Lopettamassa (jälleen kerran)

Me Lopettajat
1

Olen neljääkymmentä ikävuotta lähestyvä mies. Yli puolet elämästäni alkoholi on ollut roolissa enemmän ja vähemmän.
Alkoholistiksi en itseäni ihan perinteisessä merkityksessä lue, vaikka suhteeni viinaan on ollut aina ongelmallinen. En osaa juoda oikein. Juon aina liikaa, kun alan ottamaan. Riippuvuutta ei ole. Itsekontrollin puutetta on sitten senkin edestä. Jos en ole tähänkään ikään mennessä oppinut kohtuukäyttäjäksi niin en opi sitä jatkossakaan. Me lopettajat on minulle oikea paikka.

Tapaturmia, häpeää, sosiaalisia ongelmia, välirikkoja, tuhoutuneita ihmissuhteita, masennusta yleistä pahoinvointia jne. jne. aiheutuu juomisestani.

Pystyn olemaan juomatta viikkoja eikä välttämättä edes tee mieli. Yllättävän pian saattaa iskeä tunne, että olisi taas kivaa olla kännissä ja siitä se taas lähtee.

AA:ta olen pariin otteeseen kokeillut. Ohjelman toimivuutta en ala kummemmin kyseenalaistamaan, mutta joudun sanomaan, että en niissä tapaamisissa tullut juuri hullua hurskaammaksi. AA:ta en ole lopullisesti poissulkenut, mutta joku siinä vain ei kohdallani oikein natsannut.
Vakavia raitistumisyrityksiä on takana varmaankin lähes 20. Yrityksiksi ovat jääneet. Kaava niissä on aina ollut sama. Useampi viikko raittiutta. Elämä alkaa tuntua hyvältä. Tulee tehtyä asioita, joita ei juoma-aikoina tullut tehtyä. Alkoholista aiheutunut masennus ja demonit alkavat olla poissa. Ulkonäkö kohenee ja tuntuu, että virtaa on riittämiin. Tuo tunne, kun pahimmasta pääsee irti on varsin petollinen. SItä unohtaa ongelmansa kokonaan. Tulee vahva tunne, ettei alkujaankaan ole viinan kanssa ollut ongelmaa. Sitä alkaa ottamaan ja on varma, että tällä kertaa menee kaikki hyvin. Hyvin meno onkin taas todella kaukana, kun seuraavan päivän puolella alkaa höyryistä selviämään ja löytää itsensä ikävyyksistä krapulapäissään. Tarkkoihin yksityiskohtiin en mene, mutta todella ikäviä asioita tapahtuu aina kun juon.

Tällä kertaa (siis tälläkin) aion yrittää tosissaan ja siksi myös rekisteröidyin tälle palstalle.

2

Tervetuloa mukaan.

3

En tiedä huomaatko itse tätä ristiriitaisuutta näiden omien tekstiesi välillä. Äläkä nyt ota vittuiluna, haluan vaan että ymmärrät vähän tätä alkoholismin rakennetta. Itseään ei kannata tietenkään sairaaksi diagnosoida, mutta tässä kyllä on vahvasti viitteitä jonkinlaiseen nuhan alkuun ainakin.
Toisaalta sanot että et halua alkoholistiksi luokittautua, mutta sanot heti seuraavaan hengenvetoon että et pääse viinasta omin avuin irti. Heti perään mainitset että riippuvuutta ei ole. Kuitenkin puhut myös sosiaalisista ja muista ongelmista jotka ovat alkoholistin epäsuoria “oireita”.

Tämän asian kanssa saa ja pitää olla vähän löysää antava. Alkoholistin leima on todella vittumainen kantaa mukanaan kun sehän tietysti leimaa sinut ö-luokan kansalaiseksi. Toisaalta jos saat raitistuttua niin omat kokemukseni ovat erittäin positiivisia, nimittäin “respektiähän” sillä raitistumisella saa, kunhan myöntää ensin ongelmansa itselleen ja muille rehellisesti. Täytyy vaan uskaltautua myöntämään olevansa pulassa. Eihän sitä muuten apua tarvitse jos ei ongelmaakaan ole?

Kyllä sinulla on ongelma. Mitäpä sinä muuten täälläkään tekisit.
Myönnä pois, se helpottaa. Sitten kun sen on myöntänyt itselleen niin on paljon helpompi lähteä hakemaan apua siihen.

Kyllä me täällä koitetaan jeesiä mahdollisimman paljon. Ymmärrän kyllä että aluksi on ajatukset vähän sekaisin kun onhan ne aivot sellaisessa tulehdustilassa pitkään juomisen lopettamisen jälkeen. Voin näitä tieteellisiä faktoja kertoa lisää joskus jos sellaiset kiinnostaa. Mutta ensimmäiseksi välietapiksi asettaisin sinulle 2 viikon taitoksen, jossa tutkimustiedon mukaan serotoniinin määrä aivoissa palautuu normaalitasolle ja elämästä tulee vähän siedettävämpää. Sitä ei kuitenkaan kannata viinalla taas palauttaa sinne nollille. Ei nyt eikä koskaan.

Sen verran vielä muokkailen että halusin sanoa myös sen että yhtälailla hattu kourassa täällä on joskus kaikki konkaritkin varmasti luimistelleet. Kaikilla meillä on kuitenkin sama tavoite ja päämäärä ja ryhmän voima on valtava kun sen oikein oivaltaa. Kannattaa kuunnella viisaampiaan mutta myös esittää itseään askarruttavia kysymyksiä tai mielipiteitään. Minäkään en ole kuin vasta tasan kuukauden (32. päivä tänään menossa) ollut juomatta vaikka yrityksiä itselläkin on reilusti takana, mutta kyllä minäkin jotakin tiedän näistä ongelmista kun ikäni olen näiden kanssa paininut. Niin omien vanhempieni ja oikeastaan koko suvun päihdeongelmien kuin omienikin.

Tervetuloa joukkoon myös minun puolesta.

4

Bittiavaruuden toisessa päässä saattaa myös olla vikaa. Teksti kuin teksti halutaan nähdä juuri sellaisena kuin halutaan. Jokaikisestä tekstistä löytyy epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, jos niitä hakemalla lähdetään hakemaan. Pikkujutuista en ala vääntämään kenenkään kanssa.

Rautalankarulla esiin. En siis ole alkoholisti sanan varsinaisessa merkityksessä. En vastaa alkoholistin stereotyyppiä. Minulla on alkoholistista oma käsitykseni ja jollain toisella taas toisenlainen. Olen ongelmakäyttäjä. En ole onnistunut itselleni vahingollista toimintaa, eli juomista saamaan sille tolalle josta ei olisi haittaa. Näin siis pyrin siitä lopullisesti eroon tietäen, ettei se helppoa tule olemaan. Joudun kynsin ja hampain tekemään työtä, etten palaisi entiseen, kuten olen aina ennen tehnyt.

Ongelman tunnustan olemalla rehellinen muille ja ennenkaikkea itselleni. Se, että olenko holisti, rolisti vai solisti on merkitykseltään toisarvoinen ja pelkkää terminologiaa. Pääasia, että ongelma on tiedossa ja sen mukaan pyritään toimimaan parhaan mukaan.

Pitkiäkin juomattomuusjaksoja on, jotka muistan hyvinä fyysistä ja henkistä terveyttä eheyttävinä kokemuksina. Muistan kyllä hyvin, että kahden viikon jälkeen alkaa henkinenkin vireystila normalisoitumaan ja elämä alkaa tuntua kevyeltä (joskin erilaiselta) Nuo raittiusjaksot ovat olleet siinä mielessä petollisia, että ongelma on unohtunut tyystin kun on tarpeeksi pitänyt taukoa. Tällä yrittämällä olisi tuo ansa ja sudenkuoppa tarkoituksena välttää.

5

Moro. Teenpä jotain outoa tai erilaista. Kun viitisen v sitten rykäsin itteni ineen tähän tuolloin varsin riitaisaan mestaan, niin yksi arvostamani nimmari ohjeisti meikää näillä oheisilla sanoilla ja luin niitä sittemmin vuosien jälkeen uudestaan ja tajusin, että tämä tyyppi on asian ytimessä ja kokemus on puhunut puolestaan näissä selkeeksi tulemisen asioissa ja ehkä siitä on jollekin toiselle apuja ja höytyä, mutta tuskinpa haittaakaan, AA:lla tai ilman, kuten itse plinkin pitkävaikutteisella buustilla:

"Sinulla itselläsi on avain sinuun itseesi ja syihin miksi olet dokannut ja jos dokaisit uudestaan. Nollasta on hyvä aloittaa ja jos ennen olet aloittanut nollasta, niin ne nollat ei ole olleet vielä nollia. Päivä on hyvä nollata iltaisin, miksi onnistuit, miksi jokin epäonnistui jned. Aamuisin on hyvä tehdä suunnitelma päivälleen, mitä aiot tehdä raittiutesi hyväksi ja tee samalla oikein lista siitä, vaikket paperille, niin mieleesi. Samalla jos haluat, niin rukoile Jumalaltasi voimia ja rohkeutta toteuttaa kaikki mitä raittiutesi vaatii. Sinä olet vastuussa itsestäsi, elämästäsi ja toiminnastasi. Älä sitä vastuuta pakoile juomalla, käyttämällä mitään päihteitä mitä et oikeasti tarvitse.

Ole itsellesi se tärkein ihminen ja toimi jotta raitistuminen alkaa maistumaan oikealta. Anna itsellesi aikaa, ota sitä, jos et ennen ole hokannut.

Hyvää yötä."
Rahvas
Vahvasti panostava jäsen

Viestit: 1927
Liittynyt: 14 Marras 2009 13:24

Tuota hyvää yötä-kohdasta en ole tänään ja vielä tähän aikaan ihan samaa mieltä. ja jumalista, kun en usko sellaisiin, mutta se ei oo tässä se pointti, vaan että joku sanoo jotain vähän erilailla, vaikka asiaa oiskin jo kauan kelannut latteutena, mutta ilman sen kummempaa sisäistä merkitystä, kuitenkaan… Kun sullakin noita yrityksiä jo on ja ikääkin riittävästi, niin jospa koittais tämän ajan elellä ilman päihtymyksiä - ja tervetuloa vaan. :smiley:

Mistä tulee tuo sun nickin kelloviisaus vai oletko kelloseppä, jonka tarkkuus on hieman kärsinyt ??
jokin arvoitus tai piilomerkitys kenties tai liittyykö ajoituksen teemaan… ennakoiva tai jälkilähetys.

6

Anti-clockwise suom. vastapäivään. Suunta johon korkki kierretään auki.
Clockwise suom. myötäpäivään. Suunta johon kello käy. Samaan suuntaan myös korkki kierretään kiinni, eli myötäpäivään.

7

Silloin alkaa alkoholisti nimike olla paikallaan kun on noita lopettamispyrkimyksiä, jotka ei vain onnistu.

Ja silloin alkaa alkoholisti nimike olla paikallaan kun tulee noita mainitsemiasi ongelmia.

Mä kärsin ainakin huonosta viinapäästä. Välillä jostain alkoholimäärästä tuli vain sopivasti känniin, vaan toisinaan sama määrä sai mut aivan sekaisin kuin käkikello, ei mistään mitään muistikuvaa. Silloin nuorempana juopottelin harvemmin, vaan tällä viimeisellä kerralla kun ikääkin jo oli, tuli juopottelusta jokapäiväistä, vaan join vähemmän. Totaalisen puuduttavaa vetää joka päivä tietty määrä kaljaa.

