Sama juttu mullakin
Kun aloitin kirjoittamisen Plinkkiin, niin silloin ei ollut Lopettajia ja Vähentäjiä erikseen. Ne erotettiin kirjoittajien pyynnöstä myöhemmin. Itse aloitin kirjoittamaan Juopon päiväkirjaani silloiseen Vähentäjiin enkä ole viitsinyt sitä sieltä siirtää pois myöhemminkään. Onhan se toisaalta niin, että olen Vähentäjä joka on vähentänyt nollaan 
Tosiasiassa on varmaan niin kuin yllä on kirjoitettu, että pyrkimyksillä lopettaa ja vähentää on melkoinen(kin) ero. Sen jälkeen kun oivalsin, että kohtuukäyttö -ajatus minulle oli tosiasiassa sitä, että halusin juoda itseni tajuttomaksi, olla yhtä aikaa hölmöilemättä ja herätä aamulla ilman krapulaa, morkkista ja masennusta, niin tajusin myös, ettei sen tyyppinen kohtuukäyttö ole mahdollista. Siksi oli parempi lopettaa.
Mutta ei niin ortodoksi saa olla (sana tarkoittaa oikeaoppisuutta ja puhdasoppisuutta, eli pitää julistaa sanomaa oikein ollakseen oikeaoppinen), ettei voisi kirjoittaa yhtä hyvin Lopettajiin kuin Vähentäjiinkin. Voi hyvinkin joutua törmäyskurssille jonkun toisen oikeaoppisen kanssa joka edustaa erilaista uskoa. Silloin vain ei kannata ryhtyä uskonkäännytystehtävään, koska siitä on historiallisesti katsottuna yleensä seurannut sota. Näin siitäkin huolimatta, että juovalle alkoholistille toisen alkoholistin (raitistuneen) uskonto kylläkin sopii lähes aina paremmin kuin oma. Mutta ennenkuin omaa uskoaan muuttaa, pitää kohdata oma “seestyminen”. Sitä ennen pitää käydä sotaa säilyttääkseen oikeutensa juoda.
Kävin itse joskus 5-6 vuotta sitten piipahtamassa sivuilla ja jätin muutamaankin otteeseen ihmettelevää palautetta siitä, että muiden päihteiden addikteille on lopettajien osasto, muttei vähentäjien osastoa; ja etanolin käyttäjille taas vain vähentäjien osasto, muttei lopettajien osastoa. Onneksi säätiö sittemmin on luopunut kaksinaismoralistisesta linjastaan. Mutta melko tyrmistyttävän kuvan antoi aikoinaan valtion virallisesta päihdepolitiikasta tuokin pikku yksityiskohta.
kahleeton
Hei,
Tää on veikeä keskusteluaihe.
Olen enemmän ja vähemmän ollut mukana aika pitkään.
Välillä vähentäen, hetkeksi loppettaen, humalahakuisena kännääjänä ja tissuttelijana ja aika monta variaatiota siltä väliltä.
Enkä edusta ideologiaa tämän asian suhteen.
ENkä tule edustamaankaan, paitsi Kukka ideologiaa.
Olen melkein 30 vuotta testailut kaikenlaisia tapoja juoda, eikä mikään tapa tunnu nyt hyvältä. Juominen on kyllä on tuntunut hyvältä ja pahalta.
Viime aikoina se tosin (juominen) tuntui vaan turhalta.
Sykyllä alkoi kypsyä päätös, että jos jotain exdreamea, niin sitten juomattomuus.
Se piti aloittaa vasta uutena vuotena, mutta otimme mieheni kanssa varaslähdön jo joulukuun alusta.
Enkä minä tiedä olenko lopettaja vai vähentäjä?
Nyt tuntuu että alkoholi ei enää voi antaa mitää sellaista uutta, mitä en olisi noiden vuosikymmenten aikana kokenut.
Nyt tuntuu että elämä on melkoinen seikkailu ilman sitä.
Mihin sitä piiloutuu kun vituttaa ja haluaa olla rauhassa?
Siinä tarvitaan melkoisesti mielikuvitusta, kun on tottunut vuosien saatossa ratkaisemaan ongelman tietyllä tavalla.
Täällä lopettajien puolella juomattomuus/ juominen tuntuu niin vakvalta asialta.
JA ehkä se sitä onkin.
Raittina vaikka väkisin hampaat irvessä, eikä muuta ole.
Tietysti kärjistetysti.
Vähentäjissä taasen olla “raittiina”, juomatta yksi päivä ja ottaa toisena, ei tänään sovi minulle.
Minä en sitä tuomitse.
Minä ymmärrän sen ihan älyttömän hyvin.
Ja se sopi minulle aikansa ja vuotensa.
Nyt se ei ole lähellä minun suhdetta alkoholiin. Sillä ei ole kosketuspintaan omaan elämääni.
Minulla ei ole ollut mitään mielitekoja kulkiessani kaupan siiderihyllyjen ohi.
EN tee päätöstä aamuisin olla tänään juomatta.
Vähentäjä vai lopettaja?
Sillä ei kai ole merkitystä.
En ajattele että sotkisin päätääni siiderillä vaan ahdistun ahdistukseni ja katton mitä kaikke paskaa oman pään sisältä löytyy.
Odotan paljon vielä lisää ahdistusta, mutta niin UTELIAS olen, että ajattelin kattoa mitä sieltä löytyy.
JA sitten yllättäin bonuksena löytyy vielä positiivisiakin juttuja ihan arkeen 
Jokainen havahtuminen on tärkeä ja uskon että jokainen kulkee polkunsa.
Siksi lienee tärkeintä, että annetaan jokaisen määrittää itsensä, vaikka joskus helpostikin arvattavissa (näinkn pitkän juomishistorian aikana) voisi olla että mettään menee.
Mä määritän itseni: lopettanut juomisen toistaiseksi, nollaan vähentäjä.
Vähentämistäkin on niin monenlaista. Joillakin oman alkoholinkäytön pohtiminen ja hieman hillitympi juominen on aivan toimiva ratkaisu. Joillakin vähentäminen tarkoittaa viikon juomistaukoa katkaisuasemalla. Joku pitää muutaman kuukauden taukoja ja ottaa raittiudesta välillä “humalahakuisen viikonloppuvapaan”. “Vähentäminen” ja oman alkoholinkäytön tarkkailu voi olla myös etsikkoaikaa lopettamispäätöksen tekemiselle. Ennen lopettamista yritin itsekin vähennellä vuoden päivät. Joskus hieman onnistuinkin - menin vähentämispäivän jälkeen itseeni tyytyväisenä nukkumaan. Aamulla tarkistin miten vähentäminen oli onnistunut - viskipullon pohjalle oli jäänyt sentti viinaa. Kylläpä se vuodessa tuli selväksi, mitä oma “vähentäminen” on.
Toisessa ketjussa puhutaan ratkaisukeskeisyydessä - jos juominen ahdistaa, niin lopeta juominen. Aika helpon oloinen neuvo - vaikka sinällään aivan oikea. Ratkaisukeskeisyys hieman tarkemmin kuvattuna muodostuu kahdesta lauseesta: “Jos kaikki on hyvin, jatka samaa rataa” ja “Jos nykyisyys ei miellytä, niin kokeile jotain uutta”. Ehkä keskustelu vähentämisestä on juuri tuota pohdiskelua “uuden olemuksesta”. Itse taisin seurailla tätä palstaa muutamankin kuukauden ennenkuin olin valmis päättämään omalta kohdaltani, mitä “jotain uutta” minulle tarkoitaa.
Varasin itselleni viime vuoden toukokuun keskittyäkseni pelkästään lopettamiseen - päätin luopua kaikesta muusta ja kokeilla kaikki keinot, joita on tarjolla. Lääkäri, A-klinikka, Henkilökohtainen päihdekuntouttaja, antabus, plinkki, katko, kuntoutus ja AA. Toki tähän ei toukokuu aivan riittänyt - itseasiassa koko golf-kausi pääsi hieman raitistumipykimyksistä kärsimään. Edellistä kappaletta lukiessani on pakko jopa hieman hymyillä itselleni Näytän suunnanneeni koko alkoholistisen raivokkuuteni pelkkään raitistumiseen - eikö olekin nurinkurista.
Minua kiinnostaisi hirveästi kuulla Smokin ajatuksia tuohon yllä olevaan liittyen. Minulle ei oikein viestin sisältö aukea.
Miksei sellaista päätöstä voi tehdä, ja miten se liittyy päätöksen pitämiseen?
