Lopettamisesta/sen yrittämisestä

Me Lopettajat
1

Hei kaikki. Ensimmäistä kertaa tänne kirjoittelen. Lueskellut olen paljon kirjoituksianne, lähinnä hakenut vertaistukea ja apua lopettamiseen. Olen jo useamman vuoden tissutellut (tai voiko sitä enää edes tissutteluksi kutsua) joka viikonloppu, yleensä pe-su, lomilla lähes päivittäin. Se ahdistuksen ja morkkiksen määrä, kun maanantai taas koittaa, ja krapulaa pukkaa päälle. Olin tammikuussa n.3 viikkoa juomatta, silloin olo oli mitä mainioin, mutta tottakai uskottelin sitten itselleni, että nyt voi taas juoda kun oli noin “pitkään” juomatta. Tänä viikonloppuna join kolmena päivänä, ja tänään tosiaan olo taas ihan kamala. En voi juoda vaan yhtä tai kahta, humalaan pitää aina päästä. Juon kotona, ja sillä ei ole väliä olenko yksin vai puolison seurassa. Myös puoliso juo mutta hänellä ongelma ei ole samanlainen kuin minulla, hän pystyy juomaan kohtuudella. Perjantait ovat pahimpia, kun pääsee töistä niin aina keksin jonkin tekosyyn millä oikeutan sen, että haen kaljaa tai muuta juomaa ja ensimmäinen sihahtaa heti kun pääsee kotiin. Kyllähän se “auttaa” aluksi pahaan oloon, mutta laskuhumala tai krapula tulee niin se olotila on jotain aivan järkyttävää.

Lähinnä kaipaisin apua siihen, miten saan perjantait oltua juomatta? Maanantaina olen aina varma, että nyt lopetan juomisen mutta kummasti se mieli muuttuu loppuviikkoa kohti…

Tämä teksti on ajatuksen virtaa, en tiedä itsekkään mistä aloittaisin ja mitä kaikkea kertoisin. Toivottavasti joku saa edes jotain tolkkua tästä :smiley:

Ai niin, olen nainen 37v.

6 tykkäystä
2

Tervetuloa. En ryhdy kovin neuvomaan tai tarjoamaan ratkaisuja. Yksi neuvo pätee yhdelle ja toinen toiselle. Sporifyssä on kuunneltavana aa suomen podcasteja ja googlen kautta löydät AA- radion tallenteita. Niissä molemmissa muut alkoholistit kertovat elämästään ja kokemastaan ja siitä mitä ovat oppineet.

Tissuttelu ja päätyyn asti juominen on himpun eri juttuja. Et sinä tissuttele. Itse kun olen aina tarttunut tölkkiin on niitä mennyt aina enemmän ja enemmän. Yksi ei riitä mihinkään enkä osaa lopettaa kun aloitan vaan on juotava päätyyn asti. Me alkoholistit ei hallita juomista mutta kovin usein me valehdellaan itsellemme, että kyllä me tämä osataan. Perjantaina kun menin kauppaan ostamaan olutta, ajattelin että ”en osta koko laatikkoa, en ole niin juoppo.” Mut sinä iltana meni kaiken kaikkiaan 17 annosta alkoholia. Ne kotiin ostetut oluet ei riittänyt vaan piti lähteä ravintolaan. Bussille kävellessä kaupalta kaljojen kanssa olin hyvin tyytyväinen itseeni ja ajattelin että hallitsen tämän homman enkä ole kuten siskoni…

Ole rehellinen itsellesi. Se on tärkeintä

Tärkeään on että oivallat asioita itse muiden kokemusten myötä. Kuten olet jo jotain tärkeää oivaltanut

3 tykkäystä
3

Otin seuraavia konkreettisia keinoja käyttöön lopettelua aloitellessa, kävin kaupassa kerran viikossa, en vkl:lla enkä illalla. , ostin mieliruokia,herkkujakin, aina oli jotain suuhun pantavaa. Jos käsityöt kiinnostaa , neulominen pitää ajatukset kasassa. Lukeminen, kirjastosta löytyy. Keinoja kannattaa miettiä jo ennen perjantaita , siinä motivaatio tulee punnituksi. Niin ja täällä on sellainen joukkue ,joka tukee kun tiukka paikka tulee.

