Siis, mies käyttää runsaasti alkoholia, niin paljon, että lastensuojeluraja täyttyy. Olen keskustellut neuvolassa tilanteesta ja minulle on sanottu, että he tekevät lastensuojeluilmoituksen heti, jos/kun annan luvan. Papereihin on merkitty perhetilanne ja sikäli olen vahvoilla, jos päätän erota ja lähteä lasten kanssa pois tästä talosta.
Se on näillä näkymin edessä, koska mitään korjausta ei mies ole saanut tehtyä hyvistä lupauksistaan huolimatta. On myös sanonut, ettei juomista aio kokonaan lopettaa, vaikka myöntääkin, että liikaahan sitä menee. Usein nykyään menee kaksi päivää putkeen ja se käy minun hermoille niin paljon, etten jaksa tätä enää kauan.
Sitä nyt mietin, että mitä tapahtuu, jos/kun annan tehdä lastensuojeluilmoituksen. Onko kenelläkään kokemusta tai tietoa mitä siitä seuraa viranomaisten puolelta. Miehen puoleltahan sitä ei tiedä yhtään, muuta kuin sen, ettei tietenkään tykkää yhtään siitä, kun asiasta tulee “näkyvä”.
Olisiko mahdollista muuttaa pois tekemättä ilmoitusta?
Jos tuosta asiasta on maininta neuvolan papereissa, eikö se riitä?
Jos muuton jälkeen tapahtuu häirintää, voisiko silloin tehdä ilmoituksen
viranomaisille ja hakea lähestymiskieltoa(poliisi)?
Tuli mieleeni, että se saattaa olla pahempi tehdä ilmoitus ensi alkuun, jolloin puoliso
saa aiheen suurempaan suuttumiseen.
Toisaalta jos koet pelkoa itsesi ja lastesi puolesta voisit selvittää mahdollisuuksia
mennä turvakotiin, jolloin puolisosi ei pääse sinua ja lapsiasi uhkaamaan.
Onko sinulla läheisiä tai ystäviä joihin voisit turvautua?
Hei pohtija
Minulla ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen kun lastensuojeluilmoitus on tehty. Varmaan neuvolasta saisit siihenkin vastauksia.
Halusin vain esittää hieman toisenlaisia kysymyksiä kuin edellinen vastaaja oli tehnyt. Anteeksi, jos hämmennän enemmän, koska olen hieman eri linjoilla.
Miksi et tekisi lastensuojeluilmoitusta, jos neuvolan mukaan raja täyttyy? Sehän on lain antama suoja lapsien turvaksi. Ei kyse ole siitä, loukkaantuuko tai ärsyyntyykö liikaa juova henkilö siitä, vaan kyse on lasten turvallisuudesta ja terveestä kasvuympäristöstä.
Totta on, että voisit muuttaa pois tekemättä lastensuojeluilmoitusta, mutta miksi et tekisi näkyväksi todellista ongelmaa? Liikaa juova /alkoholisti vähättelee useimmiten juomisensa aiheuttamia vahinkoja lähipiirille. Hän pitää juomista normaalina ja yksityisasianaan - eihän se ketään häiritse! Tätä mieltä ainakin minun alkoholisti ex-mieheni oli. Totuus tekee kipeää, mutta se on ainoa mahdollisuus muutokseen ja paranemiseen.
Mutta sinä itse tunnet teidän tilanteen parhaiten ja tunnet miehesi. Teet ratkaisusi oman parhaan käsityksesi mukaan. Jos pelkäät väkivallan uhkaa tai muuta sellaista, silloin varovaisuus on paikallaan. Mutta usein läheiset sopeutuvat mihin tahansa ollakseen ärsyttämättä juovaa ja pitääkseen hänet rauhallisena. Se on tuhoisa tie.
Toivotan sinulle voimia. Hienoa, että olet avoimesti puhunut neuvolassa asiasta.
Hyviä ajattelemisen arvoisia asioita. Juuri siksi kysyinkin, että mietin, että teenkö ilmoitusta, vai lähdenkö vain. Tukea minulla on onneks monelta suunnalta ja jopa tukea tiedossa myös miehelle jos/kun lähden. Olen ajatellut asian olevan tärkeä myös minun ja lasten kannalta, koska mies voi keskustella muiden kanssa, eikä vain pyöritellä omassa päässään asioita.
Turvakotiin ei ole tarvetta todennäköisesti lähteä, ellei tule yllätyksiä. Niistä kun ei aina tiedä alkoholistista puheen ollen. Eroamisen mahdollisuudesta olemme vähän keskustelleet, ettei täysin yllätyksenä tule. Mies itsekin on välillä sanonut, että saan mennä. Liittomme rakoilee siis muutenkin kuin vain alkoholin takia.
Otankin seuraavalla kerralla puheeksi neuvolassa ilmoituksen tekemisen seuraukset. Sen ainakin olin ymmärtäväni viime kerralla, että kotikäynnin tekisivät ja keskustelisivat myös miehen kanssa. Itseasiassa voisinkin soittaa yhdelle perhetyöntekijälle, joka on meillä aiemmin käynytkin, mutta eri asian takia. Hän varmaan muistaisi ja osaisi neuvoa.
Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaisen tekemään lastensuojeluilmoituksen aina, jos heidän tietoonsa tulee seikkoja, jotka vaarantavat lapsen henkisen tai fyysisen turvallisuuden. Neuvolan tekemän lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei ole siis ole eikä voi olla sinun päätöksesi, ja jos he kyseisessä tilanteessa ovat jättäneet / jättävät tekemättä lastensuojeluilmoituksen, rikkovat he lakia.Viranomainen voi kertoa etukäteen vanhemmalle tekevänsä ls-ilmoituksen ja usein vanhempaa pyydetään mukaan laatimaan ilmoitusta. Lastensuojeluilmoitus viranomaisen toimesta ei kuitenkaan koskaan ole vanhemman valitattavissa, vaan se tulee tehdä aina, jos ilmi tulee lastensuojelullisia toimia vaativia asioita. Eli todennäköisesti neuvola tulee tekemään lastensuojeluilmoituksen sinun päätöksestäsi huolimatta, tai niin heidän ainakin pitäisi lain mukaan toimia.
Asia sattuu nyt olemaan niin, ettei lasten henkinen tai fyysinen turvallisuus ole vaarassa, koska minä vastaan siitä, eikä mies ole väkivaltainen. Miehen juominen on enemmänkin minua häiritsevää ja rasittavaa, koska minä joudun vastaamaan suurimmasta osasta perheen ja lasten asioista. Tämä jäi minulla aiemmin kertomatta, niin ymmärrän hyvin kommenttisi. Meidän tapauksessa lastensuojeluilmoitusta ei tehdä viranomaisten puolesta ilman lupaani lastensuojelullisten syiden takiakin. Näin siksi, koska ei ole varmuutta siitä, miten mies reagoisi ilmoitukseen. Ja tilanne on muuttumassa lähiaikoina joka tapauksessa, niin tällä hetkellä ei ole järkevää tehdä ilmoitusta, jos se aiheuttaisi kriisin tässä vaiheessa.
Ja tosiaan neuvolassa ovat nähneet lapset ja heistä näkee, että heillä on asiat ihan hyvin, koska ovat hyvin avoimia, reippaita ja sosiaalisia. Ja yhteyksissä ollaan aina tarvittaessa.
Oman jaksamisenkin takia otin asian puheeksi neuvolassa ja siksikin, että jos minulle jostain syystä sattuu jotain (esim. liikenneonnettomuus ), niin tietävät, että lasten asioita pitää tarkkailla. Ja tosiaankin, myös lähimmät ihmiset tietävät tilanteen tarkkaan ja pystyvät toimimaan tarvittaessa.
Asia sattuu nyt olemaan niin, ettei lasten henkinen tai fyysinen turvallisuus ole vaarassa, koska minä vastaan siitä, eikä mies ole väkivaltainen. Miehen juominen on enemmänkin minua häiritsevää ja rasittavaa, koska minä joudun vastaamaan suurimmasta osasta perheen ja lasten asioista. Tämä jäi minulla aiemmin kertomatta, niin ymmärrän hyvin kommenttisi. Meidän tapauksessa lastensuojeluilmoitusta ei tehdä viranomaisten puolesta ilman lupaani lastensuojelullisten syiden takiakin. Näin siksi, koska ei ole varmuutta siitä, miten mies reagoisi ilmoitukseen.
