Hei Romma! Hyvä homma, että lopetat sen alkon käytön. Ei siitä ole niin paljoa kenellekään loppujen lopuksi iloa verrattuna haittoihin, ja jos on suvussa molemmin puolin taipumusta ja on aloittanut nuorena, niin kuin on minullakin asian laita, niin voi joutua pahaan jamaan.
Ite oon suunnitellu sitä juomisen lopettamista jo yli kymmenen vuotta. Alotan ja lopetan ja en lopetakkaan…Mulle sanoi jopa päihdelääkäri, ettei minua hyödytä laittaa kuntoutukseen, koska vanhempani ovat vain kotoisin sieltä mistä ovat; on niin vahvat alkoholismigeenit, kun 28-vuotiaana pyysin päästä. No muunkin laista paksukalloisuutta sieltä lie periytyy, koska menin sinne kuntoutukseen sen lääkärin mielipiteestä huolimatta. No, ei siitä kyllä ollutkaan mitään hyötyä. Jostain toisentyyppisestä hoidosta olisi ehkä voinut ollakin hyötyä, mutta en osannut tuolloin tietää, miten minua pitäisi hoitaa. Tämä oli kumminkin semmoinen lepokoti, jonne olin liikunnallisena alle 30-vuotiaana liika hyväkuntoinen, niin olisivat halunneet minut lamaavalle lääkitykselle ja sitten kai asumaan viereiseen pysyväisasukkien hoitokotiin…
Myöhemmin kävin 2021 avominne hoidossa mutkan. En siinäkään raitistunut, mutta olin kuukauden kokonaan ilman alkoholia, joka oli varmaan kymmeneen vuoteen pisin aika minulle. Ja siinä hoidossa oli edes jotain ideaa, alettiin tosissaan käsitellä sitä päihdeongelmaa. En harmi kyllä sielläkään pystynyt sitä kuukautta olemaan, koska minun on niin vaikea luottaa ihmisiin ynnä muuta. Kumminkaan en lähtenyt suoraan juomaan. Vaan olin kaverilla(juopolla!) majoituksessa ja kävin sieltä joka ilta a-a:ssa. Omalla kylällä ei oo oikein ryhmiä. Tosin nykyäänhän on etäryhmiäkin ja ne toimii yllättävän hyvin.
A-a:ta kannattaa tosissaan kokeilla ja kokeilla useamman kerran ja eri ryhmiä, koska ne kun koostuu henkilöistä, niin niissä on eroja. Et ole ainoa, joka on jännittänyt sinne menoa aivan turhaan. A-a on kumminkin todettu yhdeksi tehokkaimmista alkoholismin hoitomuodoista, eikä se edes maksa mitään.
Ei se tietenkään kaikille sovi ja itselleni oli vaikea myöntää ja tajuta, että se ei ilmeisesti minulle sovi. Pystyin sen sitten myöntämään, kun joku oikein fiksu raitistunut alkoholistinainen, näyttelijä muistaakseni ammatiltaan, sanoi jossain haastattelussa, että hänelle se ei sopinut ja selitti miksi. Siinä oli jotain tutun kuuloista. Että tällähetkellä olen luovuttanut sen a-a:n suhteen. Käyn kuitenkin mahdollisuuksien mukaan muunlaisissa vapaamuotoisemmissa vertaistukiryhmissä
Olen nyt 36-vuotias, enkä ole vieläkään ihan raitistunut, mutta viime keväänä kävi joku valonväläys paksun kalloni sisällä ja aloin antabukselle. Niistä pillereistä oli jo mennyt päiväys yli vuosi sitten eli kirjotettu vuonna 2016, mutta niitten avulla pystyin olemaan kokonaan juomatta kolme puolentoista kuukauden jaksoa, joiden välissä sitten kyllä taas join itseni katkokuntoon… Viimeisimmällä retkahduksella tuli lievä antabusreaktio yhtäkkiä muutama päivä jo juotuani, jota sitten säikähdin niin, että en ole viitsinyt lääkettä käyttää, kun en kerran jaksa olla kokonaan juomatta kuin sen puolitoista kuukautta kerrallaan.
Nyt on sitten alkanutkin lipsumaan. Join viime viikolla maanantaina ja perjantaina jotka jäi nätisti siihen yhteen iltaan, en loiventanut. Mutta nyt sitten aloitin jo sunnuntaina uudestaan ja jatkoin kolme päivää… Selviän ilman katkoa tästä, mutta minun täytyy ruveta olemaan tarkkana. En voi ottaa yhtään.
Opettelen tässä elämään päivä kerrallaan. Minulla taitaa olla ongelmana ahdistuminen. Ahdistun kohtuuttomasti asioista, joista ilmeisesti muut eivät. Sitten tekee mieli vetää pää täyteen. En voi alkaa suorittamaan tässä mitään, enkä ottamaan elämätöntä elämää takaisin. Minulla pitää olla sopivasti asioita elämässä, ei liikaa ja niistä ahdistavista, joita väistämättä tulee, pitää puhua luotettaville ystäville. Joita onneksi on <3
Mieti sinä sitä, miksi sinä juot? Jos se on vaan se sosiaalinen paine, niin varmaan helpompaa kuin minulla? Et sinä juomisen lopettamisesta yksinäiseksi tule, mutta jatkamisesta voit tulla, jos kerran tulee noita muistikatkoksiakin.