Niin kuin vähentäjissä sanoinkin, minä en ole kyseistä päätöstä tehnyt, mutta tiedän kuitenkin että paljon pitää tapahtua, että minut vielä juomassa nähtäisiin. Itse kuitenkin koen olevani vähentäjä.
Alkoholiriippuvuuden (alkoholismi) kriteerit ovat:
- toleranssi
- vieroitusoireet
Toleranssi alkaa monesti kasvamaan jos juo useammin kuin kerran kahdessa viikossa. Vieroitusoireet - normaalilla käyttäjällä - alkavat yleensä jos putki on vähintään kolme päivää. Itselläni on kasvanut toleranssi ja kunnon kännin jälkeen käteni alkavat täristä seuraavana päivänä viimeistään illalla, jolloin menen ostamaan pari kepardia tasoittavaksi. Itse siis olen alkoholiriippuvainen eikä vähentäminen tule kyseeseen, mutta kun raittiuteen en pysty!
Sanasen aiheesta haluan minäkii kun niin monta on muut jo sanoneet !
Olen päättänyt olla raittiina koko loppuelämäni, olkoon se sitte niin pitkä ku on
Loppuelon raittiutta tavoittelen päättämällä elää päivän kerrallaan raittiina.
Sanakikkailuahan tälläset lausahdukset on Mut näin meen 
Terveisin Kanthoona
Käsien jatkuvasta tärinästä kärsin n…7? vuotta, joka päivä! Alkoholi tasoitti tärinää ja lopetti sen melkein kokonaan, mutta vuosia sain täriseviä käsiäni hävetä jos jonkinlaisissa tilaisuuksissa. Varsinkin jos piti aterioida puolituntemattoman porukan kanssa niin siinä kyllä haarukka ja veitsi kilisi niin että olisin voinut Porilaisen Marssin soittaa (jos osaisin) ja kuittien allekirjoitaminen oli yhtä tuskaa ja sahalaitaista viivaa.
Niin kuin eri mieltä lääkkeistä, lääkityksistä ja niiden avuista olemme kanssasi, niin yhdessä asiassa olen 100% samaa mieltä kanssasi kanttoona. Alkoholia en enää koskaan vapaaehtoisesti tai omatahtoisesti sisuksiini kaada…
Alkoholittomana pysyn loppuelämäni ajan, näin se minäkin menen ja hyväksi tieksi todennut 
Siltä näyttää. 
Päihderiippuvuus jakautuu neljään eri alueeseen, ja Lasol-Arskan mainitsemat oireet kuuluvat vain fyysiseen riippuvuuteen.
Riippuvuutta on fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, ja henkistä.
Huomatkaapa jännä seikka; psyykkinen ja henkinen riippuvuus on hieman eri asiat. Psyykkistä riippuvuutta on usko aineen lääkitsevään vaikutukseen ja ehdottomaan tarpeellisuuteen omalle psyykelle.
Henkiseen riippuvuuteen kuuluvat puolestaan elämänasenteet, -arvot, myytit ja uskomukset. (“Olen taiteilija ja kaikki taiteilijat ryyppäävät paljon”)
Sosiaalista riippuvuutta puolestaan mm. kaveripiiri, oma alakulttuuri tms. jos se “pakottaa” aineenkäyttöön.
Omanlainen myyttinsä voi olla myös usko vähentämisen mahdollisuuteen lopettamisen sijasta. Ja kyllähän se joillakin onnistuukin, ei siinä mitään. Yleinen myytti (raitistuneiden alkoholistien keskuudessa) on myös se, että vähentäminen ei ole mahdollista kenellekään, vaikka kyllä se joillekin voi olla.
Sanakikkailua toki, mutta on siinä hiven jotain muutakin. Minä olen taas tänään selvin päin - jos Jumala sen sallii. Huomisesta en tiedä, enkä enempää pyydä.
