Olen huomannut että aika monissa ketjuissa täällä kirjoitellaan melkolailla negatiiviseen sävyyn omista raitistumisyrityksistä ja jopa onnistumisista.
Hurjan paljon on omaa mieltäni painanut alkoholiongelmasta luopumisen vaikeus monille ihmisille, kun itse näen pelkkää hyvää raitistumisessa.
Toki tie on joskus raskas ja kivinen, mutta tässä ketjussa haluaisin vähän nostattaa moraalia ja iloa onnistumisesta!
Toivonkin siis tähän ketjuun pelkästään positiivisia kokemuksia ja tunteita onnistumisen ilosta. Mitä raittius on sinulle tuonut mitä et aiemmin juodessasi saanut kokea? Kuinka raitistuminen on vaikuttanut elämääsi noin positiivisessa mielessä?
Itselläni on menossa 41. päivä illassa raittiina ja vaikka tiedän olevani aivan alkutaipaleella niin positiivisia asioita on irronnut jo rutkasti tästäkin raittiista ajasta:
Musta ja raskas verho on kadonnut pään päältä
Mieli on iloinen (johtuu osittain lääkityksestä)
Jaksan helposti siivoilla ja hoitaa itseäni ja lastani ja harrastaa asioita
Kropasta on hävinnyt niin fyysistä kuin henkistä jännitystä
Ajatus juoksee pirun hyvin ja olo on normaali ja tasapainoinen
Tupakointi on vähentynyt
Raha-asiat alkavat selkiintyä ja rahaa riittää kaikkeen tarvittavaan
Ihmeellinen, suorastaan taianomainen kaiken onnistumisen tunne seuraa minua (normaalisti olen hyvin epäonninen ja toivoton sähläri)
Ja paljon muuta pientä mitä en juuri nyt muista.
Tällainen ketju täältä varmasti löytyy jo jonkinlainen mutta eipä ole etusivulla ainakaan niin tehdään nyt uusi.
Mainio ketjuidea! Mä olen välillä repsahdellut, mutta kokemusta on silti kuukausien raittiudesta ja ero entiseen juopon elämään huomattava. Tässä omia raittiuden tuomia positiivisia juttuja:
Tasapainoisempi olo, en jatkuvasti stressaa kaikesta ja ole ahdistunut. Yleinen mieliala on plussan puolella.
-Mielialalääkitys tehoaa ja hoitaa sitä tehtävää, johon se on mulle määrätty. Liittyy osin myös edelliseen kohtaan.
En joudu perumaan sovittuja menoja kännin/krapulan takia, elämä on paremmassa järjestyksessä ja kykenen myös harrastamaan itselleni mieluisia asioita.
Fyysinen kunto on kohonnut reippaasti, fiilis on hyvä ja myös näytän paremmalta kuin aikoihin
Kykenen normaaliin, tasavertaiseen parisuhteeseen. Myös muut ihmissuhteet ovat parantuneet, kun en enää eristäydy omaan juoppokuplaani.
Vaikka elän tällä hetkellä ansiosidonnaisella työttömyysrahalla, mulla on varaa mm. matkustella, käydä toisinaan esim. kosmetologilla, leffassa, lätkämatsissa, ulkona syömässä sekä pitää autoa. Turha sanoa, että dokaillessa kaikki tuo raha olisi mennyt viinaan.
Olen aloittanut menestyksekkäästi uuden alan opinnot ja innoissani niihin liittyvistä jatkosuunnitelmista.
Unen laatu on parantunut, ruoka maistuu paremmalta.
Suhtaudun toiveikkaasti tulevaisuuteen, vaikka olen oppinut elämään myös hetkessä.
Tuossapa noita! Paljon varmasti jäi mainitsematta, mutta kyllä jo tämän listauksen pohjalta kannattaa pysyä päätöksessä olla raittiina tänään
Oma asenne vaikuttaa ihan ratkaisevasti siihen, minkälaista siitä elosta sitten tulee ilman viunaksia.
