahdistukseen. Pisimmän raittiuden aikana suurin pettynys minulle on ollut se, ettei masennus hävinnyt juomisen lopettamisen jälkeen. Nyt luulen ymmärtäväni, että eihän sellainen voi hävitä, joka on minussa. Mutta raittiina ollessa kokee tunteet kirkkaampana. Kun mielenterterveyttään ei turruta juomalla, niin on kartalla siitä, kuinka oikeasti voi ja tästä tietoisena voi hakea selväpäisenä ongelmiin apua, vaikka lääkitystä. Humalassa ja humalan jälkeisissä tiloissa ahdistus ja masennus moninkertaistuu ja sitä ei oikeastaan osaa sanoa kuinka voi, koska aivokemiat ovat niin sekaisin viinasta. Tämän vuoksi kannattaa lopettaa juominen ja hakea selvänä apua mielenterveyden ongelmiin. Lääkityksenkään tehoa ei voi arvioida, jos tuhoaa lääkkeiden tuoman avun viinan tuomalla aivoiskulla.

Korkin kiinni laitto ja olon tasaantumisen odotus ovat oikeita tekoja. Sitten apua hakemaan vaikkapa lääkityksen ja terapian avulla. Mutta kun saa hoidon alkamaan ja toipumisprosessin käyntiin, niin viina kannattaa jättää ehdottomasti kauppaan ja kaverin povitaskuun.

Kiva, mutta ei kiva kuulla, että on kohtalotovereita. (Ja on tosiaan lääkitystä jo ennestään olemassa, mutta liekkö tuo alkoholi haukannut kaiken vaikutuksen…) Kyllähän mä sen tiesinkin, että varmasti ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta meillä suomalaisilla on! Ei sitä tuolla arkielämässä niin paljon huomaa, paitsi jos pitää aistit herkillä. Jotenkin sitä yrittää peitellä omaa ahdistuneisuuttaan, ja ihmettelee että eikö täällä muita ahdista. Joskus yllättävissä tilanteissa joku on sanonut, että hänelläkin on masennusta tai ahdistusta yms. Silloin on tuumannut mielessään, että eipä huomaa päällepäin. Välillä helpointa olisi vain sanoa että nyt ahdistaa, niin ei tartteisi peitellä ahdistustaan. Olen kyllä sitä mieltä, että päihteettömyys on hyvä tie. Uskoisin että omalla kohdallani ahdistus voisi ainakin hieman vähentyä, mutta vaikea sanoa poistuuko se kokonaan. Olen ollut murrosiästä enemmän ja vähemmän ahdistunut. Nyt vain sattuu olemaan niin vaikea kausi taas, että oli pakko jättää alkoholi kokonaan pois, että näkee miten mieli alkaa toimimaan ilman alkoholin tuomia ahdistus ja masennustiloja. Onhan tuota tullut töppäiltyäkin alkoholin vuoksi, eikä se ainakaan itsetuntoa nostata.
Varmasti ahdistuneisuutta ja masennusta meillä monella on, sitä kun osattaisi jokainen arvostaa itseämme sellaisena kuin olemme, heikkouksine ja vahvuuksineen! Uskon että itseluottamusta ja tuntemusta pystyy kasvattamaan eri keinoin tiettyyn asti. Mutta ei minusta ainakaan koskaan mitään “superihmistä”(omasta mielestään) tule, olen oma itseni herkkä, ja haavoittuvainen, mutta myös ymmärtäväinen :slight_smile:
Niin ja todetaan nyt että ilman alkoholia mennään ja tullaan menemään! :wink:

Todella viisaita sanoja, näin tulen tekemäänkin! Haluan heittää haastetta sinulle toivoton, että uskotaan kuitenkin että aina on toivoa! Masennus varmasti on sinussa, mutta kukaan ei tiedä tuleeko se olemaan “loppuun asti” Sun viisaista sanoista saa vaikutelman että olet oikeilla raiteilla, siis minun silmiin. Liikuntaa, mielekästä tekemistä, harrastuksia… itselle tärkeiden asioiden tekemistä… toivon, että vaikka masennus olisikin sinussa, niin saat toivoa elämään ja saisit elää mielekästä elämää :slight_smile: Ja ok, saatoin tarrautua liikaa nimimerkkiisi :astonished: On tää välillä haastavaa, myönnetään :smiling_imp:

Eipä oo plinkissä tullut käytyä, mutta todettakoon, että sitähän ollaan 4,5kk oltu jo juomatta, ei ois arvannu :laughing:

Hienoa!