Sellaista se on, kun nuorelle bändille annetaan valmiit biisit ns. “ylempää”, eli vanhoilta biisinikkareilta. 
Voi tulla jänniä kontrasteja jos esittäjät on vielä miltei teini-ikäisiä nuoria, ja teksteissä kuulijaa puhutteleekin aikuinen, elämää nähnyt ihminen… Kuten juuri tuon bändin monissa vakavissa biiseissä.
Tämäkin energian ja stressin purkaus olisi ehkä sopinut jonkun muun (vaikkapa…kröhöm… minun!
: ) elämänkuvaani hieman paremmin kuin herraspentumaisen Petran, jonka ei ole varmaankaan tarvinnut eläessään liata käsiään työnteolla eikä sieluaan räkälöiden ilmapiirillä.
Hyvä solisti ja esiintyjä kyllä muuten, ja loistopiisi.
Jos lopetan työt ja valvon yöt, myytkö mut pois?
Entä jos et ois päässytkään mun pääni sisään
Oisko musta tullut…
…näin helvetin kunnollinen, tarkka, kiltti, pikkuinen
Aina niin tunnollinen, mitä ikinä tahdot sen mä teen
En enää tiedä kuka mä oon, kuka mä oon!
Jos päivällä herään ja meen räkälään, myytkö mut pois?
Entä jos, kun pää räjähtää tähän elämään, en jaksa enää olla…
…näin helvetin kunnollinen, tarkka, kiltti, pikkuinen
Aina niin tunnollinen, mitä ikinä tahdot sen mä teen
En enää tiedä kuka mä oon, kuka mä oon!
Seinän maali rakoilee ja mun tahdissa se alas varisee
Helvetin kunnollinen, tarkka, kiltti, pikkuinen
Aina niin tunnollinen, mitä ikinä tahdot sen mä teen
En enää tiedä kuka mä oon, KUKA MÄ OON!