Tähän voisi kaikenlaista listaa väkertää, mutta sanon vain tiivistetysti että kokonaisvaltaisesti voin paremmin ja elän paljon onnellisempa elämää, kuin silloin ennen. Eihän tämä mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta nykyään kuitenkin ilo ja onni löytyy paljon pienemmistä asioista. Sellainen jatkuva peloissaan, huolestunut ja ahdistunut olo on vaihtunut rauhaan. Joku sen niin loistavasti tiivisti jossain ketjussa, että nykyään viihtyy ongella paljon paremmin ihan siinä rantakalliolla, kuin siellä huvipurressa joka samalla järvellä nököttää. Ei tarvi olla enää kaikkea härpäkettä ja häsläystä tyytyväisyyteen!
Ja jokuhan voisi tuollaisesta ajatella, että tylsää on tällainen elämä sitten. Ehei, päinvastoin. Se on pirun jännittävää ja mielenkiintoista kun vaan uskallan antautua elämään sitä elämää. Addiktioiden riepomalla ihmisellä saattaa pintapuolisesti näyttää se elämä oikein siistiltä, vauhdikkaalta ja jännittävältä, mutta sisältäpäin se on jotain aivan muuta.
Juopotteluputkessa oleminen on selviytymistaistelua. Tavoitteena saada oleminen siedettäväksi, edes hetkeksi, viinan avulla tai jotenkin.
Raittiina oleminen on vapaan ihmisen vapaata elämää jossa hyvää mieltä tuottavat tuntemukset ja korjaavia toimenpiteitä “ehdottavat” tuntemukset vaihtelevat.
Minulle raittiiksi ryhtyminen on paluuta synkältä harharetkeltä. Se on erittäin positiivinen asia mutta positiivisuutta ei tule hehkuttaneeksi koska siinä saavuttaa “vain” sen minkä omisti jo alunperinkin, mutta ymmartämättömyyttään antoi joksikin aikaa pois.
Positiivisin asia on ehkä se, että ei ole pakko juoda. Ei tarvitse tehdä morkkiksessa aamuisin päätöstä ‘ei koskaan enää’ ja potea huonoa omaatuntoa, kun viimeistään iltapäivällä kehitän suunnattoman raivon tai ilon, minkä varjolla kiepaisen kaupassa sekunnissa oluthyllyltä juotavaa. Ei tule kiirettä Alkoon ennen sulkemisaikaa tai lähikauppaan ennen yhdeksää, kun juotava loppuu kesken. Ei tarvitse perua suunniteltuja menoja, kun juomishimo on voimakkaampi. Ei tarvitse yrittää vähentää kohtuukäytön rajoihin ja aamulla miettiä, ettei muista montako annosta eilen menikään.
Kun peilistä katsoo aamulla kirkas suora katse ja iho on taas heleä, en todellakaan halua takaisin niitä sumeita silmiä, turvonneita silmäluomia ja laajentuneita ihohuokosia.
-Itsetuhoiset ajatukset ja käytös on poistunut
-Parisuhde todella hyvällä tolalla jos vertaa aikaisempaan
-Läheisyys ja läsnäolo paljon parempaa omalle lapselle ja kumppanille kuin aikaisemmin
-Mieli on vakaa, iloinen, positiivinen, energinen ja motivoitunut (johtuu osittain lääkityksestäni)
-Ei tarvitse juosta putka-mielisairaala-katko-kapakka-akselilla kuset ja paskat housussa.
-Raha-asiat ovat tulleet hyvin vakaiksi.
-Voi aina mennä mihin tahansa, ei tarvitse perua menemisiä (tosin autolla ei voi vielä ajaa kun ei ole laillista reseptiä käyttämääni lääkkeeseen)
-Fyysinen kunto kohentunut merkittävästi ja ruokavalio petraantunut (ja se tuntuu niin kropassa kuin mielessä)
-Unenlaatu todella hyvä ja ruokahalu parantunut (joskus hieman liikaakin, mutta olen siis täysin normaalipainoinen ja hoikka)
-Olen saavuttanut “sisäisen rauhan” ja kykenen elämään hetkessä.
-Olen myös osannut antaa itselleni anteeksi ja yritän parhaani, että en enään myrkyttäisi kehoani ja mieltäni.
Jos lopettaa meinaa, niin kannattaa lopettaa ihan kaikki. Ei kofeiinia, nikotiinia myöskään siis. Olotila on varmasti outo pari seuraavaa viikkoa mutta palkitsee sillä, että olotila onkin jatkuvasti kuin lempparisubstanssia juuri nautittuaan. Eikä vaikutus lopu, eikä toleranssista saatika vieroitusoireista ole tietoakaan.
Mulla on olotila kuin silloin kauan sitten kuin alkoi ekat karvat kasvaa, aloin kofeiinilla tekemään elämästäni sellaista jota sitten jälkikäteen ilman kofeiinia olisi varmasti paremmaksi muodostunut. Mutta parempi näin 30 vuotta päihteidenkäytön aloittamisen jäkeenkin, koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa ihan jokaisen substanssin käyttö, jopa kohtuukäyttö.
Kiinnostaisi nyt tietää, että miten kofeiini kohtuullisesti nautittuna muka laskee ihmisen olotilaa? Jos oikein tälle tiukalle linjalle lähdettäisiin, niin meidänhän pitäisi palata sille luolamies ruokavaliolle, eli ajalle kun ihminen vielä eli luonnossa. Kaikki ravinto tuli suoraan luonnosta ja se oli sitä miksikä “luonto on sen meille tarkoittanut”.
Ehkä tässä oli kyse siitä että kofeiini ja nikotiini vaikuttaa keskushermostoon kuten alkoholi ja muut päihdyttävät aineet. Tästä kuitenkin voisi taas väitellä vaikka tuhat vuotta mutta jyllä minä ainakin joistain asioista aion elämässäni nauttiakin. Tupakan tosin jätän pois jossain vaiheessa. Hyvältä kuulostaa ketjussa. Lisää vaan.
Ei kaikki psykoaktiivit laske ihmisen olotilaa kohtuullisesti tai lääkinnällisesti käytettynä. Ja alkoholisti voi käyttää jotakin psykoaktiivia kohtuullisesti( vaikka ei siihen etanolin kohdalla pystyisikään). Minä ainakin puhun “optimaalitilasta” jos ei käytetä yhtään mitään ja tätä tilaa kannattaa tavoitella ellei sitten halua vartavasten sitä kahvia lipitellä, minä haluaisin ainakin henkilökohtaisesti elää täysin vesiselvänä jota tietysti välillä teenkin (koska siihen kykenen).
Mjaa, no minä olen siihen vetänyt nykyään rajan että illalla en kahvia enää juo. Muuten ei tule uni. Ei tuota teetäkään kyllä vissiinkään olisi siinäkin olevan kofeiinin vuoksi suositeltavaa iltaisin kauheasti litkiä?
Mutta jos se 2-3 kuppia aamulla ja ruoan päälle menee, niin tuskin siihen kuolee.
Jännä muuten, tuli ihan yks kaks mieleen noista rahapeleistä, että miten niihin ei itsellä koskaan tullut riippuvuutta. Vaikka ihan selkeästi moneen muuhun juttuun olen ollut koukussa (tupakka, sokeri, alkoholi, Internet, varmaan joku pornoriippuvuuskin ollut ) niin noihin ei koskaan ole ollut mitään koukkua, vaikka niiden parissa on itse asiassa aika paljonkin tullut pyörittyä. Mistä lie sitten johtunut, ehkä siitä ettei mulla ollut koskaan nuorempana ja teininä ylimääräistä rahaa mikä olisi taskuissa poltellut. Kaikki rupesi menemään teininä tupakkaan ja alkoholiin. Sitä ennen varmaan lähinnä kaikkeen makeaan, kuten karkkeihin.
