Nuohoomiseen meni koko päivä, kun tein perusteellista siivousta ympäristöönkin. Siivouspyyhkeitä hakiessa laatikon perältä löytyi tyhjä viinipullo ja puolillaan oleva. Tuli mieleen ,että eihän tuo nyt paljo päähän mee jos juon. Sitte tajusin,että mähän join jo jäätelökahvit sen kunniaksi, kun oon 10 päivää ollu ilman päihteitä. Kaadoin sen viemäriin.Taitaa noita piilopulloja vieläkin löytyä jostakin.
Mieskin ihmetteli, miten mä noin paljo oon nyt touhunnu. Vastasin ettei oo enää niin ahdistunut olo. Yritti tulla lähelle. Sanoin: “Antaa ny olla” Lähti siitä rivakasti pois.
Nyt paketoin pojan 4v tyttärelle pikkukoululahjaksi ostamani hirnuvan yksisarvisen. Ovat meillä koko viikonlopun.Lauantaina meemme kylän puurojuhlaan.
Olipa mukava viikonloppu pojan ja hänen tyttärensä seurassa. Kylän pikkujoulussa kiva jutella ja nauttia joulupuuroa ja joulutorttua kahvin kera. Joulupukki kävi jakamassa lapsille lahjapaketit.
Pöytä ja sohva oli täynnä erikokoisia hevosia, joilla barbit kävivät ratsastamassa. Lopuksi barbit pukeutuivat juhlavaatteisiin suunnaten linnanjuhliin. Mitkää muut lelut, askartelut tai piirtämiset ei kelvannu. Yksisarvinen lyöttäytyi hevosten seuraan. Voi tuota lapsen mielikuvitusta. Oikein siinä itekki innostui nukkeja pukemaan ja riisumaan. Mulla ei lapsuudessa ollutkaan muita nukkeja, kuin isoäitini tekemä molla-maija. Lapsen laulut ja lämpimät halaukset jäivät tuonne mieleen pilkahtelemaan…
Kävin tänään metsä-/ maastokävelyllä. Palasin samaa reittiä, missä viimeisin retkahdus oli alkanut. Nyt nautin raikkaasta ulkoilmasta ja kumpuilevasta maisemasta. Huomasin, ettei viininlipitys ollut niin vahvana mielessä. Kuitenkin se sielä taka-alalla vielä kummittelee. Ei tässä kovin vahvoilla mennä. Kotoa ei viinaksia (kai) löydy. Kauppareissulla kuljin oluthyllyjen vierestä tarkoituksena ostaa 0-prosenttista. En heti löytäny ja poistuin kassalle.
Tänään juotiin tiikerikakkukahvit. Kakku voitettiin puurojuhlien arpajaisista. En kertonut miehelle, että nyt on kaksi viikkoa ilman viiniä. Olen siis voittaja tänään, kun en juo, kuten @Teme70 kirjoitti ketjussani.
Kiitos muillekkin ruusuista, halauksista ja voimien toivotuksista Olette aarteita.
Mennäänpäs! Ne ajatukset kyllä haihtuu ajan kanssa sieltä takaraivosta. Toki ne hetkittäin nousee esiin mutta joka kerta harvemmin ja lievempänä. Alkuun on ihan ymmärrettävää että ne ajatukset tavalla tai toisella pyörii alkoholin ympärillä, kaupassa kiinnittää huomiota oluthyllyihin ym. eri tavalla kuin ennen mutta se vaimenee viikko viikolta. Aivot täyttyy uudella ajateltavalla. Se on itseasiassa se vaaranpaikka myös osaltaan, kun tulee se hetki kun olettaa ettei ole enää riippuvainen alkoholista kun se ei pyöritä ajatusmaailmaa. Siihen kannattaa varautua jo ennalta. “Mitä teen kun se viinamörkö tulee huutelemaan?”. Sitten ei tee niin helposti paniikkiratkaisua (se vanha tuttu pullo).
Ja kuulostipa ihanalta sun viikonloppu! Tsemppiä ja raittiutta tähän viikkoon!
Kuullostipa mukavalta Sinun viikonloppusi puurojuhla ja lapsen leikit sekä luontokävely Tykkään käydä leikkimässä isännän lastenlasten sekä naapurin lasten kanssa, useimmiten ulkosalla. Mieli lepää ja maailman murheet unohtuu, kun heittäytyy hetkeksi leikkiin siksi se on niin rentouttavaa.
Päivät on niin erilaisia. Eilen aamulla heräsin painajais uneen. Muistin unessa nähdyn tapahtuman, pelottavan, väkivaltaisen. Huomasin itkeväni herätessäni. Mies kysyi, näinkö painajaista, kun ääntelin nukkuessa.
Tein ahkerasti kotiaskareita rauhoittaakseni mieltäni. Tulipa se lohduttava viinilasillinenkin taas mieleen. Onneksi ostin alkoholittoman oluen. Maistui enemmän tosi makealle siiderille, en tykkää niin makeasta. Iltasaunan jälkeen sihautin o.o % alkoholia sisältävän siideritölkin auki. No sehän olikin hyvää. Ei ollenkaa liian makeaa.
Tänä aamuna heräsin taas muistissa olevaan uneen. Siinä mies halus läheisyyttä, yritin torjua, päästin kumminkin viereeni. Mietin siinä omia tunteitani ja päällimmäinen ajatus oli, ettei minun rakkaus riitä enää yhdessäeloon.
Oli niin todentuntuinen. Läheisyyttä en ole voinut antaa, enkä vastaanottaa. Lähinnä kiusallista nukkua vierekkäin. Pelottaa selviytymiseni yksinasuen. Aina löytyy joku ‘vika” katsomistani asunnoista. Eilisessä näytössä kaksio oli tosi siisti ja mulle sopiva.Sidäänkäynnin edessä oli jyrkkiä puurappuja ja parkkialueelta kaukana. Näin elämän ehtoossa hankalaa.
En ole kertonut aikuisille lapsillemme väkivaltakohtauksesta. Joskus aikasemmin oon tyttärelle sanonut vastaavasta tapahtumasta. Hän tietenkin tuomitsi väkivallankäytön ja kysyi sattuiko muhun. Ehkä menee liian lähelle, kun on hyvät välit isäänsä. Sanoi joskus isälleen puhuneen, mitä voi ja mitä ei voi tehdä avioliitossa. No ihme, jos ei tiedä itse. No tietääki, mutta ei välitä tai ymmärrä, kuinka paljon toista haavoittaa.
Tänään jouluateria ruokaravintolassa.Jätän perinteisen punaviinin ostamatta ruokajuomaksi.
Itsenäisyyspäivä meni lohduttoman painostavassa ahdistuksessa koko päivä. Lähinnä huono olo tuli parisuhteesta, vaikka mitään erityistä ei tapahtunutkaan. Luin viimeaikoina kirjoittamaani päiväkirjaa. Kirjaan sinne hyviä vinkkejä alkoholin poisjättämisestä. Olin kirjoittanut: 72- vuotiaana tajusin, ettei mieheni ole rakastanut minua koskaan. Ollaan vaan yhdessä vanhasta tottumuksesta, lasten,lastenlasten ja kotoa löytyvien harrastusten takia.
Tänään kävimme asioilla kaupungissa. Mukava nähdä ihmisiä, kun asumme syrjässä. Löydettiin keraamisella pinnoitteella oleva lettupannu Kontista.Hetihän sitä piti kokeilla ja helppo olikin paistaa. Maha täynnä mennään nukkumaan.
Kaupassa pystyy jo katselemaan oluthyllyjä ilman kovempaa himoa. Tulikin kolmas viikko täyteen ilman viiniä.
Selvä suunta ryhmä loppui jo ohjaajien puolesta. Vähän oli vaisua porukkaa mukana itseni mukaanlukien. Omasta tilanteestani johtuen en ottanut paljon kantaa asioihin.
Kiitos teidän täällä kirjoittelevien, tää lopettajien ryhmä on tosi kannustava. Luen joka päivä muiden ketjuja. Otan hyvistä kohdista kuvakaappauksia ja kirjaan päiväkirjaani hyväksikoettuja vinkkejä.
Hienosti sinä siellä porskutat raitista taivalta. Päivän kerrallaan. Jokaisena uutena aamuna herätessä hyvä mieli edellisen päivän ja illan juomattomuudesta.
Nämä ohjeet, joita olette jakaneet, on olleet minulle tärkeitä :
Ole juomatta : hengitys kerrallaan, hetki kerrallaan, päivä kerrallaan, huomennakin, viikko kerrallaan , kuukausi kerrallaan.
Ihan aluksi ketjuni avattuani tsemppi : “päivä vain, hetki kerrallaan” toi mieleeni virren sanat.Laulua lauletaan usein muistotilaisuuksissa. Päivä vain ja hetki kerrallansa. Aloin muistella, että mitenkähän se jatkui. Googlasin ja löysin sanoittajan tekstin, miten virren sanat oli saaneet alkunsa.
Teksti kellotaulusta toi mieleen jonkun minulle vastanneen ohjeen katseen kääntämisen tulevaisuuteen. Mitä iloja ja onnistumisia nurkan takaa voi löytyä. Ja sitä aluksi epätoivoista ajattelua, etten koskaan enää saa juoda, koko loppuelämänä.
Aamulla olo kankea ja paikkoja särki, väsytti. Tunnen itseni vanhaksi (oonkin). Eilen siivoilin huushollia joulua varten, pesin pari ikkunaa. Hommaa olis tarkotus jatkaa tänään. Huomiselle luvattu lunta ja pakkasta. En ookkaa perusteellisempaa siivousta tehny kuukausiin, kun en oo ryyppäämiseltäni ehtiny. Jouluna tulee nuoremmat pojat ainakin perheineen käymään. Toinen yöpyykin. Ehkä muutkin käy.
Kerään tässä voimia kirjoittamalla ja valittamalla itselleni. Uunissa palaa tuli. Lämmitän uunin joka päivä. Onneksi mies tuo puut terassille puutarhatraktorilla. Minä huolehdin hellapuista. Puuhellalla keittäminen on ihanaa tämmöselle vilukissalle.
Ajattelen usein tulevaisuutta: Mitä teen ja harrastan sitten kun muutan omaan asuntoon. Mitä teen ensi kesänä puutarhassa. Jääkö se vielä huonommalle hoidolle, kuin nyt. Käynkö täälä huolehtimassa kasvimaasta, saunomassa, uimassa, kuljeksimassa luonnossa, tapaamassa lasten perheitä. Yritän elää silti tässä hetkessä. Oon hengissä, ruokaa on yllinkyllin, lämpimiä vaatteita, rakastavat lapset. Oon siis onnekas ja hetkittäin onnellinenkin.
Luottamus mieheen ei palaa. Arki on sujunut omalla painollaan. Täytyy päästää irti, antaa mennä ja voihan hänkin lähteä. Hän on monisairas. Vähän oon surullinenkin, miten pärjää. Kuinka tulevaisuudessa myymme tienoon. Vuosien saatossa olemme rakentaneet tään miljöön.Niin paljon meistä on täällä. Viime kesänä teimme humalaportin yrttitarhaan. Ehkäpä viljellyt-ja luonnon omat yrtit on pitäneet elimistön siinäkin kunnossa, kun nyt on.
En saa vähäpätöisiäkään asioita aikaseksi. Kirjastoon menoakin oon miettiny jo kuukauden. Viimeaikojen paras löytö on tämä plinkki. Luen muitten ketjuja joka päivä. (Kiitos : ) )Aina tulee itsevarmuutta lisää päihteettömyyteen. Tiedostan silti, että vain yksi lipsahdus voi alkaa uuden kierteen. Nyt on hyödyllisempää tekemistä, kuin juominen.
Kun minua mietityttää asiat ja saattaa ahdistaakin niin lähden kävelylle. Kävelen kyllä päivittäin mutta varsinkin silloin. Tallustelen ihan rauhassa ja juttelen itselleni ääneen. Se onkin välillä aiheuttanut noloja tilanteita mutta marmatan, valitan ja pähkäilen ääneen tai puoliääneen. Haen ratkaisua miettimällä ja toisinaan kun oikein paljon ahdistaa niin kävelen ja itken. Jännästi se helpottaa ja jossain vaiheessa kävelyä huomaan että olo on parempi ja mieli kevyempi. Jos joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin suosittelen vahvasti marmatus kävelyitä tsemppiä
Ja kuulostaapas viikon lopun seura ja puuro hyvältä 
Ei kaunis luonto mihinkään häviä.Tsempit:hugs:
Tsemppiä ja raittiutta tähän viikkoon!
Tykkään käydä leikkimässä isännän lastenlasten sekä naapurin lasten kanssa, useimmiten ulkosalla. Mieli lepää ja maailman murheet unohtuu, kun heittäytyy hetkeksi leikkiin 
mutta marmatan, valitan ja pähkäilen ääneen tai puoliääneen. Haen ratkaisua miettimällä ja toisinaan kun oikein paljon ahdistaa niin kävelen ja itken. Jännästi se helpottaa ja jossain vaiheessa kävelyä huomaan että olo on parempi ja mieli kevyempi. Jos joskus tuntuu että kaikki kaatuu päälle niin suosittelen vahvasti marmatus kävelyitä 
tsemppiä