Vaikka minun rapistuneen veneeni pohja raapii mustaa pohjakalliota, ja aironi ovat levän peitossa, niin pitkän ja vaivalloisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen minä uskaltauduin tulla kirjautumaan tänne ja liittymään teidän kanssaeläjien joukkoon. Olkoon tämä aloitukseni tässä niin surullisen kauniissa yhteisössä. Hei kaikki. Olen Banksy. 27 vuotias mies. Ja minä olen addikti. Olen pahasti addikti. Kiitos teille että saan tulla tänne. Kerron itsestäni lisää. Olen ajattelut kertoa kaiken kaunistelematta. Tämä tuntuu oikealta.
Aikaisemmin sitä apua ei kykenekään ottamaan vastaan, kuin vasta siten, kun se tuntuu oikealta.
On olemassa yksi perustotuus meissä päihderiippuvaisissa, se on kierre joka ei pysähdy, ennekuin sen itse tunnustaa ja alkaa toimimaan toisin.
Ikäsi puolesta olet varmasti kokenut jo vaikka mitä, mutta annampa sinulle itselle suunvuoron.
R
Tervetuloa.
Tänne vaan, mukaan.
Ongelmatonta ihmistä tuskin löytyy maailmasta, ja kanssaeläjien kannalta taitavat ongelmallisimpia olla ne jotka väittävät ongelmattomia olevansa. Mutta erilaisia ne ongelmat aina ovat, nekin, joita yritetään niputtaa jonkun rajatun otsikon alle.
Mitä monimutkaisemmasta ongelmasta on kysymys, sitä epätodennäköisempää on että löytyisi ehdottomia totuuksia asiasta. Ja elämäntapaongelmat ovat monimutkaisia juttuja.
Mutta, keskustelu, vuorovaikutus, asioiden kyseenalaistaminen ja joskus kliseiden paljastaminen pelkiksi kliseiksi, ympäripyöreiksi moniselitteisiksi sanakrumeluureiksi voi auttaa asioiden selkiintymistä omassa ajattelussa.
Ja jokainen oivallus on jo itsessään voimaannuttava tapahtuma.
Usein muuten asiat avautuvat itsellekin kun niistä kirjoittaa mielipiteensä muiden luettavaksi.
Eipämuuta kuin tekstiä vaan lavaan, kokemuksesta voin sanoa että kyllä täältä keskustelukumppaneita löytyy. (jos sitten joskus normittajia, valmiiden ideologioiden tuputtajia, ilkeilijöitäkin, mutta mitäpä niistä… se aito vuorovaikutuksellisuus jota kuitenkin saa korvaa kyllä ne pienet kiusat…)