Päätös on tietoisen mielen teko. Alitajuinen mieli on tietoista mieltä vahvempi. Alitajunnalla ja keholla on aivan fyysisinen yhteys - esimerkiksi sydämen lyöminen, hengitys, ruuansulatus, ruumiinlämmön säätely jne,… Tästä voi lyhyesti sanoa, että keho on mieltä viisaampi. Keho yhdessä alitajunnan kanssa voi luoda mielelle harha-aistimuksia. Ääniä on kuullut monikin, itseäni on sivelty poskelle. Alitajunta voi niin halutessaan tuottaa myös mielelle hqarha-asitimuksen siitä, ettei esim. konjakki ole lainkaan alkoholia. Joku on keksinyt kaata viskiä maidon sekaan, jolloin sekään ei ole viskiä.
Jos keho haluaa juoda, ei tietoisen mielen tahdolla ole merkitystä - tästä kuulee jatkuvasti esimerkkejä. Viime torstaina kuulin kertomuksen siitä, kuinka kolme vuotta raittiina ollut alkoholisti tilasi illalla Turkissa itselleen lasin konjakkia. Aamulla huomasi istuvansa kivellä 50 kilometrin päässä tietämättä missä oli ja miten on sinne joutunut. Kyseisellä alkoholistilla ei ollut pienintäkään aikomusta juoda tuota konjakkia - mutta joi vain. Siitä on nyt kulunut viisi raitista vuotta, mutta uudeksi raitiudeksi se ie tälläkään alkoholistilla kääntynyt helposti.
Olemme siis raittiina päivän kerrallaan - jos luoja suo. Jokainen alkoholistin raitis päivä on pieni ihme. Päätös olla koskaan juomatta on asenteeltaan hieman ylimielinen - ja raittius vaatii nöyryyttä.
Kyllä minäkin taisin lopettamaan tulla, kun vähentäjiin liityin. Sittemmin oli luontevaa siirtyä lopettajiin, vaikka tässä pari harha-askelta on tullut otettuakin. Sitä kuka ja millä perusteilla on alkoholisti tai ei ole, en enää mieti. Jos alkoholi aiheuttaa päänvaivaa on järkevää olla hetki ilman alkoholia ja tutkia mikä osa päänvaivasta johtui etanolista.
Loppuelämän mittaisia lupauksia minäkään en enää tee, olen tämän päivän juomatta ja huomenna tutkin huomisen tilanteen. Ihan sama on karkkilakkoilun osalta, jos yrittäisin olla karkkilakossa vuoden päivät, tuo olisi liki ylivoimainen voimien ponnistus ja pinnistys karkkiaddiktille, mutta jos päätän että tänään en syö karkkia, urakka tuntuu paljon pienemmältä. Päivä kerrallaan. Toimii useimpien suurten asioiden kohdalla, kuten erotessa, muuttaessa, jne. Kun asioita tulee tunkupaljon, kannattaa tehdä vain se mitä yhtenä päivänä ehtii ja jättää loput tuonnemmaksi. Tietysti jotain priorisointia joutuu harrastamaan että tulee tehtyä ne asiat jotka on pakko kyseisenä päivänä hoitaa.
Lopettaja vai vähentäjä, eikö vähentäjäkin ole lopettaja sen viikon kun on ilman alkoholia? Onko lopettaja silloin vähentäjä jos sortuu juomaan toistuvasti? Onko tällä millään mitään merkitystä?
Itse koen tässä keskustelussa saavani enemmän vertaistukea kuin vähentäjissä, siksi minusta tämä huone on sopiva minulle. Kukin päättäköön puolestaan, tai olkoon päättämättä ja kulkekoon molemmissa huoneissa, eivät nämä nyt niin eri planeetoilta ole, keskustelut tässä ja vähentäjissä.
Ehkäpä se jollakin toimii noin. Mie en vähentäjissä kirjoita sen takia kun en osaa antaa kokemusta onnistuneesta vähentämisestä. Minun vähentelyni menivät aina persiilleen. En usko siihenkään, että vähentämällä pystyy lopettamaan jos on todellakin alkoholisti.
Mutta kuka mitenkin. Edestään jokainen tulokset löytää joka tapauksessa.
Itse en voi allekirjoittaa tuota “päätelmää”.
Olisin aika lailla tyhjän päällä jos “luojan” haltuun juomiseni jättäsin. Kyllä minun itse on se valinta tehtävä. Tekeekö se sitten minusta ihmeen tekijän, nin sekin on vaikeaa sulattaa.
Sanoilla voi tosiaan kikkailla aika paljon, mutta keskusteluahan se vain aiheuttaa.
