Pelottaa, ahdistaa, hävettää, itkua, itseinhoa (=vihaa) ja masentaa.
Nämä ovat tuttuja tunteita olleet koko aikuisiän.
Alkoholin käyttö ei ole ehkä se isoin ongelmani vaan se millaiseksi muutun kun otan.
Selvinpäin olen puhelias, herkkä, kiltti ja pyrin olemaan kaikille ihana, auttavainen ja mukava.
Kunnes juon muutaman vahvan 8,2% siiderin… Minusta kuoriutuu pääasiassa ja pahimmassa tapauksessa hirviö.
Ilkeä, vittumainen, hirveän ylimielinen sekä räävitön.
Enkä ole sellanen normaalisti, mistä ja miksi tämä alterego kuoriutuu?
En hallitse juomistani kun olen humalaan päässyt, enkä varsinkaan käytöstäni. Minusta tulee villi-ihminen.
Loukkaan itseäni jatkuvasti, eilenkin kaatuilin laivalla ja olin täysin mulkku.
Pää sai taas monet uudet kuhmut sekä kroppa on paikoittain hirveän kipeä.
Ulkoapäin sitä ei uskoisi ikinä…
Aina puhtaat siistit vaatteet, huoliteltu meikki ja hiukset.
Kallis laukku ja kauniit kengät.
Vihaan itseäni. Paljon. Moraalikrapulassa tahdon kuolla. Itken silmät päästä kun flashbackit saapuu.
Elämäni on muuten kaikin puolin hyvää.
Minulla on työpaikka, ystäviä, kaunis koti, ihana mies ja kouluunkin pääsin.
Vaadin itseltäni paljon, mutta myös annan siimaa jos koen sitä tarvitsevani.
Paitsi morkkiksessa.
Silloin vain haukun itseäni ja se järkyttävä itseinho. Mietin myös miten tämmöinen ihminen voi käyttäytyä niin huonosti.
En juo kotona, vaan ainoastaan ravintoloissa. Töiden jälkeen on helppo jäädä tiskille notkumaan ja lähteä kotiin kun humalatila on hirveä.
Rahaa palaa vaikka sille olisi muutakin käyttöä… Ja mitä jää käteen näistä illoista?
Järkyttävä olo ja henkinen pahaolo.
En näe 40-v synttäreitä jos en muutu. En ole vielä edes 30v. 11 vuotta mennyt huurussa enemmän tai vähemmän.
Tahdon lopettaa. Haluan olla vapaa.
Muutos pelottaa. Pelkään että jään yksin.
tulen todennäköisesti kirjoittamaan samaan ketjuun fiiliksiä, ja samaan tahtiin täytän päiväkirjaa.