Lopetin tanaan

Pakko myontaa etta olen alkoholisti.
Eilen join heti aamulla pari olutta. Lounaalla 0,25 l punaviinia. Iltapaivalla ja illalla 4 isoa olutta ja viinia taas 0,25 l. Eika tuntunut missaan.
Yleensa menee jotain 8-12 alkoholiannosta paivassa, joka paiva.
Iltaisin yleensa sammun klo 22 mennessa. Ja sitten heraan yolla. Jos on jotain juotavaa, otan oluen tai vahan viinia tuossa vaiheessa. Tai unilaakkeen. Aamulla heraan tokkurassa. Ja mahdollisimman pian tarvitaan taas juotavaa. Aamuoluesta on tullut tapa.

Tyopaivina yleensa heti aamulla iso olut (tyopaikan vessassa). Lounaalla pikku viinipullo. Joskus toinen viela iltapaivasta, tyopaikan vessassa taas. Ja illalla puoli pulloa viinia ja pari kolme olutta ja/tai vakevia lisaksi

Miksi juon? Tylsyyteen ja ahdistukseen. Ja mita enemman juon, sita enemman ahdistaa. Oisin hikoiluttaa ja oksettaa ja tarisyttaa. Ja paatan lopettaa. Tai sitten otan heti lisaa, jolloin olo helpottaa hetkeksi.

Toivottavasti ei ole viela liian myohaista lopettaa.

Tanaan 28/4/2014 lopetin. Toistaiseksi.
Olen menossa laakarille 3 viikon paasta, taman juomisongelman takia. Otetaan verikoe ja maksaskannaus. Pelkaan etta olen jo aiheuttanut itselleni peruuttamattomia vahingoja. Toisaalta jos en… pelkaan etta aloitan taas juomaan.

Auttakaa kokeneemmat. Miten pystyn olemaan juomatta? Pari kolme paivaa on turvattu, otin Antabuksen aamulla. Mutta miten siita eteenpain?

Tervetuloa lopettaneiden joukkoon!

vajaa neljä vuotta sitten tein samanlaisen tempun. Jokapäiväisen juomiseni lopetin -enkä osaa vieläkään sanoa yhtä ja selkeää syytä miksi sen tein.

Minulla meni pari viikkoa, ennenkuin uskalsin asiasta edes hiiskahtaa, pelkäsin että jos nyt tätä orastavaa raittiutta aletaan ronkkimaan ja siihen joku jotain sanoo, niin kaatuuhan se, surkea ja heikko kun vielä on, tämä uusi elämäntapa.
Itseni kanssa -tai totutun tavan- siinä tappelin. Jokainen tunti oli uusi ennätys selvänä olossa, ja tasan tarkkaan myös tunnun tarkkuudella tiesin miten kauan olen juomatta ollut.

Pari viikkoa meni hiljaisena, mutta sitten aloin tänne plinkkiin kirjoittelemaan. Elävässä elämässä en ole selviämisestäni vieläkään numeroa tehnyt, eikä ole tuntunut tarpeelliseltyakaan. Saattaisipa olla haitaksikin, sidoksissa siinä olisin samaan asiaan, vaikka hiukan eri tavalla.

Tekemistä piti olla, ja sitähän löytyi, kun jaksoi hetken selvänä olon jälkeen jotain vielä iltaisinkin tehdä. Paljon on maailmassa tekemättömiä hommmia, ihan kotioloissakin.

Se asenteen muuttuminen kai siinä olennaista oli. Kun vähitellen aloin uskomaan että saanhan minä elettyä ilman jokapäiväistä pöhnääni, ja se eläminen on jopa ihan siedettävää, joskus mukavaakin, niin muuttuihan se asennoitumiseni.

Mutta… semmoisia patenttikonsteja, niitä en enää usko olevan olemassakaan, tokihan meitä vietäisiin milloin mihinkin suuntaan ja vakuutellaan että just meidän opillamme tulee niin raittiiksi kuin autuaaksikin… kaikki me kuitenkin hiukan erilaisia olemme, ja ne omat mielenkiinnon kohteet on vain sitten löydettävä. Kyllä niitä vastaan tulee, jokaiselle, mutta reseptien kirjoittaminen elämään on aika vaikeaa.

Jokainen selväpäivä on kuitenkin voitto, ja se alkoholistin elämä on aina pikkuisen kauempana.

Yhtenä mukavana (?) harrastuksena on tänne kirjoittelu, pysyhän mukana ja kokeile jos sattuisi tästä olemaan apua.

Voimia sinulle, kyllä se siitä lähtee!

Jos vaikka Antabus joka ikinen aamu seuraavan vuoden ajan?

Osta monivitamiini- ja hivenaine pilleripurkki apteekista. Helpottaa noita tärinöitä. Alkoholi syö noita vitamiini- ja hivenainevarastoja. Mun Mummo vainaani painotti tuota Ukilleni, muuten voi olla letkuissa. Raskaan sarjan juoppohan tuo Ukkini oli. Minä laitoin nuorena tyttönä korvan taakse. :wink:

Mies metsänreunasta kertoi hyviä neuvoja. Arkkitehdin Antabus kuurikin auttaa, juominen voi olla hyvinkin vaarallista tuon lääkkeen kanssa. Tänne vaan kirjoittelemaan.

Tunti ja minuutti kerrallaan aluksi. Sitten päivä kerrallaan. Jos retkahtaa niin samaa kuviota taas. AA:han tai A-klinikalle neuvoja kyselemään. Etsimään itselleen sopivaa ratkaisua. Itselleni kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen näin aluksi ainakin.

Tsemppiä sulle ja lämpimästi tervetuloa joukkoon! :smiley:

Hei, tärkeää, että olet ryhtynyt hakemaan apua ongelmaasi. Aikoinaan olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Pitkään raittiina ollut mies ohjasi minut AA:n vaikutuspiiriin, ja ensimmäisestä palaveristani asti olen ollut raittiina. Olen oppinut elämään ottamatta tänään ensimmäistä ryyppyä. Pääsyvaatimuksena AA:han on halu lopettaa juominen. Sehän sinulla on, joten olet tervetullut mihin tahansa Suomen yli 600 ryhmästä. Muualla maailmassa ryhmiä on lisää tuhansittain.

Hyvin usein ongelma on se, että muutaman päivän sisällä ei enää itse usko, että on alkoholisti,
vaikka nyt siltä tänään esim kohdallasi onkin tuntunut. Kannattaa olla itselleen aivan rehellinen.
Miksi haluat lopettaa? Miksi et opettelisi kohtuukäyttäjäksi? Entä vain joskus hieman dokaajaksi?
Takaraivossa on monia pikkulevyjä päällä, jotka haluaisivat, että niitä edes muutamia tunteja
kerrallaan soitettaisiin. Niitä tosiaan on moneksi:
“no mut pääsiäinen…”, “vappukin tulee…”, “ennen kesäkuuta…”, “elokuussa sitten…”,
“noilla muilla on rankkoja kokemuksia, en ole edes mokaillut rankasti…”…

Sinun pahin vihollisesi ei ole sinä krapula-aamuna, vaan 3-4 päivää edellisen krapulan jälkeen.
Se ns FALSE-SELF (trekominä) on sinun pahin vastustajasi, ja sille ainoa oikea ratkaisu on
kertakaikkinen kuolema, pois elänästäsi. Se tapahtuu oivallusten, itsensä hoivaamisen, nöyryyden,
luopumisen ja ilon vastaanottamisen kautta.
Sinun on uskottava kerrankin sitä itseäsi, joka vannoi silloin krapula-aamuna,
että tätä en jaksa enää, en kestä, en halua. SE MINÄ on oikeassa, se levännyt minä on väärässä.
Pahin vaihe on ensimmäiset 10 päivää, sen jälkeen alkaa helpottaa. Mutta ne 10 päivää on paljon
helpompaa kuin esimerkiksi kidutus, 5 päivän unettomuus, syöpä, reuma, paha influenssa, tai
auto-onnettomuus. Eli missään nimessä se huuto mitä sisältä alkaa kuulua siinä 6-8 päivän kohdilla
(“miksi MINÄ en saa KOSKAAN ottaa edes MUUTAMAA olutta VAIN TÄMÄN KERRAN!?”) on valheellista,
vääristynyttä ja itsekeskeistä manipulointia. Valitettavasti mielen on vaikea uskoa olevansa
osittain vialla ollessaan levänneessä tilassa. Mutta usko meitä, jos jaksaisit roikkua juomatta
30 päivää, sen jälkeen elämäsi olisi helpompaa.

Hyvä yleisohje juomattomuuden jatkamiseen on suomalainen uhma yhdistettynä rehellisen nöyryyden
hakemiseen. Myönnä olevasi heikko, heikoilla, mokannut, mutta usko siihen, että elämä ja Jumala
kantavat sinua eteenpäin.

Summeeraten: krapulaminän vavistus siitä mitä on tullut tehtyä on aito, rehellinen ja oivaltava
kokemus, viikon juomattomuuden jälkeinen vähättely on perkeleellistä tekominän valehtelua.

“Auttakaa kokeneemmat. Miten pystyn olemaan juomatta?”

MAKUAISTI MUKAUTUU

Kun olet juomatta olutta se maistuu kitkerälle alkoholittomana ja kun et alkoholia juo, huomaat viinin maistuvan pistävälle marjamehulle alkoholittomana. Kun olet ollut juomatta huomaat - jos maistat - että kaikki viina on yliarvostettua; “hienoista” viskeistä ja konjakeista puskee polttavan etanolin maku läpi. Se mistä varoitan ovat juomasekoitukset, jotka peittävät etanolin maun. Saksassa on muuten tästä syystä RTD -juomille (Ready To Drink - tölkeissä on valmiina lukuisia vaihtoehtoja) isot verot, ettei näitä limppariviinoja nuoriso ostaisi.

EI DIAPAMILLE KOTIKÄYTTÖÖN

Se mikä helpottaa tärinöitä aiheuttamatta euforiaa ja siten uuden riippuvuuden riskiä on ainakin Risolid.

ITSESUGGESTIO → mantroja keksii jokainen varmasti lisää

Portsarirahoilla olisin ostanut uuden Corollan. Jokainen kunnon känni tuhoaa miljoonia aivosoluja. Aivosolutuhot kasvavat eksponentiaalisesti kolmen annoksen jälkeen. B -vitamiini ei auta aivosolutuhoon. Oluesta ei voi saada riittävästi B -vitamiinia. Olut altistaa kihdille. Koskenkorvasta 73 % on veroa. Maksasairauden saa erittäin harva, koska on sitä ennen kuollut muuhun alkoholiperäiseen sairauteen, tapaturmaan tai jotunut väärässä ikäryhmässä dementiaosastolle. Haimaa yleensä pamahtaa ennen maksaa ja on paljon tuskallisempi.

WHEN ALL ELSE FAILS → HENKINEN ONANOINTI [ITÄSUOMALAINEN ERITYSPIIRRE]

  • mun asunnon arvo on noussut → postailet neliöhintoja
  • tuttava irtisanottiin → postailet “hyviä” neuvoja
  • sukulaiselle pamahti diabetes → postailet “ruokaohjeita”
  • menet paukuttelemaan henkseleitä pienyrittäjille tai työttömien ruokalaan esim. vesitiiviillä Samsungillasi
  • vastaat aina puhelimeen kesämökittömille “Me maanomistaja!”, työttömille “No niin - täällä ollaan” taikka autottomille “Kato, just vaihdan vaihdetta”
  • haastat köyhemmät elintasokilpailuun tyyliin “Kato sun Honda -lumilingossa on 4 hevosvoimaa, mutta mulla on 7”

… Vain taivas on kattona muiden vastoinkäymisestä iloitsemisen ja muiden vitutuskäyrän nostattamisen mahdollisuuksille ja henkinen onanointi on ILMAINEN ja ITSETUNTOA NOSTAVA harrastus!

Tässä Arska iskee juuri siihen asiaan, josta olen myös puhunut ja kirjoittanut. Kaikki nämä hienot juomat ja viininmaistelut ovat vaan hifistelyä. Kun ns asiantuntijoita on testattu sokkotesteissä niin eipä ole tulokset juuri vakuuttaneet.

Mitä tulee tuohon juomattomuuteen niin apua kannattaa hankkia. Yksin on hankala pärjätä. OLI SE APU SITTEN TERAPIA, A-klinikka taa AA tms.

Hei uudet ystavani,

Paljon kiitoksia hyvista neuvoista!! Tulen lukemaan teidan vastauksianne viela monta kertaa tulevien paivien/viikkojen aikana kun epailys iskee.

Eilinen meni yllattavan hyvin, vain hyvin vahan vieroitusoireita, ei oikeastaan kuin vasynys (aamun ahdistuksen jalkeen). Pystyin myos nukkumaan suht ok. Olin yllattynyt ottaen huomioon etta olen juonut nyt muutaman kuukauden 24/7, siis ihan kirjaimellisesti eli yollakin (heraan joka yo 2-3 maissa aamuyosta, ja juon oluen tai viinilasillisen jos vain kaapista loytyy). Ja heti aamusta alkaen, kaupan kautta toihin ja iso olut tyopaikan vessassa.
Nuorempana tuli krapuloita… Ja kylla nykyaankin, juuri siksi tuosta aamuoluesta tulikin tapa.

Mitakohan tama vieroitusoireiden puute kertoo? Maksa ei enaa toimi?

Unohdin kertoa taustatietoni ekassa viestissa. Olen kolmevitonen nainen, juonut parikymppisesta lahtien. Aluksi silloin talloin, mutta ainakin 10 vuotta jatkuvasti yli riskirajojen. Ja nyt viimeiset kuukaudet tosiaan 24/7.
Asun Saksassa. Kynnys AA:han on korkea, jo pelkastaan kielen takia. Omaa aikaa ei juuri ole, pieni lapsi kotona. Mieskin juo, eika taatusti ymmartaisi miksi menen AA:han. Lisaksi olisi kypsynyt kun joutuu yksinaan hoitamaan lasta.

Mukavaa paivan jatkoa kaikille ja tsemppia!

Kertoo sitä että sulle on kehittymässä erinomaisen kova viinapää, ja jo parin päivän tauon jälkeen olet fyysisesti valmis dokaamaan lisää. Like a pro! :wink:

No, vakavasti ottaen silloin kun fyysiset oireet helpottavat nopeasti kovankin rälläämisen jälkeen, on se merkki siitä että juuri nyt saattaisi olla aika pitää isompi tauko.

Suuri haaste on kuitenkin edessä: Vappu ja viikonloppu. Jos vain mahdollista, lukitse ovi, ota akku pois kännykästä, vedä peitto korville ja herää maanantaina raittimpana kuin koskaan!

Hei,

Olen sinua vanhempi nainen. Kymmenen vuotta sitten aloin käyttää alkoholia päivittäin ja varsin nopeasti määrät alkoivat nousta. Samat kuviot kuin sinulla, työt hoisin kaikesta huolimatta, mutta elämä alkoi pyöriä viinan ympärillä. Kehno uni, masennus, jaksamattomuus, itseinho, tuossa loppuajan oireita. Puhumattakaan suhteesta mieheen ja lapsiin, olin henkisesti aina poissa vaikka fyysisesti paikalla.

Hain apua psykoterapioista ja lääkäreiltä mutten oikein kehdannut - enkä ehkä edes tajunnut - ongelmieni syytä. Tuolla jatkuvalla juomisella olin kehittänyt itselleni riippuvuuden. Olin loppuajasta niin poikki ja masentunut, että aloin jo toivoa elämäni loppumista. Mutta onneksi otin yhteyttä auttajiin, ja ryhmän avulla pääsin irti juomiskierteestäni.

