Lasista asiaa

:open_mouth:

Tervetuloa porukkaan Lasia!

Oire ja vaiva jonka kanssa painit, on täällä oleville oikeinkin tuttua… onneksi sinäkin olet ongelmaasi herännyt!

…itse heräilin usein milloin mistäkin… ja milloin olin lähes tiedottamassa tilassa kuseskellut vaatekaappiin ja kenkäkaappiin vessaan etsiessä… viimeisiä juovia aikoja kohden meno yltyi aina vaan sekalaisemmaksi ja holtittomammaksi… kunnes heräsin tilanteeseen ja sen vakavuuteen mm. Orastavan haimatulehduksen myötä…syy lopettamiseen ja elämäntapamuutokseen ei kuitenkaan ollut tuo tulehdus… vaan kyllästyminen sekoiluun ja halu alkaa kokea elämisen arvoista elämää… jota nykyään koenkin eläväni ensimmäistä kertaa sitten lapsuus ja nuoruusvuosien.

Joten tervetuloa sinullekin elämänarvoisen elämän tavoitteluun…tie on rankka ja kivinen… mutta todella palkitseva!

Heippa Lasia.
On monenlaisia apuja tarjolla ja tämä plinkki on yksi. Tänne on helppo tulla ja kirjoitella tai vaan lueskella. Ymmärrän hyvin tuskasi kun sattui nolo tilanne. On niitä sattunut minullekin ja monelle muulle. Vähemmän on harmeja ollut sen jälkeen kun korkin suljin. Niin tervetuloa vaan.

Lasia kirjoitti

Tervetuloa! Ensimmäisen askelen oletkin jo ottanut, kun ymmärrät, että nauttimasi alkoholi on karannut hallintasi ulkopuolelle.
Vertaistukea saat täältä lukemalla muitten juomisista sekä raitistumisesta ja kirjoittamalla omista kokemuksistasi.
Oma raittiuteni lähti alkuun ja on pysynyt AA:n antamalla vertaistuella.

Tänään et ole yksin

Tervetuloa minunkin puolestani.
Sattuuhan noita housuun pissimisiä vaan hyvä jos se herätti,siihenkin
luultavasti tottuu pian ja voi jatkaa pohjan etsimistä jos niin kokee tarpeellisesksi.

Toisaalta jos ottaa asian tarpeeksi vakavasti,eli ykkösasiaksi elämässä, niin pääsee
vähemmällä. Ei ole pakko tuhota terveyttään,mainettaan,talouttaan, ihmissuhteita.

Mikään ei ole niin helppoa kuin raitistuminen: ei vaan ota mitään, ei vaikka mikä tulisi.
Siis kertaan: ei ota tänään,toistaa huomenna saman ja väliajat toistelee itselleen: en ota,
ei ei,ei minulle päihteitä. Pää sanoo, että ota,ota. Ei pidä uskoa.
Apukeinoja on sitten paljon ja niistä myöhemmin ja on jo paljon aiemmissa kirjoituksissa jos jaksaa niitä kahlata.
Kysyä saa ja vastauksiakin nykyään usein monet antaa parhaansa mukaan.

Rohkeasti sekaan vaan.Samassa jamassa ovat kaikki olleet ja itse olen usein vieläkin, vaikka historiaa
raitistelussa jo onkin paljon.
Tsemppiä.

Lasiin sylkemisen opettelu on ihan mahdollista, mutta on kuitenkin suorempi ja helpompikin tapa
korjata elämäänsä alkomaholin osalta ja näillä sivuilla on joitain onnistumisia nähtykin ja
keinot on monenlaiset, sano keijo kun työpöytäänsä korjasi.

Tsemppii vaan ja tuleva kesähän on jo mahdollista olla ilman %-pitoisia kuplajuomia !

Heipä hei Lasia! Tervetuloa mukaan raitistumaan. Juuri täällä keskustellessa saat vertaistukea. Minä olen sinua reilut kymmenen vuotta vanhempi nainen ja vajaat 2 kuukautta raittiutta takana. Alussa mutta päättäväksensä. Onhan sitä kaikkea noloa humalassa sattunut. Sitä kannattaa muistella kun alkaa viinaa mielimään. Päivä kerrallaan tehdään parempia muistoja!

Moi. Miten Lasia :lla kulkee?

Kiitos kysymästä. Aloitan nyt alusta. Takana huonosti nukuttu yö ja edessä työpäivä. Väsyttää. Tänään on helppo olla juomatta, ei ole viikolla ollut tapana muutenkaan. Tulossa on monta illanistujaista missä tilanne tulee olemaan vaikea. Ympärillä olevat ihmiset eivät ymmärrä haluani lopettaa. Itsekin mietin: tuleeko minusta tylsä ja tosikko kun en juo? Mutta eihän juomattomuus persoonallisuuttani muuta, tuskinpa huumorintajuni raittiudesta katoaa? Nauranhan arkisin enemmän kuin viikonlopun kännäilyjen jälkeen nytkin… Päivä kerrallaan ja tietyt illat varmasti tunti kerrallaan. Tämä on alku.

Hyvää huomenta Lasia,

uskoisin, että ulkopuoliset eivät rohkaise juomattomuuttasi sen vuoksi, että olisit selvänä tylsä ja tosikko vaan siitä syystä, että kokevat syyllisyyttä omasta alkoholin käytöstään?! Muiden juomisella oikeutetaan omakin
ryyppääminen.

Tsemppiä,

Tyyne

Hei

Saattaa olla syynä sekin . Silti kummastuttaa millainen ero on vaikkapa suhtautumisessa tupakoinnin lopettamiseen. Kun vajaa parikymmentä vuotta sitten lopetin tupakoinnin, riitti kehujaa ja tsemppaajaa vaikka muille jakaa. Sain kuulla miten fiksun päätöksen olinkaan tehnyt ja vielä tupakoivat ystäväni huokailivat toivovansa vielä pystyvänsä samaan. Ja jos itsellä epäilys omasta onnistumiset iski, minua kilvan kannustettiin ja sanottiin miten hyvin olen jo selvinnyt ja ettei periksi kannata antaa. Täysin toinen on suhtautuminen tähän. Kun olen ottanut puheeksi että haluaisin luopua juomisesta kokonaan, on suureen ääneen ihmetelty syytä moiseen ja samaan hengen vetoon kerrottu miten turhana jo pelkkä tipatonkin koetaan. “Ethän edes juo kovin usein”, “itse en voisi luopua ruokaviinin nauttimesta” jne, jne. loputtomiin. Ja jos olenkin onnistunut olemaan juomatta pidemmän jakson ja alan epäillä tuleeko tästä kuitenkaan mitään, saan tsemppauksen sijaan runsaasti kannustusta juomisen aloittamiseen uudelleen; “no eikös tuo nyt kohdallasi vähän turhaa olekin”, sinähän nyt juot niin harvoin muutenkaan". Niinpä niin. Ehkäpä juomattomuus pitääkin ajatella puhtaan itsekkäänä ratkaisuna? Selvästi muut ihmiset saavat juomisestani jotain, kun taas itse koen vuosi vuodelta juomalla menettäväni enemmän kuin saavani. Tuntuu ettei alkoholin sietokykykään ole sama kuin joskus ennen, juomalla minusta ei tule huomaavaista, muita ihmisiä hyvin kohtelevaa ihmistä, jonka seurassa viihtyy. Vaan minusta kuoriutuu itsekäs, vain omasta äänestäni kiinnostunut, jopa hieman ilkeä ihminen. Käsittämätöntä että läheiset ja ystävät silti haluavat minut mieluummin jauovana kuin raittiina? Mutta lähden nyt siis siitä, että lopetan juomisen täysin itsekkäästi, ymmärtäen etteivät lähellä olevat halua tätä ratkaisua tukea. Koitan myös olla tekemättä tästä numeroa, koska moinen ärsyttäisi toisessa tilanteessa myös itseänikin. Otan vastuun päätöksestä lopettaa itselleni, koska kukaan ei sitä edes puolestani voisikaan toteuttaa. Tukea epäilyksen iskiessä tulen sitten hakemaan täältä. Samoin kuin kehuja, silloin jos niitä koen tämän asian tiimoilta ansaitsevani. Tsemppiä kaikille meille lopettajille, tämä on hyvä päätös :smiley: .

Lasia kitjoitti

Oikeilla jäljillä olet ehdottomasti. Kokemus on osoittanut, että raittius on vakainta, kun on itsensä, ja vain itsensä vuoksi raittiina.
Elävää tukea on saatavana raitistuneitten alkoholistien palavereista. Niitten kokoontumisaikoja on täällä aa.fi/

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hei,

Kiitos vastauksesta ja linkistä. Otan tämän harkintaan. Muutenkin miettinyt juurikin AA-kokouksia yhtenä vaihtoehtona. Joskin vielä koen kynnyksen lähteä johonkin hieman korkeana. Yritän nyt alkuun tämän plinkin avulla ja katson mihin tie vie. Kiitos tuesta joka tulee tarpeeseen, tokikin

Tänään oli lähellä, todella lähellä, etten hakenut kaupasta olutta. Heti aamulla kun heräsin aloin ajatella olutta, niin ja viiniä. Ja sitä turruttavaa rentoa oloa mikä ensimmäisistä lasillisista seuraa. Ja ajattelin ettei tästä mitään tule, en pysty. Menin kauppaan. Ostin alkoholitonta siideriä ja alkoholitonta olutta. Ja ajattelin että ei tänään. Että odotan huomiseen, josko helpottaa. Että alkoholiton olut saa riittää. Riitti onneksi, ainakin tänään. Nyt on jo pari haastavaa kohtaa ohitettu. Loma, ja yksi Tallinnan reissu ihan selvänä. Silti välillä epäusko iskee. Tunne siitä etten kertakaikkiaan pysty olemaan juomatta, en ainakaan ainakaan kesällä, mökillä ja koko loppuelämä… Unohdan että on viisautta edetä vain päivä kerrallaan, keskittyä vain tähän hetkeen, ei koko loppu elämän murehtimiseen etukäteen. Enkä oikeasti etukäteen kuvitellut että tämä on näin vaikeaa, ajoittain, eihän minulla edes ollut alkoholiongelmaa… Minähän join vain viikonloppuisin, sivistyneesti kotona… Toki usein vähän enemmän kuin olin suunnitellut, toki usein oli aamulla sitten pää kipeä… Mutta kotona. Ja toki ylilyöntejä tuli lähes poikkeuksetta jos lähdin ystävien kanssa baariin, silloin meni muisti ja rahat… Mutta eihän niitä kertoja ollut usein… Ei edes joka kuukausi… Niinpä niin. Päivä kerrallaan ja välillä jopa minuutti kerrallaan. Ja vaikka ymmärrän, ettei alkoholiton olut ehkä ole paras keino niin ainakin se tänään auttoi, onneksi.

Hyvä hyvä hyvä. Mallikkaasti selätit repsahduksen. Olet kohdannut suuria houkutuksia kuten loman ja Tallinnan reissun. Ja selvinnyt niistä… selvänä. Nehän jo osoittaa suurta voitontahtoa ja mielenlujuutta.
Kesään on vielä aikaa ja mökkikausikin alkaa vasta loppukeväästä. On aikaa muuttua. Aikaa…
Kun itse lopettelin ajattelin myös samoin. Kaikki ne kalastusreissut :unamused: . Aina oli mukana kaljaa enempi tai vähempi. Aluksi tuntui mahdottomalta ajatellakkaan reissuja ilman alkoholia. Mutta aika muuttaa mielen. Nykyisin ei tule mieleenkään lähteä eräreissulle kaljapakki repussa. Ei, ei todellakaan.

Päivä kerrallaan.
Itse ajattelen toisin. Yritän varautua tuleviin ongelmatilanteisiin. En tarkoita että tarvitsi murehtia tulevia, mutta on hyvä varautua jos mahdollista. Siksi myös Antabusta edelleen käytän. Se on hyvä.

Kuudentuhannen kaljapurkin vuosivauhdista raittiiksi. Siis usko sinäkin itseesi ja jatka oikeaan suuntaan.

Putkanvartija 0132

Lasia kirjoitti

Meitä ihmisiä koetellaan monin tavoin, ja alkoholi houkuttelee erikoisesti siihen riippuvuussuhteeseen joutunutta. Pysyvän raittiuden pohjana on tiedostaa, onko ylittänyt sen rajan, jonka taakse ei ole paluuta. Siis hallittuun alkoholijuomien käyttöön. Yksin raitistuminen onnistuu osalle alkoholisteja, osalle ei. Minulle toisten raitistuneiden tuki on ensiarvoisen tärkeää. Ja tutustuminen oman pohjansa löytäneisiin erilaisiin ihmisiin on avannut tien tutustua paremmin itseeni, ja on ollut herkistävää samaistua monenlaisiin elämänkulkuihin ja toipumisiin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Hei, olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että ennakointi ja varautuminen niihin tilanteisiin missä saattaa tulla houkutus juoda on todella tärkeää. No, ainakin itselleni. Mutta kesää on tosiaan liian aikaista vielä murehtia, vähän lähempänä sitten. Mille muuten tuntuivat ne ihan ensimmäiset kalareissut ilman alkoholia? Oliko mukana kahvia, tai jotain muuta oluen korvaavaa juotavaa? Hienosti olet selvinnyt, perässä tullaan. Nyt valmistaudun selviämään selvänä tästä illasta. Olen kutsunut illaksi vieraita ja tässä seurassa on aina viini maistunut. Koska en halua vaatia ystäviäni raitistumaan, eikä miehenikään aio oluesta ja viinistä luopua, on tänään tarjolla myös alkoholia. Itselleni varaan alkoholitonta juotavaa, tuntuu luontevalle että lasissa on jotain itselle sopivaa ja mieluista juotavaa. Epäilen että eilinen, lähes paniikinomainen tunteeni siitä, ettei juomattomuuteni voi onnistua liittyy juuri tähän iltaan. Mutta koska hoidin panikoinnin pois päiväjärjestyksestä jo eilen, olen nyt rauhallisin mielin. Nautin jo etukäteen siitä että pystyn kerrankin emännöimään juhlat tulematta humalaan ja huolehtimaan siitä että vieraat viihtyvät. Heräämään huomenna ilman krapulaa ja morkkista ja ilman monta päivää kestävää ahdistusta. Ihanaa ja raitista viikonloppua ihmiset. Pitäkää itsestänne huolta.

Hei Lasia.
Raitista iltaa sinulle.

Eihän se helppoa ollut ensimmäisiä kertoja jatkaa reissujaan. Mielenkiinto oli kadonnut. Tuntui turhalta koko luonnossa liikkuminen. Mutta aika korjasi mieltä ja miestä.
Kun vajaan vuoden päähän kuljin ja aloin hiljakseen uskoa että elämää on kuin onkin ilman kännäämistä. Kävipä vielä niin että nyt kesällä en kerennyt kalastelemaan juuri ollenkaan kun kiertelin kansallispuistoja ympäri suomen ja myös tuntureita Lapissa. Niin ja se jos jokin oli elämisen arvoista aikaa. Eikä niitä reissuja pystyisi kännätessä tekemäänkään.

Kiitos vastauksesta 0132 ja huomenta kaikille,

Upealle kuulostaa viettämäsi viime kesä. Toivottavasti minäkin löydän ensi kesänä mökkeilyn ihanuuden ilma alkoholia. Jotenkin olen muistellut lapsuuden mökkeilyä, eihän niihinkään alkoholi kuulunut. Ja miten aitoja ja voimakkaita tunnemuistoja niistä reissuista jäi. Grillin tuoksu, tikanheitto ja saunan lämmitys. Ja se rauhan tunne. Niitä toivon kokevani ensi kesänä.
Eiliset juhlat juhlittu ja hauskaa oli. Jossain vaiheessa, ihan loppuillasta mielen valtasi käsittämätön ilo ja kiitollisuuden tunne. Olin jännittänyt että juomattomuudestani tehdään numero, että päätöstäni kummastellaan ja kyseenalaistetaan. Aliarvioin ihanat ystäväni, sain olla ihan rauhassa ja minua kohdeltiin aivan kuten ennenkin. Ja kuinka ihanaa oli olla juomatta, selvänä. Pystyin osallistumaan keskusteluun aloittamatta humalaiseen tapaan jankuttamista jostain muka tärkeästä. Samalla kyllä hiukan kauhistuin, kukaan ystävistäni ei juonut vähempää kuin aikaisemillakaan kerroilla tavatessamme, silti he eivät örveltäneet, juoneet itseään änkyräkänniin. Minä taas olin aina aiemmin näissä illanistujaisissa aivan pelti kiinni. Miten hurmaavaa seuraa olenkaan ollut… Silti minua ei silloinkaan moituttu, syytä olisi kyllä ollut. Ehkä siksi juomattomuuttaan ei kyseenalaistettu? Olipa niin tai näin olen onnellinen. Iloitsin jo illalla siitäkin, ettei tämä päivä mene hukkaan krapulaa pohtiessa. Mikä vapaus. Ja miten hauska ilta oli.
Raitista ja hyvää sunnuntaita toivon kaikille kiitollisin mielin.

Huomenet.
Lasia kirjoitti:"Samalla kyllä hiukan kauhistuin, kukaan ystävistäni ei juonut vähempää kuin aikaisemillakaan kerroilla tavatessamme, silti he eivät örveltäneet, juoneet itseään änkyräkänniin. "
Noinhan se usein sitten käy että tajuaa etteivät muut olekaan niin humalassa kuin aiemmin luulin. Kyllä minullekin oli hämmästys kun menin siihen tanssiravintolaan jossa kävin juodessani, etteivät ne ihmiset olleetkaan niin humalassa kuin olin kuvitellut. Luulin olleeni vain yksi heistä. Ja nyt kun menin selvinpäin niin kuvittelin olevani jotain erikoista. No, enpä ollut, vaan sain huomata että olinkin niinkuin muut olivat olleet aina, minä oli ennen ollut erikoinen. Se kyllä viimeistään herätti ajatuksen että taidan tosiaan olla alkoholisti enkä osaa käyttää viinaa, tai alkoholi ei toimi minussa niinkuin se toimii muissa.