2 tykkäystä
4

Kiitos Fincoco ja Rentunruusu vastauksista :blush:

Motivaatio lopettamiseen on korkealla, en halua enää kärsiä tästä kamalasta ahdistuksesta, mitä juominen vaan pahentaa. Tiedostan, etten pysty kohtuukäyttöön. Tällä hetkellä en vaan vielä pysty luottamaan itseeni niin paljon, että kun perjantai tulee niin korkki oikeasti pysyy kiinni. Mutta aion kokeilla Rentunruusun ehdottamia asioita.

Suvussani on paljon alkoholismia, ja olen nähnyt mitä se pahimmillaan aiheuttaa. Nyt olen itse ajautunut samaan tilanteeseen ja se hävettää.

3 tykkäystä
5

Uskomatonta miten samanlaista kaavaa alkoholismi noudattaa kaikkien kohdalla ja kaikkialla.

Viikonloppu- ja lomajuominen muuttuu pikkuhiljaa myös arkijuomiseksi, koska miksi ei, ihmisen on niin helppoa valehdella itselleen, ettei tässä mitään hätää ole.

Mulla meni kans pitkään tuota kaavaa, eli arkisin ei otettu. Perjantaina oli sitten aivan touhuissaan, hyvä kun ei kassajonossa avattu ensimmäistä.

Joka solu huusi viinaa.

Sitten annoin luvan ottaa arkena ”yhden” saunassa, kunnes sitten havahduin siihen, ettei viikossa ollut enää yhtään selvää päivää.

Olin 47 kun lopetin, olin joskus päättänyt, että ennen 50 lopetan. Ympäriltä alettiin kuitenkin kantamaan Honkanummelle niin paljon tupakoivia kohtuukäyttäjiä ja oma terveystarkastuskin tuki päätöstä, niin se päätös aikaistui hieman.

Ensi kuussa tulee 600 päivää ilman pisaraakaan. Ainoa asia jota kadun, on se, etten lopettanut aiemmin, esimerkiksi reilu 30 vuotta sitten, kun alkoi tulla ensimmäisiä paniikki- ja ahdistuskohtauksia, mutta eihän ne viinasta johtuneet, vaan kahvista ja stressistä…

Viikonlopuista saa irti paljon enemmän selvinpäin, sitä ehtii vaikka mitä ja mieli on kirkas, oli kello mitä tahansa.

Ryyppääminen on heittämällä tyhmin harrastus, mikä ihmisellä voi olla.

Oikein huvittaa nykyään se pakonomainen oluen kotiin kantaminen ja se tölkkien tyhjentäminen, sekin, että juuri ennen nukkumaan menoa piti vielä vetää kierteellä iso olut, ihan kuin kameli johonkin varastoon.

Mietin usein säälien entistä minääni, kuinka en osannut lopettaa.

8 tykkäystä
6

Hei @Zonnic , lämpimästi tervetuloa tänne!

Ensin siihen tarvitaan oma päätös, ja sitten sinnittelyä.

Juomistapasi kuulostavat siltä, että sinulle on jo muodostunut jonkinlainen alkoholiriippuvuus. Sen luonne on sellainen, että se mielellään kuiskii perjantain tullen korvaasi hyviä syitä korkata.

Aloita sillä, ettet kuuntele sitä. Hanki kotiin valmiiksi jotain muuta, alkoholitonta juomaa josta pidät, ja herkkuja. Syö vatsa hyvin täyteen, kylläisenä ei niin tee mieli juoda. Juo paljon vettä, ja ennen kaikkea: jos korkkaaminen on ollut perjantain pääasiallinen ohjelmanumero, sen tilalle kannattaa jo etukäteen keksiä jotain muuta.