Näilläkin palstoilla on paljon eri tavoin raittiuden löytäneitä ihmisiä. Osa läytää sen ihan itse, osalla on auttanut A-klinikan ym. kaltainen tuki, monet taas pääsevät kiinni raittiiseen elämään AA:n tai Minnesota-tyylisen avun kautta. Minä raitistuin Minnesota-tyylisessä ryhmässä.

Oli tapa mikä tahansa, niin olen muka havainnut joitakin yhteisiä piirteitä tuossa raitistumisprosessissa. Jossain vaiheessa kaikilla on tullut kunnolla taju ettei juominen ole missään kontrollissa. Ettei ne omat kontrollonti- ja vähennysyritykset toimi. Että jatkuvasti kiertää omat päätöksensä olla juomatta, viinanhimo päättää omasta puolesta. Että on rehellinen itselleen tässä asiassa. Tuo on AA:n 12 askeleen ensimmäinen askel, tunnustimme voimattomuutemme alkoholin suhteen. Sen jälkeen tosiaan niitä polkuja raittiuteen on erilaisia.

Olen itse ollut nyt raittiina kohta kolme vuotta. Ihan alku oli hankala, mutta silloin tuo ryhmä auttoi. Minua on auttanut hirveästi puhuminen. On puhunut pois sitä häpeää mitä juominen varsinkin minun ikäiselle naiselle ja äidille paljon aiheutti. Lukeminen on auttanut myös paljon. Lääketieteellisistä julkaisuista voi lukea kuinka riippuvuus alkoholiin tai muihin päihteisiin on voimakkaasti periytyvä, monesti kiinni aivojen hermoston välittäjäaineiden kemiasta. Kun tuon olisi aikoinaan tiennyt niin ei olisi alkanut itseään lääkitsemään viinalla. Nämä palstat ja vertaisryhmät näyttää, että meitä sairastuneita on paljon ja hyvin monenlaisista taustoista, mutta kuitenkin kun tarinoita kuuntelee löytyy niissä yllättävän paljon samaa.

Pyöri täällä palstalla, lue, etsi itsellesi sopivaa apua. Ainakin jossain vaiheessa AA lla oli suomenkielinen ryhmä myös netissä (skype). Sekin helpottaa kun saa tunnustettua noita itseään painavia ja hävettäviä juomiseen liittyviä juttuja edes jollekin. Ja vaikka hampaat irvessä alkuun korkki vaan kiinni. Kun aikaa kuluu olo helpottuu, erityisesti jos saa samalla puhuttua/kirjoitettua itsestään ulos niitä itseään painaneita asioita. Monestihan juominen on alunperin ollut tapa lääkitä ahdistusta, tuoda unohdusta tai säädellä omia tunteita. Mutta se hinku juoda häviää ajan kanssa, minä nautin elämästäni nyt paljon enemmän kuin juovana aikana :slight_smile:

Kyllä se minunkin mielestäni on välttämätöntäkin jopa, että oli tapa käsitellä tätä asiaa sitten mikä tahansa, niin kaikkia polkuja kuitenkin yhdistää se yksi ja sama asia, eli se että jokaisen on pitänyt tuolla omassa päässään myöntää asia ihan oikeasti itselleen.

Se että käyttääkö siinä kohtaa sitten mitä sanaa: nöyrtymistä, uskoontuloa, periksiantamista, luovuttamista tms. ihan sama, koska sillä sanalla nyt ei ole mitään väliä. Kunhan vain tapahtuu se asia ihmisessä itsessään, joka saa ensinnäkin sen haluamaan lopettamaan juomisen ja toisekseen sitten sen pakoonjuoksemisen, itsensä ja oman elämänsä väistelyn, sekä pelkäämisen. Kaiken kaikkiaan kaikki se kakka, joka saa ihmisen voimaan pahoin. Sillä se ajatusmaailma on addiktoituneella ihmisellä usein niin lukossa ja jopa todellisuudesta irtautunut, että se “herätys” on tärkeää.

Minulla tuo herätys on ollut sitä, että tulen läsnäolevaksi ensinnäkin tähän nykyhetkeen, eikä mieleni vaella koko ajan ratkomassa jotain ihmeellisiä (kuviteltuja) kriisejä. Toisekseen se on ollut sitä, että muiden syyttämisen ja sen hirvittävän negatiivisuudesta koostuvan pallon pyörittämisen sijaan, näen sen että minussa itsessänihän se probleema onkin ollut. Että enhän mä olekkaan arvoton ja rakastetuksi kelpaamaton ihminen, vaan ainoastaan hyvin huonosti voinut ihminen, joka on ensinnäkin sen arvoinen että ei kannata heittää koko elämäänsä ihan läskiksi ja toisekseen se ei yksin siitä selviä.

Ja se tosiaan, että harva (jos mikään) alkoholijuoma oikeasti on niin hyvänmakuisia, että niitä maun takia joisi. Viinit ja viskit eivät siitä “statusvaikutuksesta” huolimatta todellakaan ole niin hyviä, että niitä pidemmän päälle jäisi mitenkään ikävä. Mutta kun se on se efekti ja se mielikuva, mikä yleisesti viiniä ja konjakkia juoviin ihmisiin liitetään, että niitä on sen vaikutuksen, sekä “statuksen” saamiseksi valmis vaikka aluksi vähän irvistellen ja yökkäillen sietämäänkin. Ja hyvää ja vitsin tammista on joo (näin kerrotaan muille), sekä jännä kanelin jälkivivahde tulee läpi! Näin helppo ihmistä on narrata, tai miten se narraa itse itseään. :laughing:

Tervetuloa Plinkkiin ja expattien “salakerhoon”! Minäkin asun pysyvästi Saksassa ja olen ainakin omalla paikkakunnallani saanut hyvin paljon apua eri organisaatioilta. Kirjainkerho eli AA ei esitä mitään osaa omassa raitistumistarinassani. Se on vain yksi itseapuryhmä monista täällä toimivista eikä edes mun juttuni.
Mainitsit kielivaikeutesi. Jos tulet arkipäivän asioiden kanssa auttavasti toimeen, pystyt kyllä mielestäni myös keskustelemaan ongelmastasi.
Onko sinulla mitään kosketusta suomalaisiin seurakuntiin tai niiden ympärillä toimiviin ryhmiin? Heitän sulle Lounais-Saksan papin yhteystiedot (Rengas-lehdestä plokattu). Hänellä on tuntemusta päihdeasioista ja voi ehkä ainakin vinkata eteenpäin.
Henkilö on: Anssi Elenius, puh.: 069- 663 688 37; anssi.elenius (at) t-online.de
[Tässä tapauksessa yhteystiedot on sallittu, koska niitä jaetaan samassa tarkoituksessa virallistenkin kanavien kautta netissä. Yleensä ottaen yhteystietoja ei kuitenkaan saa palstalla jakaa. Niillä on aina mahdollisuus joutua virusten, mainospostin tai muiden asiattomien yhteydenottojen kohteeksi, mistä syystä annettua sähköpostiosoitetta on myös hieman muokattu. Päihdelinkin moderaattori]

Minulla on jo vuosien takaa tiivis kontakti paikkakuntani Caritaksen päihdeneuvontaan ja Diakonian sosiaalityöntekijään. Ainoastaan näiden avulla onnistuin pääsemään hyvin syvästä suosta ulos. Kannattaa kokeilla kaikkia mahdollisia tahoja ja tsekata mikä voisi sopia itsellesi. Tsemppiä ja pysy linjoilla! :smiley:

Otsikkosi “lopeton tänään”, teki minut hyvin onnelliseksi ja intouduin kirjoittamaan, vaikka harvoin enää niin teen. Teki vain niin onnelliseksi, että tänäänkin joku lopettaa, jes!
Olen sinua pari vuotta nuorempi nainen, minä lopetin n. 1,5 vuotta sitten. Pari kertaa piti vielä kokeilla että olenko varmasti alkoholisti, viime kerrasta alkaa olla kohta vuosi. Se kannattaa, voin luvata. Arkkitehdiltä harvinaisen hyvä kehoitus kerrankin, antabusta vaikka ensin vuosi ja sitten voi miettiä uudelleen. Se, jos vielä tekee mieli kokeilla, antaa sille ajatukselle aaaaikaaaaa. Jos vielä…piip…ajan (vaikka se vuosi) kuluttua tuntuu että kyllä vaan, edelleenkin haluan juoda, sitten voi kokeilla. Tai sitten huomaakin ettei sitä mihinkään tarvi ja helvetisti siitä on haittaa ja pahaa mieltä.

Hei aamukaste, olen käynyt muutamissa saksalaisissa suurten kaupunkien AA-palavereissa. Kyllä niissä voi olla mukana vaikka ei olisi sujuvaa kielitaitoa. Raittiit tuttavat ovat kullan arvoisia. Kieltä paljon hankalampi seikka on miehesi suhtautuminen (tai ainakin sinun kuvittelemasi?) alkoholinkäyttösi lopettamiseen.

Voimia sulle oikean ratkaisun löytämiseen.

Pakko laittaa vankka vastalause tuohon. Raittius on rehellisyyttä ja siksi koen jopa velvollisuudekseni puolustaa asiaa. Mielipiteesi ei koske kaikkia ja niitä toisia on lisäksi varsin paljon. Viinien maailma on upea ja sitä on mautonta lähteä dissaamaan sen vuoksi, ettemme me juopot pysty siitä nauttimaan jos haluamme pysyä hengissä. Viskien, konjakkien ja kaikkien muidenkin laatutuotteiden kanssa voi tuoda paljon hienoja makuelämyksiä elämäänsä. On varmasti niin, että moni juoppo juo vaikka eau de colognea, kunhan saa mitä on pakko eli alkoholia. Yhtälailla moni juoppo juo paljon mieluummin Amaronea, Taliskeria tai Remy Martinia, koska se antaa viinan lisäksi myös makuelämyksen.

Harrastin pitkään itse näitä asioita ja toki harrastajissa on paljon alkoholisteja. Miksipä ei, helppo häivyttää ongelmaansa elitistisenäkin pidetyn kuoren taakse. Toisaalta moni ei ollut alkoholisti ja olen vilpittömän kateellinen heille siitä. Hiukan epäreilua, että toiseen tauti tarttuu, toiseen ei. Mitäpä siitä, nyt pääsee muiden harrastusten pariin. Onneksi viiniharrastukseeni on kuulunut vähintään yhtä tärkeänä osana ruoka ja tätä puolta voi edelleen jatkaa. Pieni muutos tosin täytyy tehdä. Keittiöalkoholien tilalle täytyy löytää muita tapoja hakea syvyyttä makuihin. Toisaalta mahtava haaste!

Minäpä puolustan myös hieman omaa näkemystäni. Väitän, että makuaistinsa voi kouluttaa tykkäämään mistä tahansa. Viini ei automaattisesti ole hyvää, vaan useimpien täytyy opettelemalla opetella tykkäämään siitä. Kun lapselle tarjoaa viiniä (tai kaljaa), niin reaktio on että “hyi, en ikinä juo tommosta!”. Sama on muidenkin herkkuina pidettyjen kanssa. Lapset usein eivät tykkää esim. oliiveista ja homejuustosta, mutta niistä opetellaan tykkäämään, koska ollakseen hienostunut ja aikuinen, niistä täytyy tykätä…

Mulle alkoholijuomat olivat olemassa kännin hankkimista varten, ja olin keskiolutjuoppo. Olen monesti istunut pöydässä, jossa tarjottiin hyvää viiniä ruuan kanssa ja pitihän sitä maistaa. No, ruoka oli useimmiten hyvää, mutta viini maistui vain viiniltä, en koskaan oppinut tykkäämään siitä, saatikka että se olisi mitenkään sopinut ruuan maun kanssa (vaikka niiden kultivoituneemmat makunystyrät omaavien mielestä se oli ihanaa ja juuri syvensi makua yms…)

Sitä olen ihmetellyt monesti, että miksi juuri ihanan ruuan kanssa pitää juoda viiniä. Viinissähän on alkoholia paljon, esim. vaikka olueen verrattuna. Multa hävis iso osa makuaistista jo yhden olutpullollisen jälkeen. Jos sitten kuvitellaan, että otetaan alkuruualla lasillinen viiniä (kotona lasilliset usein ovat jotain ihan muuta, kuin ravintola-annoksia), pääruuan kanssa lasi tai pari ja sitten oma juomansa vielä jälkiruualle, niin eihän sitä enää maista ollenkaan sitä ruokaa! Sen jotenkin käsittäis, et pahan ruuan kanssa juodaan, et saadaan se syötyä pois…

Minä pidän hyvästä ruuasta ja haluan nauttia siitä ihan loppuun asti, eikä viini tai olutkaan ole koskaan antanut mulle ruuan kanssa juotuna yhtään mitään nautintoa. Siksipä juovana aikanakin ruokajuomana oli vesi. Tai siis, useimmiten ruokajuomana ei ollut mitään. Minä en koskaan ole oppinut juomaan ruokaillessani, en vain tunne sille tarvetta. Mut jos jotain pöydällä lasissa on, niin se on vettä.

Olenkin ollut tässä raittiina aikanani äärimmäisen kiitollinen siitä, etten oppinut koskaan viineistä tykkäämään. Viinijuopoilla vaikuttaisi nimittäin olevan eniten ikävä niitä juomiaan. Toinen kiitollisuuden aihe mulle on se, etten oppinut koskaan ottamaan krapularyyppyä, se varmasti esti luisumiseni täyspäiväiseksi alkoholistiksi.

Iloista ja selvää vapunpäivää kaikille! Minä menen nyt juomaan kahvia.

Ketjun aloittajalle toivottavasti krapulatonta Vappua ja kysymys! Mikä tilanteesi on tänään? Kolme päivää sitten kirjoitit, että pari kolme päivää on Antabuksen avulla turvattu. Olis hyvä jos näin kävi. Minua kiinnostaa kaikkea makuaistikeskustelua enemmän, oletko saanut otettua yhteyttä mihinkään paikkakunnallasi toimivaan apuorganisaatioon?
Heitin sulle yhden linkin. Suosittelen myös Saksassa toimivien suomalaisten seurakuntien tiedotuslehteä joka löytyy netistäkin hakusanalla “Rengas-lehti”. Siitä löydät suomenkielisten naapuriapua tarjoavien henkilöiden yhteystietoja. Joku näistä on ehkä oman kaupunkisi lähellä ja voi vinkata eteenpäin. Tällasia nyt, ilmoittelehan itsestäsi - sama juotko tai et.Tsemppiä.

Kymppi vetoa että Aamukasteelle on vappuliemi maittanut ja tänään on pää pipi! :wink:

Enpäs viitsi lähteä mihinkään oletuskisaan mukaan. Haluaisin vain vastauksen kysymykseeni Aamukasteelta. Samassa maassa kun asutaan niin ehkä pystyn omien kokemuksieni kautta jeesaamaan jollain lailla eteenpäin.
Eli odotan jotain elonmerkkiä sitten kun hän tuntee itsensä valmiiksi tai halukkaaksi vastaamaan. Haluamatta itse patistella millään lailla - onhan hyvä, että uusia kirjoittajia ilmestyy tännekin. Itsekin ollut sellaisessa tilanteessa, että kaikenlainen avautuminen merkitsi aika suuren kynnyksen ylittämistä. Tärkeää olisi pysyä linjoilla huolimatta siitä onko nyt sattunut juomaan vai ei. Näillä mietteillä hyvää Vapun päivää porukoille! :smiley: