lopetus ei onnistu

Kertasin vanhaa viestiäni pitkästä aikaa täällä. Tilanne on valitettavasti mennyt huonompaan suuntaan. Katsoin juuri naamaani peilistä ja olen oikeasti ihan turvonneen possun näköinen. Juon joka päivä. Tissuttelen miedoilla, mutta määrät ovat nyt vähintään sen 10 annosta vrk. Antabus ei auttanut, pystyn juomaan sen kanssa. Tiedän, että on hengenvaarallista, joten Antabus sai siksi jäädä. Mulla se aiheutti vain naaman punotusta.

Olen saanut toista lääkettä, minkä pitäisi hillitä alkoholin halua (Campral, vaatii Suomessa lääkintähallituksen luvan ja on kallis lääke, mutta niin on viinakin). Koko ajan lykkään aloittamista, vaikka sen olen jo hyväksi havainnut.

Tässä välissä erittäin läheinen sukulaiseni joutui Lyrica-koukkuun. Muutti persoonallisuutta ja hän päätyi tekemään itsemurhan. Hyppäsi parvekkeelta ja valitettavasti ihan sattumalta osuin paikalle ennen viranomaisia. Mitään ei ollut tehtävissä, niska heti poikki. Nyt sitten juon ja kuulen hänen sanansa, että “juot tuolla tahdilla itsesi hengiltä”. Ja mä olen vasta päälle kolmekymppinen nainen.

Mä päätin aloittaa sen Campral-kuurin. Onneksi on uusi resepti valmiina. Apteekkiin mistä sitä saa, on tunnin matka suuntaansa, mutta sillä ei ole väliä. Pääasia, että saa elämänsä hallintaan. Ja kyllä, olen alkoholisti. Sen olen myöntänyt jo ajat sitten ja hoitojaksojakin on takana. Sitä(kin) hyvää niistä on seurannut, että osaan katkaista juomisen itse. Oman kroppani rajat tuntien, psykoosivaaran tunnistaen, samoin mahdolliset kramppikohtaukset osaa ennakoida niin, että niitä ei tule.

Lisäksi mulla on taustalla tuo syömishäiriö. Välillä anoreksiaa, välillä bulimiaa. Silloin kun vähentää juomista, niin oksentelujen määrä (sormet kurkkuun) kasvaa. Ahdistuksen lievittämistä ja erittäin huono tapa.