Jokos tuo Freukkarien legendaarinen stadin aamuyön viinalaulu on ollut tapetilla? Osaan ulkoa nuo sanat, ehkä siksi kun on kuin suoraan omasta elämästä 80-luvun alusta.
Eikä tippaakaan ala janottamaan moinen rallatus - päinvastoin: se vain kertoo karusti ja totuudenmukaisesti millainen olin… silloin joskus… joku onni, tai tekijä X sieltä nosti pois elävään elämään.
Biisin kertosäe kertoo minusta osuvasti juopon viimeisestä kömpelöstä uhmakkuudesta. Oli muuten tuohon aikaan tosi tarkasti muistissa mihin räkälään pääsee mihinkin asti ja missä oli millaisetkin suhteet portsareihin
Biisi on juutuupissa pilattu jollakin hentaipätkän liimauksella, mutten löytänyt parempaakaan.
Soi rokki-CD koneen uumenissa
kun reissusta taas kotiin palataan.
Vielä hetki, ja tää on todellista
kuin pitkä hyppy tuntemattomaan
Tiedän, ne siellä mua oottaa
Kamerat salamoineen
Kohta ne tivaa:
“Oliks siellä kivaa?
Hei Matti, otitko sä simaa?”
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
kunhan vain siivet nää kantaa.
Kohti päivää parempaa ne mua kuljettaa
Ja rauhan taas mieleeni antaa
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
kunhan vain siivet nää kantaa.
Älä minua soimaa vaan antaisit voimaa
matkalla huomiseen.
Käy renkaat asfalttia ahnehtimaan.
kun kaasun pohjaan painan buutsillain.
On tuolla jossain uusi maailmani.
Se pimeydessä mua odottaa.
tiedän, jälleen se alkaa
Tulva kysymysten
kohta ne tivaa:
“Oliks siellä kivaa?
Hei Matti, otitko sä simaa?”
Ehkä otin, ehkä en, mitä väliä sen?
kunhan vain siivet nää kantaa.
Kohti päivää parempaa ne mua kuljettaa
ja rauhan taas mieleeni antaa
[size=85](sori oli ihan PAKKO! Ku tää on oikeesti ihan HYVÄ biisi! on, on!)[/size]
Tämä ketju ON erkaantunut äärimmäisen kauaksi alkuperäisestä otsikostaan.
Kun katsoo nuo YouTube-jutut läpi, niin nehän sisältävät läpeensä täyttä paskaa!
Tenhin koko tuotantoa voisi suositella kaikille mystisestä suomalaisuudesta ja korpimeiningistä ja erinomaisesta taiteesta - niin lyyrisesti kuin musiikillisestikin - kiinnostuneille. Tunnelma on katossa kun istut yksin hiljaisuudessa kynttiläin valossa syvässä hyvässä Tyyneydessä ja Tietoisuudessa ja kuuntelet jumalaista musiikkia.
Uskoisin silti, että tämäkin bändi on harvoille ja valituille. RauniOta siis on varoitettu jo etukäteen
antaa virrata sateen
pian se hahmoja nostattaa
kun luonnonhelma henkii
verettömiä utulintuja
kuin häilyviä perhoja
väreilisi pinta maan
niin auer hiljaa vierii
viljan yllä laineilee[/i]
Biisi joka soitetaan hautajaisissani, olen sen toiveen lapsilleni kertonut.
Maailman paras tunnelmabiisi kännissä, ja edelleen ajaa saman asian selvin päinkin
Biisi joka on mun näköiseni ja tästä mut tuntee jokainen ystäväni ja sukulaiseni
Biisi, joka puki sanoiksi ja säveliksi elämisen ja olemisen joskus aikoinaan, sekavimpina sähellys- ja läträysaikoina. <3 Etenkin kohtaan “on kyyti ollut suhteellisen epätasaista…” yhdyttiin aina erityisen intensiivisesti.
Myöskin rakkaudentunnustus “sinä olet minun paskapäinen paras kaveri” tuli naputeltua tekstarina moneen kertaan bestarille.
Kun olet itsekäs ja kakaramainen
ja heikkohermoinen, typerä nainen
Kun seinää kaksin käsin päällä hakkaat
Hei vatipää: sul on sisäinen trauma
märiset enemmän kuin kakaralauma
ja hengittämästä vihaisena lakkaat
Silloin olet minun kuva
minä olen sinun kuvasi
Silloin sinä olet
minun paskapäinen paras kaveri
Poljetaan, poljetaan kissoja katsomaan
vaikka ei mummolaa vuosiin oo ollutkaan
Aika vei meiltä sen
mummolan, lapsuuden
mutta ei meitä saa vanhenemaan
Jos oisit kohtelias, hyvätapainen
jos oisit vähemmän vittumainen
tai äiti Teresan sukulainen
jos joka sanasi ois kukkapuska
jolla pois pyyhittäisiin maailman tuska
jos lempivärisi ei olisi musta
olisit vain vieras muiden joukossa
et oma itsesi
Silloin jäisin yksin
teroittaisin teräväksi teräni
On kyyti ollut suhteellisen epätasaista
ja siihen voisin kommentoida:
ihan sama ihan sama
Poljetaan silti vaan…
En tiedä, mitä maksaa tasaisempi kyyti
mutta omapa on syyni
Sanon: ihan sama ihan sama
Ei grunge olekaan kuollut Tuossapa makupala Peral Jamin tuoreimmalta. Kuulkamme etenkin Gossardin sooloa legendaarisen Jam-soundimaton kasvaessa taustalla suoranaiseksi sinfoniaksi: