Liikunta on hyväksi aina, ja etenkin silloin, kun tekee suurta elämänmuutosta, kuten aktiivialkohilismista raittiiseen siirryttäessä.
Olen, oikeasti hämmästyksekseni saanut viininjuontini sillee hallintaan, että voin valita milloin juon. Onglemaa kuitenkin on, edelleen.
Olen tällä hetkellä yli 20 kg ylipainoinen, olen aina liikkunut, ja pidän siitä. Lähenen kuitenkin jo 60 vuotta, ja nivelet pitäis päästää vähemmällä. Liikunta ei välttämättä laihduta, mutta se kasvattaa kuntoa ja lihasvoimaa.
Tulkaa mukaan, kerrotaan mitä kävelylenkki toi mieleen, miksi et päässyt lähtemään, miten haluaisit liikkua…
Koronan vuoksihan taitaa olla tuo ulkoilma ainoa vaihtoehto. Puutarha, koirakävely, lenkki lapsen kanssa…mitä keksitkään.
Sääkin vaikuttaa. Kaikki vaikuttaa. Kerro mikset lähtenyt vaikka olisit halunnut.
Huomenna lähden 5 km hitaalle kävelylle koiran kanssa. Siinä menee noin tunti elämästäni.
Paskat missään kävelyllä käynyt.
Huono juttu. Jotenkin ei huvita. En tiedä viekö tämä raitistelu niin paljon energiaa.
Huonoja selityksiä kaikki. Vaaka huusi aamulla tuskasta, kun pitkästä aikaa päälle hyppäsin…
Tänään ei estä kuin laiskuus ja pitäisi kyllä käydä isossa kaupungissa. Hyvä tekosyy siirtää huomiseen
MTT64, mulla Polarin statistiikka paljastaa, ettei mua kiinnostanu kuntoilu ollenkaan ennenku raitistelua oli kestäny kymmenisen kuukautta. Että kyllä se aikansa otti, tuskin kaikilla noin kauaa :mrgreen:
Eilen en mennyt, mutta tänään menin kävelylle metsään. Etsin korvasieniä mutten löytänyt. Minulle tämä 19. päivä kuukaudesta on vuosia ollut ns tili, ja se on merkinnyt Alkoa ja viiniä. Nyt en halua, eikä haluttanut, mutta olo on kummallisen jännittynyt ja motoriikka jäykkä. Tosi jännittynyt. En mennyt Alkoon.
Tämänpäiväinen liikunta ei ollut minulle positiivinen, sain vain muistutuksen siitä, että en ole ns normaaleilla vesillä, vaan alkoholstin tavat ovat minun aivoissani edelleen niin voimakkaat, että se aiheuttaa fyysistä jäykkyyttä.
Yritän huomenna uudelleen. Lämpimämpi ilma on aina mukavampi.
Kuuskyt, mulle liikunta on enemmän pakkopullaa kuin riemua, joten en halunnu pakottaa itteäni mihinkään epämieluisaan. Lisöks rikoin tuolloin syksyllä nilkkani, eikä se oikein ollut hyvä ennen seuraavaa kevättä.
Oon myös varsin on/off, saatan ihan näennäissitoutuneesti hommailla tai harrastaa jotain (kuten liikuntaa tällä hetkellä), mutta saatan myös lopettaa ihan seinään, joko alottaakseni joskus uudestaan tai unohtaakseni koko jutun.