Ei myöskään kannata säilyttää minkäänlaista alkoholia kotona. Jos sitä on helposti saatavilla, oma hyvä päätös on turhan helppo pyörtää tiukan paikan tullen.

Jo sekin että avasit tänne oman ketjun on hieno juttu, tänne voit aina tulla kertomaan miltä tuntuu. Täällä tuntuu aina olevan paikalla joku, joka voi tukea kun lopettamisen aloittaminen tuntuu hankalalta.

Tsemppiä! Olet tehnyt hyvän päätöksen.

8 tykkäystä
7

Hei @Zonnic ja lämpimästi tervetuloa palstalle!

Tunnistat perjantait riskipäiviksi. Se oli ainakin itselle tärkeää alussa, että tunnisti ne tulevat heikot hetket - siten voit itseäsi valmistella ja psyykata etukäteen. Ehdit vaikka vielä järjestämään perjantai-illalle ohjelmaa, mikä estää juomisen. Omalla kohdalla se oli antabus, mikä esti juomasta aluksi. Sitäkin kannattaa miettiä. Myös podeja ym. kannattaa kuunnella, tietoa löytyy netistä paljon. Ja suosittelen myös kirjoittamaan tänne matalalla kynnyksellä. Kirjoittaminenkin auttaa.

Olit jo useamman viikon juomatta. Sitäkin kannattaa miettiä, että mikä sai kuitenkin repsahtamaan? Tässä raitistumisessa isossa osassa on tuo mietiskely, ainakin itsellä ollut.

Tsemppiä alkutaipaleelle!

6 tykkäystä
8

Tervetuloa @Zonnic .Hienoa että kirjoitit, siitä se lähtee!

Minulla on ensimmäinen reilu viikko nyt raittiutta takana ja en voi valehdella että olisi helppoa ollut tähän mennessä, mielialanvaihtelua, sinnittelyä, häpeää, ahdistusta, euforiaa. Olen varma että se on sen arvoista, tämä on palkitsevaa. Jos ja minäkin pystyin viikkoon niin sinäkin pystyt.

Täältä kannattaa ottaa vinkkejä konkareilta ja tänne kannattaa kirjoitella aina kun siltä tuntuu. Itse olen saanut siitä huomattavaa apua.

8 tykkäystä
9

Huomenta ja kiitos kaikille vastanneille​:heart: Tosi hyviä pointteja ja vinkkejä.

Minulla on taustalla mm. ahdistuneisuushäiriö, joka omalta osaltaan pahentanut alkoholiongelmaani. Kun alan juomaan, niin ahdituskin poistuu. Siitä saa sen hetken hyvän olon, niin kuin varmasti kaikki täällä tietävät. Lisäksi mm. sairaudenpelkoa, eilen pelkäsin että onko minulla jo maksavaurio ja tänään, että onko minulla haimatulehdus. Todella raskasta välillä, kun pienikin tuntemus kehossa aiheuttaa ison pelon ja ahdistuksen.

Olen kuunnellut paljon podcasteja ja äänikirjoja alkoholismista ja raitistumisesta, niistä olen saanut paljon ajattelemisen aihetta ja toivoa tulevaan.

6 tykkäystä
10

Olen tänään (toki aiemminkin jo) miettinyt, että onko teillä muilla sellaista, että vertaatte omaa juomista jonkun muun juomiseen? Itsellä ainakin on se, että mietin että no enhän minä nyt niin paljon juo kun en juo joka päivä. Että en ole mikään juoppo kun en päivittäin ole päissäni. Ja että kyllähän minä nyt viikonloppuna voin juoda… Ja nyt kun täällä olen teidän kirjoituksianne lukenut, olen tunnistanut toimintani juomisen petaamiseksi. Ja olen todennut, että olen todella hyvä siinä hommassa! :melting_face: Viime perjantaina kuuntelin töissä radiota ja juontaja puhui että aikoo ottaa muutaman. No minähän siitä innostuneena että no kyllähän minäkin jos tuokin! Nyt kun ajattelen kuinka absurdia tuo on, niin oikein naurattaa. Miten voi ihminen edes ajatella tällä tavalla.

