Lopettajan alku

Hei foorumilaiset. Olen jo jonkin aikaa seuraillut sivusta tätä foorumia ja nyt ajattelin hakea täältä vertaistukea sekä apua omiin ongelmiin. Olen 25 vuotias ja elämä on ihan hukassa viikonloppuisin. Oma tarinani tulee tässä;

Ensimmäinen kokemukseni alkoholin juomisesta tuli ollessani 16v → 17v vaihteessa. Olin tällöin ammattikoulussa
Kaverin veli haki pyynnöstä minulle lonkeroa. Ensimmäisellä kerralla join 5x 0.5 litran kultalonkeroa. Siis ensimmäisellä kerralla. Muistan kun kävelin kotiin ja silmissä kirjaimellisesti pimeni pitkin kotimatkaa.

Tästä oikeastaan alkoi taparyyppääminen. Viikonloppuisin tuli juotua, aina kun siihen oli syy tai mahdollisuus. Kaveriporukassa vietettiin aikaa aina puistoissa, ryypäten silmiltä piilossa. Pahoja me ei koskaan tehty, vaan asiallisesti vietiin omat roskatkin pois.

Kun täytin 18v, en halunnut edes baariin, vaan kotibileet olivat se juttu. Asuin vanhempien luona, joten omassa kodissa bileet eivät koskaan olleet mahdollisia. Äitini on terveysalan ammattilainen, mutta ei aluksi huomannut ongelmaani.

Vuodet vierähtivät ja tuli hölmöiltyä. Sukulaisen 60v-juhlissa menin siirtämään täysin kännissä autoa. Kolaroisin viereisen auton perään.

Jossain vaiheessa unettomuus, alkoholin käyttö ja stressi työelämästä aiheutti yhdessä minulle paniikkihäiriön. Aloin syömään mielenterveyslääkkeitä ja nämä sekoittivat minut totaalisesti. Minulla ei ollut tunteita. Jälkikäteen lääkäri onkin pyytänyt anteeksi, että antoi liian helpolla liian vahvoja lääkkeitä. Join alkoholia lääkkeiden kanssa samaan aikaan ja tämä sekoitti nuppiani entisestään. En osaa juoda alkoholia ilman,että muisti lähtee. Voin muistaa pieniä pätkiä illasta,mutta en juuri muuta.

Minua petettiin, minä petin tietoisesti takaisin. Suutuin asiasta niin kovin, että löin nyrkin betoniseinään ja kädestäni murtui 2 sormea, jotka eivät palaudu enää normaaliksi leikkauksesta huolimatta. Silloinen parisuhde loppui siihen.

Olen ollut erittäin agressiivinen humalassa. Välillä suutun pienestäkin asiasta todella suuresti ja teen kärpäsestä härkäsen. Menin kerran kerrostalon turvalasista kiukuspäissäni läpi fillarin trallin kanssa.

Löysin täydellisen avopuolison vuoden 2016 ja 2017 vaihteessa. Olemme olleet tästä asti yhdessä. Alkoholinkäyttö joka viikonloppu rauhottui ja keksimme muuta tekemistä yhdessä. Jossain vaiheessa alkoholin käyttö taas reipastui huomattavasti.

Yhtenä märkänä iltana olimme kotona ja suutuin kun en saanut nukkua. Heitin tuolin ja avopuolisoni pelästyi.

Toisena märkänä iltana olimme avopuolisoni veljen luona. Juotiin,pidettiin hauskaa,sammuin sohvalle. Tulin tajuihini,kun olin poliisiautossa. Avopuolisoni oli soittanut poliisit. Hän oli yrittänyt herättää minua läpsimällä poskelleni. Olin herännyt, puraissut häntä tissiin ja kolauttanut leukaan ilman suurempaa voimaa. Kolautus kun kolautus, omaa avopuolisoaan ei pidetä huonosti.

Humalan takia olen aiheuttanut myös vesivahingon avopuolisoni asuntoon. Olen siis sammunut suihkuun, itseasiassa kahdesti. Toisella kertaa kaivo veti. Toisella ei.

Tällöin lupasin, etten juo enää ikinä. Toisin kävi. Olen juonut useampia kertoja tuonkin sähläämisen jälkeen. En siis ole oppinut juuri mitään.

Ostimme avopuolisoni kanssa omakotitalon ja molemmilla on hienot työt.

Nyt viime viikonloppu oli viimeinen pisara alkoholin kanssa. Piti olla selvinpäin, mutta lähdimme kodistamme ulos juhlimaan, mukana oli avopuolisoni, hänen veljensä ja veljen uusi säätö. Kävimme kaikki paikalliset kuppilat läpi. Katsoin tiliotteen perusteella, että olen juonut ainakin 12 tuoppia + aloittelujuomat päälle.

Näin yhdessä baarissa vanhasta työpaikastani tutun asiakkaan. Ikää hänellä oli 75-80. Muistan,kun jätin oman avopuolisoni pöytään veljensä ja tämän säätönsä kanssa ja menin rupattelemaan tuon vanhan asiakkaan kanssa eri pöytään. En muista mitä tuli juteltua. Avopuolisoni pöytineen olivat vaihtamassa baaria ja lähdin mukaan. Tässä vaiheessa muisti loppuu kesken tietokoneestani.

Kun oli kotiinlähdön aika, olimme taksijonossa. Lähdin kuulema taksijonosta pois johonkin ja jätin avopuolisoni yksin ja hän lähti kotiin. En voi käsittää miksi. Rakastan häntä enemmän kuin mitään tässä maailmassa.

Olin seilaillut eri puolilla kaupunkia n. Tunnin verran. Yhtään en tiedä,missä olen ollut, mutta epäilen, että jossain baarissa, enkä ihmettelisi, että olisin ollut sen saman vanhuksen luona höpisemässä. Pelottaa, kun yhtään en tiedä mitä olen sanonut tai tehnyt. Luotan itseeni kuitenkin niin kovin, että pettämään en ala enää ikinä. Silti sitä ihmismieli ajattelee aina pahinta, kun muistikuvia ei ole olemassa juurikaan sen enempää.

Olen muutenkin lähipäivinä miettinyt,että mitä kaikkea olen tehnyt tai sanonut, kun minulla ei ole ollenkaan muistikuvia joistain illoista.

Kun lähdin jostain päin kaupunkia kotiinpäin, muistan tutun kuskin. Naiskuski raivosi minulle kun tililläni ei ollutkaan rahaa ja puhelimesta akku loppu, joten en päässyt siirtämään toiselta tililtä toiselle. Nainen ei päästänyt minua hakemaan sisältä käteistä vaan vei minut taksitolpalle. Sain onneksi toisen kuskin,joka vei minut taas kotiin ja päästi hakemaan käteistä sisältä.

Avovaimo oli laittanut oven turvaketjulle ja tästä suutuin niin kovin, että revin teräksisen turvaketjun poikki. Sain taksin maksettua ja menin sisälle. Avokki nukkui. Hän sanoi aamulla, että olin huitaissut hänet hereille kaulaliinan kanssa, olin luullut että hän oli kuollut kun ei kuullut minun tulemista kotiin. Olimme riidelleet yöllä suullisesti, hän oli heittänyt puhelimeni seinään.

Olen ollut oikeastaan koko alkuvuoden polttamatta tupakkaa ja polttanut vain satunnaisesti kun juon alkoholia. Nyt haluan myös alkoholista eroon lopullisesti,koko loppuelämän ajaksi. Minulle on ehdotettu jo useasti, että menisin a-klinikalle hakemaan apua. En ole uskaltanut.

Viimeksi lääkärikäynnillä 4kk sitten kerroin ensimmäisen kerran alkoholiongelmistani. Kysyin tällöin antabus lääkitystä mutta lääkäri ei ottanut minua tosissaan vaan käski lompsia a-klinikalle.

Nyt kirjoitan ekan kerran alkoholinkäytöstäni julkisesti. Puolisoni ei ole ikinä ollut kova juomaan ja kannustaakin minua lopettamaan alkoholinkäytön. Olo on kuin pettäjällä,lukemattomista lupauksista alkoholin lopettamisen suhteen mutta tässä sitä ollaan.

Nyt mennään pieniä askelia kerrallaan, päivä kerrallaan ja viikonloppu kerrallaan. Toivottavasti että tuomitse minua ettekä heitä roviolle.

Miehenkloppi kirjoitti

Et ole ensimmäinen etkä viimeinen näin lupaava juoppo. Etkä ensimmäinen tai viimeinen joka pettyy itseensä petettyään läheisensä.
Kun mulle tuli halu lopettaa juominen, päätin mennä AA:n palaveriin. Toteutin päätöksen eikä ole tarvinnut juoda sen jälkeen.
Sulla on sama mahdollisuus, jos haluat lopettaa alkoholin juomisen. Ratkaisu on olemassa, kysymys on siitä, oletko valmis ottamaan ensimmäisen askelen siihen suuntaan.

Koittaisitpa rakastaa itseäsikin. Siihenkin oppii vertaistuen piirissä. Katso palaverissa olevia ihmisiä, jos haluat samaa, mitä siellä näet, pääset edellä kulkeneiden esimerkkiä seuraten pakkomielteisestä juomisestasi.
Muista, että juomista jatkamalla menetät hienon työsi, omakotitalosi, avopuolisosi. Järjestys voi olla toinenkin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Terve vaan, hyvä että tulit mukaan.
Hyvinhän sinulla on asiat, siinäkin mielessä että olet huomannut tarpeen muuttaa tilannetta. Kovin monella kun pääsee menemään pahaskin överiksi kun omasta mielestä se juominen ei sen kummempaa ole kuin muillakaan, normaaliahan tämä on.

Kun olet tilanteestasi noin hyvin perillä, sinulla on selkeä tavoite, olosuhteet ovat kunnossa joten voit uhrata aikaa ja voimavarojasi elämäntapamuutokseen niin siinähän on hyvät eväät!

Tottakai, muutoksen tekeminen on aina (tai melkein aina) semmoista oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, helpointahan olisi jatkaa vaan. Eli ei se oikein koskaan ihan läpihuutojuttu ole. Mutta, sittenpä siitä tuleekin sellainen voittajan olo, kun on homman kotiin hoitanut.

Eipä muuta kuin menestystä toivotan, siitä vaan eteenpäin.

Ja kirjoittele miltä tuntuu.

Kuulostaa kovin tutulta päätös lopettaa missä ei pysy. Itsellä siitä jo liikaa kokemusta. Olen kokeillut itse kaikki mahdolliset ja enään aa kokeilematta. Käynyt nyt vasta pari kertaa siellä koska selviä päiviä ei montaa takana. Sitä tällä pienellä kokemuksella suosittelen ainakin kokeilemaan. Ei ainakaan mitään häviä. Siellä pääsin itse juttelemaan ensimmäistä kertaa omasta alkoholiongelmasta ihmisen kans joka sen ymmärtää.

ikuinen yrittäjä kirjoitti

Onnittelut sulle hyvästä alusta! Panit varmaan merkille AA-ryhmässä, että siellä oli ihmisiä, jotka ovat pysyneet raittiina pitkiäkin aikoja. Osa ensimmäisestä palaverikäynnistä alkaen. Sulla on täsmälleen sama mahdollisuus kuin heillä.
AA:n vertaistuki on rautaa!

Tänään et ole yksin

Voi kokeilla myös A-KILTAA…

Hei taas. Nyt se sitten tapahtui, meinaan olin 34 päivää selvinpäin ja eilen ravintolassa ruokaillessa tilasin tietoisesti oluen, kuten puolisoni isäkin otti.

Valitettavasti se ei jäänyt siihen 1 olueen, vaan kun lähdimme ravintolasta, menin kaupan kautta kotiin ja join 15 tölkkiä olutta. Tämän lisäksi tuli käytyä paikallisessa baarissa, jossa tuli juotua useampi, ainakin tilin tapahtumahistoriasta päätellen. Kyllä voi ihminen olla idiootti, vi*uttaa…

Nollasin päihdemittarin… Kyllä se on varmaan aa klinikan paikka seuraavaksi. Niin kornia kun asia onkin, klinikka on ihan naapurissa.

Takaisin ryhmään ja palavereihin!

Ensimmäinen ryyppy vahingoittaa