8

Jos nyt vaihdettaisiin se mustavalkoinen filmi edes technicoloriin, olisko kova sana :sunglasses:

Tarkennuksena ja kertaalleen,

alkoholistin käsitän sellaisena, joka ei fyysisesti kykene olemaan juomatta. Siis ne fyysiset vieroitusoireet. Alkoholistille krapularyyppy, tasuri ja korjaussarja ovat hyvinkin tuttuja. Alkoholistin henkilökohtainen hygienia on mitä on. Kaikki tietävät miltä kusi haisee, kun se on muutaman päivän ikäisenä housuissa. Alkoholisteja näkee joka aamu ostarilla odottamassa hyvissä ajoin ennen kaupan aukeamista. Alkoholisti saattaa vetää viikon parin putken. Ehkä pidemmänkin.

Yksikään yllämainituista asioista ei sovi omaan profiiliini eikä alkoholinkäyttöhistoriaani. Tuollaista pidän alkoholismina.
Yhden kerran olen ottanut tasoittavan kankkusessa, joka jäi yhteen kertaan. Oloani olen korjaillut fantalla, levolla ja pizzalla. Pystyn olemaan viikkoja juomatta, jos vain päätän olla. En ole koskaan ottanut ensimmäistäkään huikkaa ennen myöhäistä iltapäivää. Pisin “putki” minulla on ollut kolmipäiväinen. Sekin nuorena. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole ollut juomiselle.

Alkoholiin voi olla ongelmallinen suhde, olematta alkoholisti. Eivät läheskään kaikki ahmimisongelmaiset ole sairaita ylipainoisia eivätkä kaikki epäsosiaaliset ihmiset ole narsistisia psykopaatteja.

Olen vain tykännyt olla kännissä (kukapa ei) Se tunne, kun tuntee sen alkoholin ensipuraisun. Kaikki maailmassa vaikuttaa niin hitsin hienolta ja selkeältä. Velkoja ajattelee saatavina ja peiliin katsoessa on kännissä vaan niin vitsin hieno tyyppi. Kun tuo epätodellinen irtautumisen tunne tulee, sitä haluaa lisää juuri siitä lähteestä mistä sitä on saanut, eli pullosta tai tuopista. Ongelmani on tämä. Olen myöntänyt sen itselleni ja sellaisille, joille olen asian kokenut tarpeelliseksi myöntää.

Se, että kirjoittelen tänne ja luen muiden kokemuksia on vain yksi pieni työkalu muiden joukossa, jolla rakennan itselleni parempaa ja toivottavasti päihteetöntä elämää. Jos joku bittiavaruusolio haluaa luokitella minut alkoholistiksi, niin antaa palaa. Tosiasiat siitä eivät miksikään muutu.

Alkoholisti tuntuu olevan raittiuspiireissä jokin identiteettikäsite. Alkoholistiksi tunnustautumalla murretaan oma ego ja tunnustetaan se oma voimattomuus alkoholin edessä. Jos tunnustautuu jossain tuontyylisessä ongelmassa voimattomaksi, niin silloin ollaan vaarallisilla vesillä.

  1. raitis päivä on takana. Voinen olla lievästi ylpeä itsestäni, kun kohdalle tulee 5. viikko. Vannomatta kuitenkin paras, eikä muutenkaan kannata alkaa tuulettelemaan liian ajoissa. Tällaisista tunnelmista ollaan ennenkin tiputtu.

Olen tuntenut ja tunnen ihan oikeitakin alkoholisteja. Suurin osa heistä on jo luonnollisen poistuman piirissä.

