Liskojen yö

Tämä yö oli jo oikeastaan parempi. Sain unilääkkeen avulla nukuttua noin 3 - 4 tuntia. Eikä kylmää hikeäkään tullut enää niin paljon. Ei ihan koko sänky märkänä.
Edellinen yö oli kauhea. Unta unilääkkeen avulla vain 1 - 2 tuntia ja patjakin aamulla ihan märkänä.

Ajattelin tänne kirjoittaa jälleen josko näistä kokemuksistani joku muukin jotain hyötyisi. Eli lopetin tämän palstan myötävaikutuksella juomiseni kutakuinkin 6 vuotta sitten. Ehkä 4 vuotta olin suurinpiirtein kokonaan juomatta, ja ilman humaltumista ehkä 5 vuotta. Ei se tauti ole siitä muuksi muuttunut. Ihan sama vaikka koko maailmalle julistaisin: Olen alkoholisti.
Ehkä tärkeintä kuitenkin, että itse sen nyt tiedän. Viime viikonloppuna repesi lopulta semmoinen koomakänni, että hyvä kun hengissä selvittiin. Onneksi juomaa oli varattuna sopiva määrä. Muuten olisin sitä varmaan lähtenyt kännipäissäni jostain etsimään lisää ja seuraukset olisivat voineet olla tuhoisat.
Perhe tästä taudista kuitenkin eniten kärsii. Vaikka lapset ovat jo aikuisia, vanhat traumat nousevat pintaan kun isä onkin yhtäkkiä viikonlopun “koomassa”.
Olen sen itselleni todistanut, että juomisen voi kyllä lopettaa ihan vaan yksinkin tai siis tavallan ominpäin. Suurta tukea aikoinaan sain täältä plinkistä. Se, että juomattomuuden voi pitää, onkin koko elämäniän mittainen haaste.
Sitä yritän nyt lähteä rakentamaan ja tehtävä ei tule olemaan helppo.
Jo pelkkä itsensä motivoiminen moiseen hommaan ottaa lujille. Ehkä en ole vielä edes kunnolla motivoitunut, ensin nyt kuitenkin pitää olla juomatta jonkin aikaa, ennenkin vannoo suuria valoja.
Vaihdoin nimimerkin tänne linkkiin koska tavallaan aloitan taas kerran nollasta. Nyt tämä raittiuden aloittelu on minulle jo tuttua ja tiedän ettei se elämä siitä heti mitenkään erikoisesti muutu. Tai muuttuu se aluksi hiukan kuivakkaaksi, mutta ne juomattomuuden hyödyt tulevat vasta pidemmän ajan kuluttua.
Niistä hyödyistä haluaisin kyllä mainostaa. Kyllä elämäni muuttui paljon hienommaksi ja mahtavammaksi kun lopetin juomisen kokonaan. Näin kävi ainakin omalla kohdallani. Jaksoin tehdä paljon enempi asioita ja uskalsin hypätä pois jopa entisestä työstäni. Silloin aikoinaan syytin ehkä työtänikin jotenkin juomisestani.

Sain uuden ammatin ja todella mukavan ja hienon työn. Paljon uusia ystäviä ja kaikki meni lopulta todella upeesti. Sen kaiken voin kuitenkin menettää ja pilata ihan vaan sillä, että juon viinaa niin paljon, etten sitä enää itse hallitse.
Mulla se raja vaan tulee jossain vaiheessa. Ensin juon itse, sitten vaivun jonkinlaiseen koomaan enkä enää hallitse tilannetta. Jos juotavaa on riittävästi, joisin varmaan itseni hengiltä.
Tilanne on pelottava. Ehkä on parempi että pysyttelen vaan vissylinjalla. Alkoholista hyötyä saan ainoastaan rentoutumiseen, mutta kyllä sitä voi muutenkin rentoutua. No, nämä nyt oli tämmöisiä mietteitä, unettomia yönä.