Sanoisin että juu ja ei.
On olut, koira ja koiria. Ja joskus kymmenen lammasta.
Ja suunnilleen joka päivä otin.
Koiran, sekarotuisen väsymättömän kaikkiarakastavan rontin kanssa aina joskus eksyin match show -tapahtumiinkin. Ja saatiin palkintojakin. Oltiin kai niin säälittävän näköisiä. koira toinen korva terhakasti pystyssä ja toinen aina lurpallaan, intoa puhkuien ja minä remmin päässä kaljalta haisten ja perässä toikkaroiden . mutta iloisina kuin metsän peikot.
Ja opeteltiin, niin kakaroiden vetämistä kärryissä kuin eksyneiden jahtaamista metsästä. Kai se meni, kun se humalatilani yleensä pysyi semmoisena että tolpillani pysyin. Jaksoin kulkea ja touhottaa mukana.
Ja sitten, kun täällä mökillä tilaa oli. Koiralla ja sen kaverilla, toisella koiralla tarha jossa saivat vapaasti touhottaa, kopeissaan loikoilla, paskantaa silloin kun hätä tuli, vinkumatta ulospäästäjää, vettä riitti ja sapuska joka päivä.
Ei se mahdotonta ole, eläimenpito alkoholistillakaan.
Paitsi jos…
jos mennään aivan järjettömyyksiin, vedetään sellaisia ympärivuorokautisia kännejä ettei enää tajuta mitä ollaan tekemässä, niin eläinten suhteen on sama kuin pienten mukuloiden. Ei niitä saisi samassa tilassa pitää, ei se ole enää oikein.
Eläimenpidossa on kyllä huomioitava muitakin asioita kuin se ottaako omistaja alkoholia vai ei.
Tarvitaan aikaa. Ja sitoutumista. Minunkin koirani elivät pitkälti toistakymmentä vuotta. Semmoiseen työrupeamaan siis olisi pystyttävä ehdottomasti sitoutumaan, siitä ei juuri irrottauduta, ei eläintä voi laittaa viikoksi hyllylle odotamaan.
Tarvitaan tilaa, nimenomaan ulkona olevaa tilaa. Eläin on vähän eri juttu kuin ihminen. Ei eläin vietä aikaansa sohvalla istuen, dekkareita lukien ja telkkaria katsellen kuten ihminen.
Eläin tarvitsee ihan muita virikkeitä. Ja tilaa liikkua, juosta, kaivella kynsillään maata, kalvia puiden juuria, vaania ohikulkevaa harakkaa tai mitä nyt minkäkinsorttisen eläimen luonnolliseen elämään kuuluu.
Nyt kai voisin aivan hyvin vaikka koiran ottaa. Paitsi että en ole siihen vastuuseen nyt lainkaan halukas. Kun en tosiaan tiedä oikein sitäkään miten aion ensi kesän käyttää, kymmenestä vuodesta puhumattakaan. Parempi että olen nyt vaan ihan itsestäni vastuussa.
Missään tapauksessa eläintä ei saisi ottaa stressileluksi.
Aivan varmasti minullekin olisi just nyt oikein terapeuttista ja virkistävää kun olisi edes koiranpentu täällä mökissä seurana ja vaatimassa minua joihinkin rutiineihin. Mutta ei sentään. Juuri siksi, että eläin ei ole leikikalu. Eläimen hankinnalle pitää olla aivan muut perusteet kuin se että se nyt vaan olis just nyt kivaa.
Jos on varma siitä että joku esimerkiksi koiran kanssa harrastettava juttu, vaikka joku noista kertomistani, kiinnostaa seuraavan viisitoista vuotta eikä siihen sitten anna työ- seurustelu- muutto- tai minkkän muunkaan mahdollisuuden heilauttaa juttua, niin ok.
Ja sitten kyllä, siihen alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, ei ainakaan päätöstä eläimen hankkimisesta kännissä, parempi että on ainakin jonkun aikaa ensin selvänä ennenkuin sitoutuu.