9

Tästähän on ihan turha jankata, koska kullakin on oma käsityksensä (tästäkin) käsitteestä. Kuitenkin, yleinen käsitys täällä on, että alkoholisti on henkilö, jolla on alkoholiriippuvuus - olipa se tuurijuoppoutta, niinkuin ilmeisesti sinun tapauksessa, tai sitten ihan jokapäiväistä naukkailua - tai siltä väliltä. Jonkunlaista ongelmaa alkoholin kanssa kuitenkin. Kyllähän ne pultsarit/spuget/puliukot/-akatkin alkoholisteja ovat, mutta ovat vain pieni osa kaikista alkoholisteista, joskin se näkyvin osa. Itse kuuluin viime vuodet tuohon joka päivä-joukkoon, kuitenkin niin, että töissä kävin ihan säännöllisesti ilman poissaoloja saati varoituksia. Ja pidinpä ihan normaalina, että illalla töiden jälkeen ottaa 10 annosta kaljaa. Vapaapäiviä edeltävinä iltoina sitten enemmän.

Toinen yhtä hedelmällinen aihe on jankata siitä, pitääkö tuo alkoholisti-identiteetti säilyttää koko loppuelämän vai ei. Siis olettaen, että raitistuu. Voimaantuminen on kanssä kova “kirosana”. Noh tämä tästä. Tervetuloa kuitenkin foorumille pölisemään ja oikealla tiellä olet, kun haluat elämää muuttaa parempaan suuntaan.

10

Joo, kyseessä on kuitenkin palsta, jonka pitäisi tukea raitista matkaa. Iänikuinen vääntö kuka raitistui oikein ja kuka väärin ei ole sitä keskustelua alkoholista ja alkoholismista, jota minä kaipaan. Arjen selviytymistarinoita. Niistä voi oppia ja saada motivaatiota matkalleen.

11

Eli lyhyesti sanottuna kuvittelet että kaikki me muut jotka täällä kirjoitellaan ja myönnetään olevamme alkoholisteja ollaan joku luuserijengi joka kuset ja paskat housussa odottelee luonnollista poistumaa?

Lainaan Wikipediasta: Alkoholismi (Alcoholismus, ICD-10: F10.2[1]) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholistin on mahdotonta kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan ryypiskelyyn (Alcoholismus chronicus).

Tässä nyt eniten nousee esille se mitä kerroit itsekin. Juomisesi on kausittaista, mutta jollain tapaa pakonomaista. Siitä aiheutuu sosiaalista ja terveydellistä haittaa. Nämä on siis asioita joita itse olet maininnut.

En nyt halua tehdä alkoholisti lisänimestä mitään suurenmoista, mutta huomaan että elät jonkinlaisessa itsevalheessa ja kiellät tosiasioita. On vaikea myöntää itselleen että on todellakin ongelmissa alkoholin kanssa, mutta se on miljoonan ja taas miljoonan raitistuneen ensimmäinen askel kohti raittiutta. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ja tällä askeleella en tarkoita siis mitään voimattomuuden myöntämistä, päinvastoin itsekin uskon siihen että sinähän se juuri voit asioille tehdä jotakin. Ensin pitää vaan tulla ulos sieltä oman egon kuplasta, myöntää olevansa pulassa ja tarvitsevansa apua.

12

13

14

Ei sitten. Jos kerta haluat näin niin teeppä miten teet. Ei vaikuta meikäläisen elämään.

15
  1. raitis päivä menossa parhaillaan. Menneenä viikonloppuna tarjottiin houkutuksia ulkopuolelta, mutta selitys kuului, että on muuta tekemistä. Sitä muuta tekemistähän on.

Yllättävän helppoa, ainakin toistaiseksi.

Jutustelin tänään yhden 6 vuotta raittiina olleen kanssa. Monet raitistuneet alkoholistit ja entiset ongelmakäyttäjät vaikuttavat olevan henkisesti vahvoja ja tasapainoisia ihmisiä. Sellaiseksi kai sitä pakostikin tulee tai paremminkin on tultava, jos haluaa välttää paluun entiseen.

Minulla ei ole oikeastaan edes mitään syytä juoda niin paljoa mitä olen juonut. Elämän perusasiat ovat olleet kohtalaisella ja joskus jopa hyvälläkin mallilla. Mitä nyt pientä epävarmuutta tulevaisuudesta.

Mitään loppuelämän raittiusvaloja en ala vannomaan. Ne on rikottu ennenkin vähintään yhtä näyttävästi kuin on vannottukin. Pitäisi opetella elämään päivä kerrallaan (mitä sen ikinä haluaa tarkoittavankaan). Menneeseen ei pitäisi katsella, mutta sinne toisinaan sinne joutuu katselemaan, jos haluaa pitää mielessä mihin ei halua palata.

Juomattomuuden helppous/vaikeusaste tällä hetkellä: helppo.

16

Reilu kuukausi täysraittiutta takana. Unenlaatu ja yleinen hyvinvointi on parantunut. Päänsisäiset asiat alkavat olla kunnossa ja pahimmat demonit ovat poistuneet jo kehosta. Tämä hyvältä tuntuu -fiilis on ollut aikaisempien kokemusten mukaan petollinen. Sitä unohtaa helposti ne ikävyydet mitä alkoholi on aiheuttanut tai niitä ei vain haluaisi muistaa. Toisaalta mitä pidempään pystyy olemaan juomatta niin sitä korkeampi kynnys on palata entiseen.

Kyllä tämä kuukausikin pieniä ihmeitä tekee. Kynnys entiseen palaamiseen tuntuu nousseen, vaikkei tässä vielä raittiuennätyksiä rikota.

Juomattomuuden helppous/vaikeusaste tällä hetkellä: vaarallisen helppo.

17

Se on mukava kuulla. Aina mitä pitemmälle siitä ensimmäisestä kahdesta viikosta mennään niin joka päivä tuntuu edellistä paremmalta. Ja näin kuulemma jatkuu vielä vuosia, näin olen kuullut.

Tsemppiä ja paljon raittiita päiviä sinulle! :slight_smile:

18

Mahtavaa, onnea reilun kuukauden raittiudesta! Itsellä suunnilleen saman verran viimeisestä ryypystä, toivottavasti jäikin sitten siksi viimeiseksi! :mrgreen:

Heh, pakko on silti kommentoida että nuo sinun ketjun alkuosan kirjoitukset muistuttavat niin paljon itseäni vielä noin 3-4 vuotta sitten. Alkoholistiksi en missään tapauksessa luokitellut itseäni, vaikka suunnilleen kaikki asiat elämässä alkoivat mennä päin helvettiä, pääasiassa juuri alkoholin takia. Vielä ollessani ekaa kertaa ns. hoidossa en pystynyt käyttämään itsestäni nimitystä “alkoholisti”, jopa nimitys “addikti” kuulosti nätimmältä. Vaikka täysalkkiksiahan silloin jo oltiin, ei vaan suostuttu sitä itselle tunnustamaan. Ja vaikka nyt sitten ihan suoraan tunnustan olevani alkoholisti, eikä tee edes tiukkaa, en hopertele ympäriinsä kuset housussa ja räkä poskella. Ihan mukavapalkkainen duuni löytyy ja pari maisterintutkintoakin. Suihkussa käyn ja olen käynyt juovana aikanakin päivittäin, pesen hampaani, meikkaan, käyn kampaajalla ja pukeudun arkisin jakkupukuun. Ulospäin harva varmaan uskoisi että siinäpä kulkee erittäin pahasti alkoholisoitunut akka jos vastaan kävelisin. Näin kuitenkin vaan on, alkoholismi on siinä mielessä tasa-arvoinen sairaus ettei se katso luokkaeroja, sukupuolta, ikää, etnistä taustaa tai palkkapussia. Alkoholismiin sairastuvat herrat ja narrit, ulkoisilla seikoilla ei ole mitään väliä.

Toivon todella että saat kiinni raittiudesta, siitä minäkin yritän pitää kiinni kynsin ja hampain! Mutta jos jatkat dokaamista niin melko varmasti sinunkin on pakko jossain vaiheessa tunnustaa itsellesi oma alkoholismisi. Eikä se ole oikeastaan mikään häpeä, paremminkin helpotus. Näin oli ainakin omalla kohdallani. Tsemppiä! :wink: