Moi,
Olen 36 v ajatellut nyt lopettaa määräämättömäksi ajaksi juomisen. Se on alkanut vaikuttaa elämääni liian paljon. Juomiseni ajoittuu ainostaan iltoihin. Juon 3 - 6 annosta arkisin ja viikonloppuisin saatan juoda nykyään oluen ja lipitellä viinipullon. Eli ei mitään ryyppäämistä enkä juo päivisin Käyn paljon lenkillä olen hyvä kuntoinen. Mutta tuntuu, että ajatus ei leikkaa niin kuin ennen. Olen monta kertaa päättänyt lopettaa mutta olotilani on jo yhden ottamattoman päivän jälkeen tosi hyvä vaikka en olisi nukkunutkaan hyvin. Siihen hyvä lenkki päälle niin kylmä olut on vastustamaton. Siis en ole pystynyt lopettamaan vaikka olen halunnutkin. Pahinta minulla ei ole fyysiset olotilat vaan se oma voimattomuuteni syö itseäni. Hävettää sisäisesti, että minulla tällainen tapa, josta työkaverini eivät tiedä. Salailen jotain ympäristöltä ja enkä ole tässä maailmassa rehellinen itseni vaan minulla heikkous ja salaisuus jonka kanssa elän. Join vuosi sitten viikonloppuisin enemmän. Sitten Vaimoni jätti minut ja päätin alkaa urheilemaan enemmän oman hyvinvointini takia. Kuntoni on kasvanut ja voin yleisesti ottaen paremmin kuin vuosiin. SIlti tämä juominen on alkanut ahdistamaan minua paljon. Jos olen päättänyt pitää tauon niin illalla jossain vaiheessa tulee hirveä halu hakea pari olutta. Olen ihan mukavannäköinen poikamainen mies mutta silmäpussit on alkanu kasvamaan ja naama on ihan kuin jatkuvasti vähän turvoksissa. Olen 36 ja nyt sinkku ja haluan voida sekä sisäisesti ja ulkoisesti hyvin. Juominen on minulle ongelma. Ja se ratkeaa vain lopettamalla sen juominen… Haluan olla ylpeä itsestäni. Minä olen itseni pahin vihollinen…
Moi
Se on juuri se tapa, siitä pitäisi päästä eroon ettei jatku vuosia. Minulla hyvinkin samantyyppinen ongelma.
Tv. Tuppi
Nyt jo tuli mieleen, että voishan sitä illalla pari olutta kaalikääryleiden kanssa 
Mutta tänään en kyllä ota. Tavoitteenani on kyllä ihan uusi elämäntyyli. Tiedän, että se on vain kiinni siitä, että otanko iltaisin. Alkoholi on ruvennut vaikuttamaan unen laatuuni aika paljon. Herään aamulla aikaisin ja aina ahdistaa kun tuli muutama otettua. Pahinta on se pettymys itseen. Haluan olla ylpeä itsestäni. Nuorempana kuvitteli, että voi olla ylpeä jos tekee jotain coolia tai menestyy jossain mutta nyt olisin ylpeä kunhan saisin itseni voitettua. Nyt tuntuu, että olen asian kanssa tosissani, kun tännekin kirjoitin. Tästä illasta ainakin on varma olo. Pitää varmaan ottaa jokainen päivä erikseen ja hakea jokaisesta raittiista päivästä ne positiiviset asiat. Pitää myös varautua siihen, että minulla hyvä olo laukaisee juomisen. En ota suruun. Kun menee hyvin niin tuntuu, että menee vielä paremmin kun illalla ottaa pari kaljaa. Voihan se olla että pystyn kohtuujuomiseen esim kerran viikossa joskus sitten mutta nyt tarvitsen etäisyyttä alkoholiin. Se on vaan fakta ja muuta vaihtoehtoa ei nyt ole. Kait se elimistökin jo kärsii kun joka päivä ottaa. Lähden tähän nyt seikkailumielellä kokeilemaan miltä se elämä maistuu ilman alkoholia.