Leikkiä

Leican pelitön elämä alkaa.

“Miltä se pelaaminen tuntuu? Miltä tuntui ennen pelaamisen aloittamista? Yrititkö vastustaa pelaamisen kiusausta?” Todella heräsin vasta tohon viimeseen kysymykseen. Siihen asti koko sessio tuntui aivan turhalta. Olinko koskaan yrittänytkään vastustaa? Olin ollut itsevarma ja rehellinen koko keskustelun ajan, mutta tuossa kohtaa pysähdyin todenteolla. En ole koskaan edes yrittänyt.

Lapsi on terve kuin se leikkii. Se on sen duunia. Oon kaiketi edelleen lapsi, koska leikin edelleen. Haluan aina mitata paremmuutta, ja tavoittelen voittamista kaikin tavoin. Palkinto harvoin on edes konkreettinen. Pelkkä ystävän vitutus tappion hetkellä riittää mulle. Lautapelit, urheilu ja kisailu, you name it, I love it. Vähemmän yllättäen tähän pelaamisen ja leikkimisen teemaan sopii myös uhkapelit. Raha on tietenkin keskeinen motiivi pelaamiselle, mutta kyllähän voittaminen on kuitenkin se tavoite. Sitä on vaikea selittää. Revin suurimmat kicksit siitä, että “heikoista todennäköisyyksistä huolimatta voitin”. Olin parempi, onnekas, poikkeuksellinen. Voittaja. Nämä palikat kun on sisäänrakennettu, näen peliriippuvuuteni oikeastaan luonnollisena. Se on osa persoonani kokonaisvaltaisesti.

Miksi en ole edes yrittänyt luopua pelaamisestani? Pelaamisen aiheuttamasta velkahelvetistä selvitty voittajana. Epätodennäköisyydet selvittäneenä. Siltikään en lopettanut.

Nyt vajaa kolme viikkoa ilman uhkapelejä.

Projektiajattelua

Mielestäni elämää on helpompi elää, mikäli elämän jakaa projekteihin. Tämä on tulosorientoituneelle ihmiselle looginen tapa ajatella. Asiat on helpompi suorittaa ja elää, jos projetkilla on selkeä “alku” ja “loppu”. Tämä on osa ajatteluani päivittäin. Otetaan esimerkki siivoamisesta: Kun teen to-do-listin siitä, että mitä kaikkia taskeja tulee tehdä, että siivous on maalissa, on työn tekeminen helpompaa. Koska tälläkin vastenmielisellä puuhalla on selkeästi määritetty loppu (to-do-listissä loppuu taskit). Suoritan tehtävän intoa puhkuen, koska tieto päättymisestä motivoi. Mikäli listaa ei ole, eikä tällä tavalla siivousprojektille ole määritetty “loppua” motivaatio tekemiseen on heikompi. Kun asioita ei ole listattu, niin ei myöskään ole varmuutta ikävän projektin päättymisestä.

Toistan tämän tyyppistä ajattelua päivittäin. “Nyt kun puristan töissä muutaman päivän, niin viikonloppuna on edessä kivaa”. Jotain odotettavaa pitää olla, jotta elämä on sujuu.

Tästä syystä johtuen aivoni menevät automaattisesti “projektitilaan”, myös pelaamisen lopettamisen suhteen. Haluan olla pelaamatta lopun ikääni, joten projektiajattelu ei toimi tässä tapauksessa. Tämä projekti on ikuinen, eikä selkeää loppua ole. Tietysti tulee vielä aika, jolloin tämäkin projekti näyttelee elämässäni pienempää osaa mitä nyt, mutta asian hahmottaminen minulle juuri nyt on vaikeaa. Suutuin puolisolleni siitä, että hän totesi, että “pelaamista ei enää harrasteta.” - tämä on tavoite, jonka olen sanonut hänellekin ääneen. Olemme keskustelleet aiheesta. Miksi sitten suutuin? Siksi, että en ole valmis käsittelemään asian lopullisuutta. Kykenen tällä hetkellä ajattelemaan vain sitä, että tänään en pelaa. Käynnistän projetktin joka päivä uudelleen.

Tänään 20 päivää pelaamatta.

Hei Leica :wink: Ja onnittelut hyvästä alusta pelittömyyden pitkällä ja kuoppaisella tiellä! Mulla ei noin suurta voittamisviettiä ollut, ja perusmuurahainen työelämässä, eli mitään hienoa projektityötä en ole koskaan tehnyt. Mutta kotona. Kyllä. Siivous tai mikä tahansa sujuu sutjakammin kun on lista mistä voi yliviivata jo tehdyt jutut. Myös pelaamattomuus on mulle tavallaan projekti, ne yliviivaukset tulee mm velkojen muodossa, kun saldo tippuu tai laina tulee kokonaan maksettua/ kuukauden budjetti pitää/ saa pelaamatonta aikaa täyteen viikon, kuukauden etc. Mä kylläkin tavallaan huijaan itseäni, sen myönnän. Mun projekti olla pelaamatta on rajallinen, silläkin on siis loppu olemassa. Kunnes olen velaton. En uskalla asettaa itselleni ehdotonta “loppuelämän pelaamattomuutta”. Kaikki ehdoton ahdistaa. Ja jos se ahdistaa, niin se tulee kaatumaan. Siis mulla. Ja juuh, ennenku joku besservisser taas herää kertomaan kuinka tuo mun tapa on “väärä” tai itsensä huijaamista, niin kiitos, tiedän jo mielipiteenne. Silti olen tuolla mulle sopivalla metodilla pystynyt olemaan pelaamatta jo 2 kk. Tekstistä ymmärsin että sulla on käynyt parempi tuuri Leica? Sulla ei ole ollenkaan velkaa? Onnittelut siitäkin! Mulla on, mutta niistäkin selviää ihan vielä sillä perinteisellä tavalla eli maksamalla ne pois, ei ole uo tai mikään muukaan taho auttamassa :wink: Mutta lähinnä tahdoin sanoa “jotain”, koska kuitenkin tänne kirjoitit ja halusin kertoa lukeneeni ja ymmärtäneenikin. Supertsempit sulle taisteluun myös jatkossa, alku kuulostaa sullakin loistavalta! Nyt voit ottaa projektiksi olla paras pelaamattomuudessa, mä ainakin löisin vetoa sun puolesta että sen voitat!