Lamaannuttava ahdistus

Onko kellään muulla sama että ei kirjaimellisesti pysty tekemään yhtäön mitään. Maannut himassa 7. Vuotta 24/7 ku heti ku menee edes kauppaan 100 metrin päähän niin tulee hirveet ahistukset joutuu lähtemään pois.

Bussilla tai metrolla ei voi mennä minnekkään
Tosin ei mulla eä mitää kavereita hirveesti ku täs on kans syrjäytynyt siis ihan täysin. Tää on ihan helvetin jees! :rofl: Mulla on esim 1.tyypin diabetes, oon muutaman kerran ollu viikon täysin ilman insuliinia koska ahistanut liikaa apteekkiin meno. Sitte pääsin sairaalasta pois ku oli endokardiitti. Jälkitrkastus kuukauden päähän. Yritin mennä, bussissa liikaa ihmisiä nii sit tuli about heti se hirvee hikoilu ja tärinä. Juoksin takasin himaan ja ambulanssi haki mut viikon päästä ihan hirveessä kunnossa​:rofl:

Jos en täältä löydä mitään joka vois auttaa tätä tilannetta niin sit mä liovutan!:rofl: saatana!

Hei. Lamaannuttava ahdistus kuulostaa tutulta.
Tosi ikävä kuulla tästä, mutta voin samaistua.
Mulla on hirveät pakko-oireet(ocd), jotka invalidisoi, toistuva ahdistus, masennus, itseviha, syyllisyys, addiktiot, uupumus, yms. Toki elämässä on hyviäkin asioita. Mutta (niinkun ei varmaan yllätä tällä foorumilla kirjoittaessa) ovat addiktioni se mikä saa ton ahdistuksen hetkeksi häviämään. Ja ne mun addiktiot on ruoka, alkoholi(vähäisessä määrin), kahvi, sokeri ja keinomakeutus.

Mulla on yks ystävä, joka ei ole silleen samalla oirekirjolla kun minä eikä koe itseään addiktiksi, mutta hänellä taas tulee epäsäännöllisen säännöllisesti paniikkikohtauksia/kova ahdistus/huimaus ym. ihan vaikka pienestä kävelystäkin, tai jos hän vaikka vaan innostuu jostakin tai vaikka mistä, ihmisistä… Sit pitää vaan mennä makaamaan silmät kiinni. Ei tietenkään joka kerta tuu kohtausta, mutta ei koskaan tiedä että milloin. Ja sitten se pahoinvointi saattaa kestää tunteja.

Itse saan valtavia viha-kohtauksia jossa haukun itseäni ja raivoan koko elämälle ja ties mitä…kuppi menee nurin aika usein. Siis henkisesti, eli siis oma sietokyky/mieli kaatuu.