Periaatteessa minun ratkaisuni sisältää sen, etten ole luvannut olla loppuelämää juomatta, päin vastoin, voin sen halutessani tehdä, mutta kuitenkin samalla tiedän, että tämän päivän minä olen juomatta. Kai se sitten kiteytyy sanontaan “päivä kerrallaan”, vaikka sitäkään päätöstä en enää tietoisesti tee.
Niin, ja tuosta vähentämisestä vielä.
Itse aloitin vähentämisen siirtymällä kertalaakista nolla linjalle, ja toistaisesksi pysynyt siinä. En siis ole vähentänyt juomistani pikkuhiljaa.
Sanakikkailuahan tää on . Mutta nöyrinmielin suhteessa alkoholiin mennään kuin myös suhteessa elämään
Olen myös päättänyt elää 90vuotiaaksi (ainakin) Siksi kuuntelen herkällä korvalla terveellisen elämäntavan ohjeita.
Voihan olla niinki et kuolen tänään Kuka tietää ? Mutta silti olen päättänyt noin.
Minulle ei tuo päivä kerrallaan ole iskostunut selkärankaan vaan jostain syystä olen 90-luvun alusta alkaneen raittiin elämän kantavan hautaan saakka. Einsteinin ajan suhteellisuutta yrittäessä ymmärtää huomasin hyväksymisen olevan ainoa tie ymmärrykseen ajan käyttäytymiseen painovoimakentässä. Jostain syystä tähtitaivaan jutut on alkaneet kiinnostamaan ja tiedonjano pakottaa yrittämään sellaistakin mihin ei välttämättä kapasiteetti pääkopas riitä.
Hyväksyn opetuksen sillä seurauksella et joskus se kolahtaa ymmärrykseen 
AA-ohjelmasta ylikorostuu tuo “päivä kerrallaan” Sekin on vain ohje ei ehdoton edellytys josta ei voi poiketa !
Jostain syystä sain vastaanottaa niin suuren Armolahjan ettei ole viinan mielitekoa vastaan tarvinu taistella.
Siksi Ehkä voin ajatella päivää pitempiä jaksoja
Elämän kanssa onkin sitten toinen juttu.
Tereveisin Kanthoona
No en minäkään enää “mantraa” tuota päivää kerrallaan. Enkä tarvitse itselleni jankuttaa “tänään en juo.”
Olihan se alussa vaikeaa aika pitkään kun kroppa huusi viinaa jokaisella solullaan. Mutta laakista minäkin juomisen lopetin. Joskus ihan muuten vain käy mielessä ne kaameat kankkuset ja juoma-aikojen morkkikset. Oikein puistattaa silloin. Mitä lienevätkin nuo mielikuvat krapuloista, mutta eivät todellakaan inspiroi kokeilemaan että josko sitä jo nyt osaisi kohtuullisesti ottaa.
Tässä olen matkani varrella tavannut aika monta, jotka ovat kuka mistäkin syystä, kokeilleet kohtuukäyttöä ja jokainen on epäonnistunut. Muutama palannut juomattomuuteen ja ainakin yhtä moni on ryyppäämässä. Jokunen jo nakannut lusikkansa nurkkaan joko oman käden kautta tai kroppa on pettänyt. Olen kuullut, että muutamia olisi suljetuilla osastoilla hipsimässä sukkasillaan luultavasti lopun ikänsä.
Mutta jos itselläni näin hyvin menee, niin ei ole valittamista. Tänäänkin voin ja saan lähteä “sorvin ääreen.”
Silti käyn tällä palstalla ja palavereissa aina välillä. Kaiken varalta. Minusta tuntuu vain siltä, että se on parasta minulle. Itseni takia. Ja se on varmaa, että kun kerta ei viinaa mieli tee, niin mitäpä tuota selvään päähän ottamaan.
[quote=“RC.”]
Siltä näyttää. quote]
YLLÄPITO HOI! Selvä vihjaus että siltä ei näytä. Selvää käärmes panettelua. Kerro ny kaikkki. :mrgreen:
Sä olet jauhanu tota samaa paskaa vuodesta toiseen joten anna palaa vain. Kännissä kirjoittelet ja väität muuta. Uhkailet ihmisiä näkemisellä. Sano aika ja paikka, niin ei tarvi enää vittuilla. :mrgreen: Tai kerronko ylläpidolle. 