Kertoohan kaikki (no, ei tietenkään kaikki, mutta noin yleensä) lapselliset alkoholistin puolisot lapsilleen alkoholismin vahvasta periytymisestä? Millaisia kokemuksia teillä on siitä, että kun toinen puoliso ei ole alkoholisti ja toinen on, niin millaista on lasten alkoholinkäyttö. Voivatko he käyttää alkoholia normaalisti, eli eivät ole alkoholisteja. Vai käyttävätkö he liikaa (alkoholismi). Tai eivätkö käytä ollenkaan, ja onko syynä silloin (ajoissa?) todettu alkoholismi vai se ettei halua jostain syystä juoda tai ei halua ottaa riskiä että alkoholismi puhkeaa. Minulla on kolme lasta, ja luonnollisesti olen huolissani, koska tuntuu olevan fakta että alkoholismi todella periytyy ihan geneettisesti, jolloin sille ei itse voi varsinaisesti mitään. Paitsi olla varuillaan alusta saakka eli analysoida omaa alkoholinkäyttöään ennenkuin aine turruttaa oman arviointikyvyn, mikä voi tapahtua jo nuorena, tai pahentua huomattavaksi vasta vanhempana. Alkoholismin piirteet ehkä ovat näkyvissä jo varhain, vaikka ei varsinaista hallitsematonta käyttöä vielä olisikaan?
Hei,
Aivan varmasti myös alkoholistien lapsista voi kasvaa aikuisia, jotka osaavat ottaa yhden tai kaksi annosta alkoholia, eikä juominen muutenkaan ole humalanhakuista juomista. Jotkut valitsevat myös täysraittiuden.
Nykytiedon valossa riippuvuus on osittain geeneissä. Kenestäkään ei tietenkään tule automaattisesti alkoholistia vaan siihen vaikuttavat ympäristö, lähipiirin arvot ja asenteet. Temperamentilla on myös osuutensa. Kokeilunhaluiset ja elämyshakuiset jäävät helpommin koukkuun, kuin varovaisemmat, jotka eivät innostu jännityksen hakemisesta.
Silti mikään näistä ei aina pidä paikkaansa, vaan myös rauhallinen, päihteettömästä suvusta tullut saattaa addiktoitua alkoholiin, pelaamiseen tai huumeisiin.
Lapsille on hyvä puhua asiasta rehellisesti ja ikätasoisesti. Jos lapsi näkee humalaisia ihmisiä ympärillään. On asiasta hyvä puhua ja kertoa, että kun juo alkoholia, niin käyttäytyminen muuttuu. Kouluikäiselle voi jo sanoa, että humalassa saattaa tehdä todella typeriä asioita ja voi sattua vahinkojakin. Alkoholi ja lapset eivät sovi yhteen. Jos alkoholia käytetään samassa paikassa, missä on lapsia, tulisi aina varmistaa, että seurassa on lapsille turvallinen selvä aikuinen.
Asian salailu ja jälkien peittely on myös lapsille haitallista, sillä he kyllä vaistoavat, jos kotona ei kaikki ole hyvin.
Ollessani teini, äitini keskusteli aiheesta kanssani ja sanoi, että minulla on hyvin vahvat geeniperimät alkoholismiin tai muiden riippuvuussairauksien syntyyn. Minusta tämä keskustelu oli hyödyllinen ja se jäi mieleeni. Ei se alkoholikokeilujani estänyt tai sitä, että rakastuin alkoholiin samantien kokeiltuani. Jotain siitä keskustelusta jäi kuitenkin mieleen ja osittain sen takia jätin välistä muiden aineiden kokeilut. Osittain myös siksi, että olin jo löytänyt rakkaan alkoholin eikä minulla ollut tarvetta vaihtaa. Ajattelin kykeneväni hallitsemaan alkoholin käyttöä, mutta en halunnut ottaa riskiä muiden päihteiden kanssa ja hyvä niin.
Kuulostaa hienolta tavalta, jonka olet itse valinnut tavaksesi alkoholin suhteen <3