Ei putkareissuja
ei laitokseen laittamista
ei oikeussalin pelkoa
ei kuset housussa taksissa kotiin matkaamista esimerkiksi juuri sieltä putkan pahnoilta tai pusikosta
ei pala rahaa kaikenmaailman töppäilyjen hoitoon ja juomiseen
puoliso tyytyväinen kun ei tarvii valvoa öitä ja miettiä missähän minä oikeen olen
mieli osittain levollinen
aikaa on kaikelle muulle kivalle kun juominen vie kaiken ajan ja sen suunnittelu
virkeämpi päivällä - aamuvirkku nykyään…
keskittymiskyky parempi ja jotenkin nupissa ihan hyvä olo
maine pysyy vakaana ei muisteta ostarilla örveltävänä juoppona joka pelottelee naisia
ei tarvitse hävetä tai kärsiä morkkiksia…
eikä tarvitse antabuksen ja oluen sekotuksella selitellä silmät punaisena mt-hoitajalle että on paha koivuallergia
Siinä onkin jo Punatulkulle paljon syitä pysyä raittiina. Itselle tuli vielä mieleen ne krapulat tosiaan ei Jeesus mitä mörköjä ja hikisiä öitä niistä seurasi. Onneksi ei tarvii sellasta enää kestää!
Näen raittiudessa vain positiivisia puolia. Alun hieman pelokkaan kärvistelyjakson jälkeen en ole kyllä jäänyt sosiaalisesta elämästä ja hauskanpidostakaan lainkaan paitsi.
Hallitsen mieltäni ja mielialojani paremmin. En ole impulsiivinen enkä krapulassa laiska. Pystyn tarttumaan asioihin.
Elämän suunnittelu on helpompaa, kun ei ole yllärikännejä eikä krapulapäiviä. Voin oikeasti luvata itselleni ja muille olevani tietyssä paikassa tiettyyn aikaan
Paino on tippunut 15kg. Sain kuntotestissä ikäisekseni tulokseksi “erinomainen”. Tämä siis 2 vuoden ja 6kk jälkeen raitistumisesta ja kuntoilun aloittamisesta. Ulkoänöni on aivan toinen, kuin ennen.
En ole silti mikään himokuntoilija. En pura viinanhimoa urheiluun. Himoa ei enään ole.
Raittius on ehdottomasti vahvuus. Monet vanhat kaverit sanovat; “pitäisi lopettaa itsekin!” He sanovat sen jotenkin arvostaen.
Aika usein panettaa. Hoidan sen vaivan panemalla, koska nykyään pystyn siihen, enkä ole epämiellyttävää seuraa. En pidä tätä ollenkaan vähäsimpänä raittiuden mukanaan tuomana asiana.
Itselläni tuli vielä mieleen se kun aikaisemmin ei saanut nautintoa mistään muusta kun ryyppäämisestä, niin siihenkin on nyt tullut muutos ja pystyn nauttimaan pienistä asioista elämässä. Paljon enemmän nautintoa kuin ryypätessä.
Poliisi kysyi painoni kerran tossa Tammikuun alussa kun unohti astuttaa minua vaa’alle. Sanoi, että niin hän vähän arveli painoni olleen. Nyt siitä painosta mikä se silloin oli niin kymmenen kiloa on poissa. Positiivista silleen, että on köykäisempi. Askellus ei ole niin raskasta kuin ennen… Punaisuus ja semmonen pöhötys on kanssa poissa. Äsken astuin vaa’alle niin luulin, että oon varmasti lihonnut. Semmosta näyttää kanssa tapahtuvan kun aikamoisia kaloripommeja noi alkoholijuomat on. Tuon etanolin energiapitoisuus on voin luokkaa. Vedät litran vodkaa niin tulet syöneeksi 400g puhdasta voita.
) niin noihin ei koskaan ole ollut mitään koukkua, vaikka niiden parissa on itse asiassa aika paljonkin tullut pyörittyä. Mistä lie sitten johtunut, ehkä siitä ettei mulla ollut koskaan nuorempana ja teininä ylimääräistä rahaa mikä olisi taskuissa poltellut. Kaikki rupesi menemään teininä tupakkaan ja alkoholiin. Sitä ennen varmaan lähinnä kaikkeen makeaan, kuten karkkeihin.