oli niin tai näin, älä vetämättä jätä oli oikein epäsoinnullinen hokema yläasteella.
[size=150]voihan nenä[/size] on viimeisin pehmeästi sointuva ja käytössä oleva kirosanani.
Linja-autossa on tunnelmaa -sarjamme jatkuu:
Onks toi nainen vähän outo? Näin loihe lausumaan eräs pikkutyttö kaverilleen(Ikää noilla oli maksimissaan 10 vuotta) bussissa, jossa matkustin ja ei jäänyt epäilystäkään, etteikö olisi tarkoittanut juuri minua. Olin täysin selvinpäin, mulla ei ollut päällänsä mikään erityisempi mielitautikohtaus, enkä ollut pukeutunutkaan mitenkään erikoisesti. En tiedä, mikä mussa sitten niin outoa oli, mutta epäilen, että ehkä se, että mulla on tapana bussilla matkatessani tiirailla ikkunasta maisemia ja tarkkailla kanssamatkustajia sen sijaan, että tuijottaisin ja räpläisin älyluuria niska jumissa ja silmät neliskanttisina. Noinhan nykyään normaalit ihmiset tekevät. Tuon tytön kysymys herätti mussa sen verran huvittuneisuutta, että sen jälkeen sai varmaankin lisää vakuutta outoudestani, kun aloin tirskua itsekseni ääneen 
.
^ Ja ehkä säkin oot herkkis, kuten ne 6-9-miljardia muutakin kanssamatkaajaa.
[i]huuda poika vaan, niin kitalaki päivettyy,
kyllä ääntä maailmaan mahtuu,
mitä sanoit syöneesi,
siinä sulle sulateltavaa[/i]
erilainen nuori
= hyvin samanlainen keijo, kuin ne kaikki muutkin
[size=150]Sauna on kuollut. Eläköön Sauna ![/size]
jossä oot merisairas, turha siitä on kapulle vittuilla
lyödä hynttyyt yhteen ja siitä aataminaikaisesta ja varmaan alunperin hyvinkin freshistä tokaisusta
tulee sellanen mielikuva, että kannetaan jotain rätei ja lumpui johonkin kasaan ja sitten ei edes
viitsitä viikata tai järjestellä sukkia väreittäin ja silitellä kalsareita viikonpäivien mukaan.
Rahaa on niin, ettei paskalle taivu jaksaa aina hymyilyttää.
Myöskin paukutella henkseleitä on hauska. Siinä sekä se leso asenne, että ihan se konkreettinen mielikuva, mikä tuosta tulee .
Ei pidä korjata sellaista, mikä ei ole rikki.
Jossain perkeleen Laatokallako se seilas?
Tämä lausahdus tuli omasta suustani ihan spontaanisti, kun juttelin yhden epämääräisen tuttavani kanssa eräästä yhteisestä tutustamme, joka oli onnistunut Venäjän reissullaan hukkaamaan passinsa, viisuminsa ja vähän muutakin ja päässyt sitten lopulta takaisin Suomeen erinäisten seikkailujen jälkeen. No, ei tuossa kai muuten mitään hauskaa olisi ollut, mutta kun tämä tuttuni kilahti tyystin em. lauseen kuullessaan, vaikka aivan hyvässä hengessä olimme siihen saakka jutustelleet 
. Kyseinen tyyppi on kyllä tunnetusti varsin arvaamaton kilari, mutta en mä silti olisi odottanut, että ihan noin vähästä peliverkkarinsa repii ja haukkuu mut hirveällä raivolla mm. vitun idiootiksi ja vajaaksi ämmäksi, joka ei tajua mistään mitään. Tiedä sitten oliko äänensävyni jotenkin irvaileva, hyökkäävä, ylimielinen tmv.(Se ei ainakaan ollut tarkoitukseni) vai oliko tuo perkele-sana hänelle liikaa(Ei kyllä uskoisi, kun miettii tyypin omaa kielenkäyttöä), menikö se Laatokalla seilaaminen niin tunteisiin herra ties mistä syystä tai kuuliko vain väärin ja jotakin aivan muuta 
. Tämä ei todennäköisesti selviä koskaan, mutta kyllä asian kustannuksella on jaksanut naurattaa tässä jo pari päivää .
Mua huvittaa aina, kun lukee uutisista näistä tyypillisistä suomalaisista murhenäytelmistä, että mies(tai nainen) ampui(tai muulla tavalla tappoi) ensin vaimonsa(tai ryyppykaverinsa, naapurinsa…) ja sen jälkeen itsensä.
Onko tuon ensin ja jälkeen -järjestyksen ilmoittaminen todellakin aivan tarpeellista joka ainut kerta? Luulisi asian laidan olevan aikalailla itsestään selvä :mrgreen: . Sitten jos joku onnistuu tappamaan toisen vasta sen jälkeen, kun on ensin tappanut itsensä, olisikin jo aiheellista uutisoida moisesta sangen kummallisesta tapahtumain kulusta 
.
Kevät saapuu hymyillen…
Hymyilevä haiku…
Auringon hymy
keväinen, saa kehräämään
pajunkissatkin…
Keväällä hänet emo pesässään siipien suojaan varmaan sulki…
Täällähän ollaan röllätty taas urakalla.
Vikkelää on siilin juoksu,
keväästä se riemuitsee.
Lähestyvän kevään tuoksu,
siilin nenää hivelee.
Täällä, tähtitarhassani,
hiljaisuus on pyhä
Zypreksaa syön
Tänne kuulut Sinä kuningas vain,
Se ainut, armas, rauha yhä hyvä.
Hoitaja armas jo
lounas kelloa soitti.
Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.
Kotiin on moni kuollut.
Tottahan se on. Olenkin lähinnä miettinyt, miksi näin. Varmaan jo yksinkertaisesti sen vuoksi, että ihmiset tuppaavat viettämään paljon aikaa kotonaan ja totta kai aina enemmän, mitä vanhempia, sairaampia ja huonokuntoisempia ovat. Tapaturmien ja miksei myös henkirikosten kohdalla riski kasvanee sen tähden, että ihmisillä on tyypillisesti se harha, että tuttu ympäristö on automaattisesti jotenkin turvallisempi, ei siellä voi mitään vaarallista tapahtua ja siksi ei tarvitse olla yhtään valppaanakaan. Ihan sama juttu, kuin tutulla, päivittäisellä autoilureitillä usein ajetaan suunnilleen silmät kiinni, kun “mä osaan tämän reitin ulkoa, niin ei täällä silloin voi hirvikään juosta tai rattijuoppo koheltaa”, mutta vieraassa mestassa sitten körötelläänkin kieli keskellä suuta ja havainnoidaan ympäristöä aivan eri tavalla. Ja ulkomailla pelätään ties mitä, vaikka kyseessä olisi hyvinkin turvallinen kohde ja todennäköisyys vaikkapa saada puukosta olisi Suomessa huomattavasti suurempi. Sitten vielä, jos asuu yksin tai muuten viettää paljon aikaa yksin kotonaan, vakavan akuutin sairauskohtauksen tai sen tapaturman sattuessa ei olekaan paikalla ketään soittamassa apua, toisin, kuin jos sen kohtauksensa saisi keskellä Citymarketia tai työpaikallaan.
“Oi äiti, voitko hetkisen
sä viettää kanssain leikkien?”
näin pyytää lapsi äidiltään,
on katse kirkas ja anova silmissään.
“voi kulta, varmaan tiedät sen,
mun täytyy mennä, ehdi en!”
pois kääntyy lapsi murheissaan,
vain pieni nalle seuranaan…
Yksin, sumussa kuljen!
Yksin on jokainen pensas ja puu,
toinen ei tunne toista,
sumuun sulkeutuu.
Tuttavat tulvivat elämääni
entiseen, valoon täyttämään
nyt, kun sumussa kuljen,
en näe yhtäkään.
Totisesti, viisaaksi vasta
pimeys ihmisen kasvattaa,
se hänet hiljaa, vastustamatta
kaikista erottaa.