Terve kaikille!
Mukavasti on lähtenyt alkuviikko, pitkälti kouluhommia tehdessä. Uni ja ruoka maittaa taas ja mielialakin on kohentunut.
Huomenna on koulukalenterissa vapaata, jouduin siis yllättävän tiukan valinnan eteen.
Useat koulukaverit lähtivät radalle huomisen vapaapäivän kunniaksi.
Itse päätin kuitenkin tällä kertaa, että rauhallinen koti-ilta opintojen parissa on parempi valinta. Pakko myöntää että kylläpä houkutteli.
Huomenia
Hyvin sä vedät!
Takuu varmasti teit oikean päätöksen vaikka huokutus olikin!
Terve.
Kastelukannun comeback. Vuosi on mennyt ihan mukavasti tissutellen, ylilyöntejä ei ole sattunut ennen kuin nyt. Koulu on mennyt hyvin ja parisuhdekkin on voinut erinomaisesti. Viimeisin sekoiluni sai minut palaamaan palstalle.
Joulunvietosta palattuani kotiin ahdistus ja mielen myllerrys oli todella paha. Koko joulun seurasin alkoholisti isäni humalaista käytöstä paheksuen. Oli kyllä paska joulu, taas. Joka vuosi sama juttu.
Noh, mitä mies tekee kotiin päästyään? Aivan, vedin sitten tajun kankaalle viinillä ja kaljalla. Sammuin olohuoneeseen ja olin yöllä kännipäissäni melunnut. (käytös on kuin ilmetty isäni). Näistä ei mitään muistikuvaa. Häpeä on käsittämätön, en uskalla katsoa kihlattuani edes silmiin, saatikka puhua hänelle. Onneksi hän lähti tapaamaan kaveriaan kaupungille. Saa olla rauhassa kotona omien ajatusten kanssa.
Tuntuu että näin käy joka kerta kun korkki aukeaa epätasapainoisessa mielentilassa. Tulee tekopyhä olo kun olen isääni moittinut koko joulun. Samanlainen alkoholiongelmainen olen minäkin.
Oivalsin tapahtunutta miettiessäni seuraavan, en voi luvata ikinä, että tämmöistä ei tapahtuisi niin kauan kuin alkoholi on minulle vaihtoehto. Lapsien hankkiminen on meillä suunnitelmissa. Minusta tuntuu että en voi olla hyvä vanhempi, jos alko on läsnä. Oma lapsuuteni oli aika rankka välillä, tuntuu että lapsuuden jutut varjostavat vieläkin elämää.
Alkaa tuntua siltä, että ainoa vaihtoehto on lopettaminen. Ylilyöntien ja sekoilun riskistä en pääse eroon muulla kuin lopettamalla juomisen kokonaan. Ajatus viinattomasta elämästä samaan aikaan kiehtoo ja pelottaa suuresti.
Taidampas mennä porisemaan raittiille ystävälleni. Hän on kokenut viinan, huumeet ja uhkapelit ennen päihteettömyyttä. Hyvä tyyppi ja pakka kasassa nykyään kaikin puolin.
Olipa taas setit, katellaan taas päivä kerrallaan jos vaikka aktivoituisi kirjoittelemaan tänne vähän useammin.
Niin se valitettavasti menee, että kun tarpeeksi on juonut, niin alkoholi ei enää ole vaihtoehto. Tai ei pitäisi olla. Muuten luisu voi kiihtyä nopeasti.
Itselläni ajatus viinattomasta loppuelämästä ahdisti pitkään ja oli suurin este korkin sulkeutumiselle. Kunnes se ei enää ahdistanut. Sinä olet nuori mies, joten joudut ehkä hakemaan sitä toista tulokulmaa. Eli älä mieti sellaista, olet vain tänään juomatta ja toistat sen jälleen huomenna.
Elämänkokemuksellani sanon sen ihan suoraan. Älä pilaa tulevien lastesi elämää juomalla. Tsemppiä!
Hienoa, se on oikein hyvä ajatus 
En ole vielä kuullut, että ketään olisi jälkikäteen kaduttanut raittiina vietetty aika.
Hyvä, että palasit ja olet havahtunut omaan käytökseesi. Viinaton elämä ei ainakaan ole sellainen asia, josta lapsesi tulevat sinua syyttämään. Ihan mahtavaa on myös se, että Sinulla on ystävä, josta saat tukea raitistumiseen. Hän ihan varmasti tietää mistä puhuu ja ne puheet kannattaa ottaa vakavasti. Kuten täälläkin jo todettiin vaikka elämä ilman alkoholia voi aluksi tuntua mahdottomalta ja pelottavaltakin niin se on täysin mahdollista saavuttaa. Syntymähumala taitaa olla se ainut humala, josta aidosti voi nauttia.
Täällä kannattaa säännöllisesti vierailla ja purkaa tuntojaan. Olen huomannut, että se ehdottomasti auttaa. Jos olet instassa niin ota seurantaan Selvä elämä kanava. Siellä on hyviä pohdintoja.
Kiitos vastauksista.
Eteenpäin mennään. Kokeillaampa näin alkajaisiksi olla vuoden vaihdos selvänä.
Nyt on käyty rakentavaa keskustelua viimeisimmästä toilailusta. Itkuhan siinä tuli. Viimeksi mietin että ei enää ikinä mutta tässä sitä taas ollaan.
Kumppanilta tuli aika inhorealistinen näkemys selvän elämän haaveistani, en voi kyllä syyttää häntä. Mitään lupauksia en antanut, ei vaan uskalla.
No huomenna ainakin selvinpäin, siitä on lähdettävä liikkeelle. Onneksi kaveri ainakin on hengessä mukana.
Me täällä ollaan myös hengessä mukana! Kumppani voi syystäkin heitellä inhorealismia - se on usein aika aiheellistakin, mutta se pitää nyt vaan sietää ja tarpoa eteenpäin. Kyllä senkin sävy sitten muuttuu aikanaan, kun näkee, että teot ovat enemmän kuin sanat.
Tattista tsempistä!
Kirjoittelempas taas jorinoitani tänne.
Toistaiseksi selvinpäin ollaan, tänään olisi ollut normaalisti kaatokänni -päivä. Puoliso lähti reissuun ja jäin yksin kotiin. Vaan empähän hakenut lastillista tällä kertaa. Ei oikeastaan edes houkutellut pahasti, mielessä kyllä kävi sekin vaihtoehto.
Sisäinen levoton olo jatkuu viime töpeksimisen jäljiltä jotenkin voimakkaampana kuin ennen. Olen miettinyt ja pohdiskellut omaa alkoholinkäyttöäni ja sitä mistä se johtuu.
Tuli mieleeni ajatus siitä, että onkohan yksi “tekosyy” tai mahdollistaja oman isäni alkoholismi. Hän on äärimmäisen rakas minulle, ja selvinpäin maailman paras tyyppi. Kännissä tarina on toisenlainen, muistaakseni joskus aiemmin tässä ketjussa jo avasinkin asiaa.
Isä on aiheuttanut meille läheisille harmaita hiuksia, mielipahaa ja pettymyksiä aina. Lapsena on saanut pelätä ja juosta naapuriin turvaan, joskus ollaan me muut perheenjäsenet lähdetty evakkoon jonnekkin. Aikuisella iälläkin huoli ja pelko on valtava. Isän viinanjuonti pyörii mielessä jatkuvasti.
Tätä ahdistusta ja mielipahaa valitan ja puran lähimmille ihmisilleni mutta silti toimin samalla tavalla.
Hyvänä esimerkkinä “tekosyystä” on yhteiset reissut kahdestaan, siellä Isä on aina todella humalassa, ja niin olen minäkin. Se juopottelu on aina kuulunut niihin reissuihin. Olen jo vuosia toistellut mantraa “en kestä kuunnella tai katsella hänen humalaista olemustaan selvinpäin”, siispä aina on tullut vedettyä suojakännit.
Nyt se valkeni minulle, sehän on ollut hyvä tekosyy vetää lärvit. Aina olen lähtenyt niille reissuille mielelläni, vaikka tiedossa on ollut tasan tarkkaan mikä on homman nimi.
Se on kyllä totta, että vihaan olla selvinpäin kännisen isäni seurassa, ja niin oikeastaan ihan kaikkien muidenkin humalaisten. Siitä tulee minulle todella tukala ja vaivaantunut olo. Olen joskus kohdannut agressiivisia humalaisia selvinpäin ollessani ja se on aiheuttanut minussa jonkinsorttista pelkoa, vaikka varsinaista vaaraa ei ole ollut.
Onkohan lapsuuden pelot jääneet päälle jollain tavalla? En tiedä, mutta sen tiedän että samanalaisia huolia ja pettymyksiä en halua lähimmille ihmisilleni aiheuttaa, kuin isäni.
Nyt nukkumaan, huomenna selvinpäin vaikka vuosi vaihtuu. Mahtaakin olla ensimmäinen selvä uusivuosi ainakin kymmeneen vuoteen.