Nyt täytyy sanoa etten ymmärrä : siis lastensuojelu ilmoituksen “raja täyttyy”, mutta lasten turvallisuus ei ole kuitenkaan vaarassa eikä viranomaiset tee ilmoitusta lastensuojellullisten syiden takia peläten miehen reagointia asiaan , siis tämän miehen joka kirjoitajanmukaan ei ole väkivaltainen eikä uhkaksi lapsilleen vaan aiheuttaa vaan lasten äidille pientä häiriötä ja rasitusta.
Eiköhän asiat kuitenkin käytännössä aina hieman monisävyisempiä ole kuin
musta-valkoiset pykälät papereilla?
Toisaalta on olemassa vaitiolovelvollisuus.
Uskon kyllä, että lapset ovat fyysisesti turvassa, kuten kerrot(nimimerkki “Miten Tekisin”),
mutta se puoli on myös tärkeää oman jaksamisesi lisäksi ottaa huomioon ratkaisua
pohtiessa, millaista vahinkoa lasten psyykelle aiheutuu.
Jos lapset ovat jatkuvasti tekemisissä runsaasti juovan henkilön kanssa, heille jää
jokaisessa tapauksessa(noin väitän) jokin trauma tilanteesta.
Nuo traumat saattavat aiheuttaa ongelmia heidän elämässään vasta paljon myöhemmin,
usein vasta aikuisiässä.
Lapset ovat myös erittäin lojaaleja vanhemmilleen ja pyrkivät usein salaamaan pahan
olonsa. Päällisin puolin lapsi saattaa näyttää aivan terveeltä ja silti tietoisesti tai tietämättään
kärsiä suuresti eläessään päihteenkäyttäjän läheisyydessä.
Nämä ovat itselleni asiasta mieleen nousseita ajatuksia.
Mitenkään en halua alkaa tietämään paremmin elämääsi kuin sinä itse.
En voi minäkään tajuta, miten lastensuojelullinen raja täyttyy, mutta silti neuvola ei tee lastensuojeluilmoitusta? Uusi lakihan nimenomaan velvottaa tekemään aina lastensuojeluilmoituksen, jos tietoon tulee lastensuojelullisia asioita. Miten se raja sitten täyttyy, jos kuitenkaan ilmoitusta ei tehdä? Ja vaitiolovelvollisuus ei muuten estä lastensuojeluilmoituksen tekoa, lapsen etu menee vaitiolovelvollisuuden edelle, aina. Ja isän reaktio ei koskaan saa olla syy jättää ilmoitus tekemättä. Joku tässä nyt on tosi outoa, joko neuvolan toiminta tai sitten joku muu.
No onko tässä tilanteessa tärkeintä tuo mitä mieltä olemme pykälistä
ja niiden toteutumisesta?
Eikö tarkoitus ole antaa vertaistukea ja tietoja(jos sellaisia on) kysyjälle?
Kun on kyse vertaistuen ja tiedon antamisesta alkoholistin läheiselle, on tärkeää, että ulkoapäin tilannetta katsovat ja varsinkin sen itse eläneet sanovat suoraan, miltä se heistä näyttää. Alkoholistin läheiset ovat useimmiten melko sokeita omalle tilanteelleen ja alkoholismin vaikutukselle koko perheeseen ja erityisesti lapsiin - eiväthän he muuten miettisi minuuttiakaan, vaan järjestäisivät lapsille päihteettömän kotiympäristön.
Toki täällä kaikki ymmärtävät, että kun on kyse pitkästä suhteesta, rakkaudentunteista ja yhteisistä lapsista, mikään ei ole yksinkertaista. Mutta saman kokeneet ja siitä selvinneet ymmärtävät myös, että sivusta katsoen kaikkea muuta kuin hyvästä perhe-elämästä on tullut siinä elävälle tavallista ja normaalia. Siksi on tarpeen pikkuisen ravistella ja puhua sellaisistakin asioista, joita tilanteen keskellä elävä ei haluaisi kuulla.
Tuota vaitiolovelvollisuutta haluan vielä miettiä siitä näkökulmasta, että jonkinlainen
vaitiolovelvollisuus olisi kovin tärkeä olla olemassa ja esimerkiksi tässä tapauksessa
tulee mieleen ajatus, että se jopa on tärkeämpi kuin lastensuojeluilmoituksen tekeminen.
Jos minkäänlaista vaitiolovelvollisuutta ole vain räikeimmät tapaukset tulevat esiin.
Monet ihmiset eivät uskalla ottaa ollenkaan esiin vaikeita asioitaan ilmoituksen pelossa.
Hyvä lastensuojeluun tähtäävä periaate voi muuttua itseään vastaan.
Koska en kyseistä tapausta henkilökohtaisesti tunne, on käsitykseni tietenkin sen varassa,
minkä kuvan kirjoituksesta ja kirjoittajan kertomasta luon.
Voin olla väärässäkin.
Kuitenkin väitän, että sillä on merkitystä, millä sävyllä asiansa kirjoittaa.
Suoraan voi ja täytyykin sanoa, mutta suoraankin voi sanoa ystävällisesti tai
piikitellen.
Esimerkiksi tuo edellinen Tuisku1:n kirjoitus(klo.15:52:15) on asiallinen, jotkin aiemmat
ehkä turhan kärkeviä?
Laissa määrätään ilmoitusvelvollisuudesta, se ei ole valinta. Ei viranomainen (tässä tapauksessa neuvolan työntekijä) voi miettiä, mitä tekee, vaan lastensuojelulaki hyvin yksiselitteisesti velvottaa tekemään lastensuojeluilmoituksen niissä tilanteissa, joissa edellytykset täyttyvät.Vaitiolovelvollisuus ei muuta tätä ilmoitusvelvollisuutta mihinkään. Lastensuojelun tehtävä on sitten ilmoituksen vastaanotettuaan miettiä, onko lastensuojelullisiin toimenpiteisiin tarvetta. Useimmiten ei ole. Ilmoitusvelvollisuus kuitenkin velvoittaa KAIKKI lasten kanssa työskentelevät toimimaan tietyllä tavalla.
Muutenkin toivoisin, että te alkoholistin kanssa asuvat lasten vanhemmat ymmärtäisitte, että lapsi kärsii AINA alkoholismista. Useimmiten lapsi ei näytä sitä, vaan alkaa hoitamaan vanhempaa suojelemalla tätä, ilahduttamalla vanhempaa ja yrittämällä ottaa vastuuta vanhempien mielialoista. Ei kannata kuvitella, että hyvinkäyttäytyvä, iloinen lapsi olisi välttämättä tasapainoinen ja levollinen. Yöllinen meteli, musiikki, riitely, vanhemman katoaminen, krapula, mököttäminen päivällä, kaikki tämä vaikuttaa lapseen haitallisesti. Vanhemmilla ei ole silloin aikaa lasten tarpeille, oman elämänä hallitseminen, masennus, parisuhdengelmat verottavat herkkyyttä, jolla lasta kuuluisi kasvattaa. Lapsi jää syrjään, sivuun, sivurooliin, kun hän ansaitsisi olla huomion keskipiste ja saada huolista ja murheista vapaan kasvuympäristön. Turha kuvitella, että vaikka alkoholi ei aiheuttaisi vaihtuvia ihmissuhteita, sammumisia, väkivaltaa tai muita vaaratilanteita, etteikö lapsi HUOMAISI, mitä tapahtuu, ja surisi ja miettisi sitä. Lapsi syyllistää kasvuympäristöstään itsesnsä, ja oppii parhaimmassakin tapauksessa laittamaan aina omat tarpeensa sivuun muiden tarpeiden tieltä. Millainen aikuinen luulette, että hänestä kasvaa. Lisäksi lasta satavarmasti pelottaa humalainen riitely, aikuisten muuttunut käytös, toisen vanhemman häipyminen juomaan, tai jonnekin, pois perheen luota. Älkääkä luulko, ettei lapset olisi hereillä öisin, aamuöisin, iltaisin, kun riidellään juomisesta, juodaan, vongataan krapulaseksiä tai käydään alituisia keskusteluja toisen juomisesta. Vai onko teillä kaikilla niin isot talot, että lapset asuu jossain toisessa siivessä kuulematta näkemättä mitään.
Lapsi ansaitsee AINA päihdevapaan kasvuympäristön, jossa aikuiset ottavat vastuun omasta hyvinvoinnistaan.
Pikaisesti nyt vastaan, mutta palaan asiaan myöhemmin.
Meidän tapauksessa lastensuojelun rajan täyttää tässä vaiheessa vain ja ainoastaan miehen juoman alkoholin määrä. Miehen kanssa emme riitele juurikaan ollenkaan, koska se on oma valintani ja uskoisin, että ihan järkevä ratkaisu tässä vaiheessa. Mies juo lähinnä omissa oloissaan, eikä lapset siitä juurikaan kärsi. Ja koska muutosta on tulossa, niin tällä hetkellä ei ole tarvetta ilmoitukselle.
Myöskään ravistelua en itse tarvitse, koska tiedän tilanteen melko lailla tarkkaan. Ja siksi näen muutokselle tarpeen.
Mielestäni tapasi toimia on aivan oikea.
Kypsyttelet ajatusta mielessäsi ja teet ratkaisun(mikä se sitten onkin) harkinnan
pohjalta.
Itseäsi kannattaa kuunnella ensisijaisesti ja toimia kuten parhaaksi katsot.
Luottaa siihen, että itse olet oman elämäsi paras asiantuntija.
Lapsen kannalta ajateltuna on tietenkin tärkeää, että jaksat hänestä pitää
huolta ja ajatella hänen parastaan. Noin ajatellen jos nykyinen tilanne on kannaltasi
huono, on varmasti lapsen edun mukaista koettaa muuttaa tilanne itsellesi ja sitä myötä myös
lapsellesi paremmaksi.
Asiaa kypsyttelen ja lasten(kin) takia vielä hetkinen jatketaan näin. Lapsille olisi kesken koulun käynnin liian raskasta “hypätä tuntemattomaan”, koska jos/kun tästä muutosta tulee ei ole mahdollisuutta jatkaa samassa koulussa. Olisi lapsille liian suuri muutos joutua pikaisesti sekä muuttamaan uuteen kotiin että oppimaan uusiin koulukavereihin ja (koulu)ympäristöön. Suuri harmi on lasten puolesta näinkin, kun mieleisestä koulusta ja ystävistä joutuu eroamaan, niin siihen ei enää shokkimuutosta kaipaa. Kesän aikana ehtivät paremmin sopeutua uuteen ympäristöön ja ehtivät hankkia uusia ystäviäkin ennen koulun alkua.
Ehdin nyt kevään aikana miettiä tulevaa muutostakin, mihin muutetaan, miten asiat järjestetään yms. Muutos tällä hetkellä sotkisi kaiken, niinpä toivon, että pärjätään samalla “kaavalla” vielä muutama kuukausi. Tai toki mies voisi vähentää.
Nousi eräs kysymys mieleen.
Miksi sinun täytyy muuttaa lasten kanssa?
Kätevämpäähän olisi kaikin puolin jos mies etsisi uuden asunnon ja
myös ajatellen sitä, että hän kai tässä kuitenkin enemmän se ongelma on?
Jos hänellä ei tuollaiseen vaihtoehtoon ole halua tai edes ei ole mahdollista
asiasta keskustella, niin silloin on tietenkin sinun lähdettävä, jos niin päätät.
Monen kohdalla nuo vähentämistoiveet taitavat olla turhia, toivottavasti omalla
kohdallasi on toisin(tai oikeammin sanottuna miehesi kohdalla).
Siksi koska en halua, enkä voi jäädä tähän. En halua jäädä kauas omista tukiverkoista. Paikka, jossa nyt asumme on miehen synnyinkoti, enkä missään tapauksessa halua sitä häneltä riistää.