7 tykkäystä
11

Toi vertailu ja itsensä nostaminen kuuluu taudin kuvaan. Minäkään en ollut juoppo, kun en juonut viikonloppuna kaatokännejä, enkä istunut baareissa.

Minä join ”vähän” joka ilta ja aamuisin olin tikkana pystyssä, vaikka lasten harrastuksia varten. Päivän jaksoi suorittaa, kun illalla odotti aina se palkinto.

Ahdistus, sairauden ja kuoleman pelko sekä pelko kontrollin menettämisestä on niitä juopon kavereita. Ne etsii yleensä parempaa seuraa, kun laittaa korkin kiinni.

Täällä huudellaan paljon kuinka entisen alkoholistin mielenmaisema muuttuu sellaiseksi positiiviseksi ja hyväntuuliseksi, mutta tottahan se on.

Minä olin sellainen vastarannnakiiski ja usein niin pullollaan vihaa, että oli vaikea olla. Kaikkialla oli urpoja, tyhmiä ja laiskoja. Oli uhkakuvia, pelkoa ja epätoivoa. Oli luottamuspula yhteiskuntaan ja maailmaan. Oli sitä sun tätä ja kaikkein tärkeintä, että vika oli aina muissa.

Ihan, kun mulle olisi tehty joku lobotomia. En ymmärrä oikein vieläkään miten paljon alkoholismi vaikuttaakaan ihmismieleen. Ei ihme, että raitistumista verrataan uskoon tuloon.

7 tykkäystä
12

Pullo ja pullaa perjantaina. Lausahdus usein menneinä työaikoina. Kyllä alkovihjeet huomaan. Mutta sama myös toisinpäin. Absolutistit rekisteröin aina. Esim x-pääministeri Vanhasen absolutismi sai laajaa huomiota myös julkisuudessa. Vodka-kulttuurin kyllästämä venäläinen poliitikkokin joutui illalliselle Vanhasen kotiin eikä siinä pöydässä tarjottu viinaa ei edes ruokaryyppyä. Asia ,jota julkisuudessa hämmästeltiin ja pidettiin mokana.Itse Vanhanen ei tee numeroa raittiudestaan. Monia muitakin ja tuoreempia esimerkkejä on.

2 tykkäystä
13

Sama molempiin! Eihän se ahdistuneisuushäiriö mihinkään ole poistunut tietenkään mutta helpottanut on ihan älyttömästi sen jälkeen kun lopetin juomisen! Sairaudenpelkokin alkaa olla taas (mulle) järkevissä mittasuhteissa.

Hienoa kun tulit tänne, tervetuloa! :rose:

4 tykkäystä
14

Aijaijai, osui ja upposi, käsi ylös, tunnistan :face_with_peeking_eye: Tällä viikolla olen miettinyt tätä. Oli aivan uskomatonta miten hyvin pian alkoholin juomisen lopetettua, mielenmaisema kirkastui, mustavalkoiseen elämään palasi värit ja ajatukset muuttuivat positiivisempaan suuntaan. Sama kehitys on jatkunut edelleen.

Jossain vaiheessa kun raittiutta oli jo alla hyvä matka, iski mennyt elämä huolella vasten kasvoja. Se oli raskasta aikaa. Tuli kelailtua, pohdittua, kirjoitettua muistivihkoon ajatuksia lapsuudesta, nuoruudesta, varhaisesta aikuisuudesta, aikuisuudesta ja tästä päivästä. Jostain niitä tunnelmia ja ajatuksia menneistä nousi kuin sieniä sateella, yllättäen ja pyytämättä. Ne oli vain pohdittava ja käytävä läpi. Tuntui sydämessä tosi hyvältä esim.todeta, että vanhemmat tekivät varmaan aikanaan parhaansa, niillä tiedoilla ja taidoilla mitä heillä oli, mutta siitä huolimatta, ketään syyttämättä, suoritus oli melko huono, keskitason alapuolella, n. 6-. Tämä tuntui tärkeältä hoksata ja lopulta hyväksyä. Sain monia muitakin asioita ajateltua pakettiin, omia mokia, tekemiäni virheitä lasteni kanssa, menneen, aikaa sitten päättyneen avioliiton kriisit, mokat yms. tuli käytyä läpi jne. Se oli rasittavaa, raskasta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tarpeellista, eheyttävää, puhdistavaa, vapauttavaa ja kaiken läpi käytyä, on helpompi jatkaa matkaa ja hengitellä. Sain täältä plinkistä näidenkin asioiden läpi kahlaamiseen korvaamatonta vertaistukea ja apua pähkäilyyn. Kiitos :heart_exclamation:

Kun vuosi raittiutta tuli täyteen, kuljin henkisesti jonkinlaisen portin läpi kohti uusia seikkailuja, mieli jälleen pykälän verran keveämpänä ja kirkkaampana. Minulla on muutaman tähden rypäs taivaalla, jotka ohjailevat nyt elämäni kulkua. Jos on pimeää, ne näyttävät tietä, kunhan jaksan hetken tähytä taivaalle ja etsiä ne katseellani :sparkles:

Tammi- helmikuun olen saanut taivaltaa kevein mielin, positiivinen vire päällä. Jälleen kerran, tämä ei tarkoita ‘helppoa elämää’ vaan tunne elämästä on pääsääntöisesti positiivinen. Jopa töissä olen ollut suht hyvällä mielellä. Asiat, tilanteet ja henkilöt jotka juodessa saivat minut apinanraivoon, ohitan pääsääntöisesti puhaltamalla pitkään ulos, ajattelemalla, että ‘sellaista tällä kertaa’ ja mikä tärkeintä, en jää tunteeseen kieriskelemään ja vellomaan vaan jatkan eteenpäin, ohitan ja pyrin unohtamaan mahdollisimman pian. Usein onnistuen. Samaa käytän myös siviilissä tarpeen mukaan ja usein onnistun. Tämä on oikeasti mahtavaa, tunnen kehittyneeni ja olen tässä itseeni varsin tyytyväinen. Se on lisännyt elämänlaatuani.

Koen, että tämä kaikki on raitistumisen aikaansaannoksia!

Olipas taas pitkä selvitys, mutta mitään kohtaa en oikein osannut jättää pois. Kiitos jos jaksoit lukea loppuun :joy:

8 tykkäystä
15

Kiva kirjoitus :hugs:

Tartun aina vain muutamaan tai vain yhteen asiaan jonkun kirjoituksessa.

Tuo elämänlaadun parantuminen on itselläkin huimaa suorastaan. Juodessa elämä vain lipui ohi. Kaikkea tärkeää jäi alkoholin takia kokematta.

Toi portin läpi kulkeminen vuoden raittiuden jälkeen sinne iloisempaan, parempaan aikaan kuulostaa niin mahtavalta.

Jospa minäkin kuljen kesän koittaessa oman yrttiportin läpi ekaa kertaa ilman alkoholiajatuksia. Mulla tulee silloin puolen vuoden etappi täyteen.

5 tykkäystä
16

En osaa quotata täällä vielä. Sä sanoit hyvin, minkä minäkin tässä taistelussa oppinut, Mietiskely. Eli pitää käyttää itse asiassa aika paljon aikaa pohtimiseen. Eikä heti luovuttaa, pitää olla myös itselleen rehellinen, ja myös uskaltaa kohdata omat rikkinäisyytensä. Ihan oikeasti pysähtyä ja miettiä, miksi. Miksi joi, mikä ihan oikeesti oli se triggeri. Vain huomaamalla näitä niille voi tehdä jotain.

Itsellä on myös perjantai vaikein ja eri konkreettisia keinoja käytän, samoja mitä muilla, koitan olla käymättä kaupassa, en pidä rahaa mukana jne.

Eka pitkä raitis pätkä onnistu Sober Leon podcasteilla, ja nyt oon kuunnellut tämmösiä

3 tykkäystä