Yliherkkö, mahtipontinen ja lapsellinen. Ehkä noissa jotain perää on vaikka en oikein jaksa uskoa mihinkään ns. alkoholistipersoonallisuuteen.
Kyllähön noista on mahdollista pois oppia ainakin jonkin verran, En tuosta herkkyydestä kyllä kovin haluakaan luopua, se on minusta hyvä ominaisuus jonka olen tunnistanut jo lapsesta saakka. Mutta yliherkkyys on kai jonkinlaista narsistista herkkyyttä ja herkkyyttä loukkaantumiseen.
Itse olen ainakin raittiina aikana kehittynyt siten kovasti ettö en pelkää enää minkäänlaisia sosiaalisia tilanteita enkä juuri jännitäkään missöön. Aiemmin olin noitten pelkojen vanki ja sieltä yksi syy alkoholistiseen juomiseen.
Toipumisessa on se paradoksi että mitä pitempään elät ja olet raittiina niin sitä herkemmäksi näkökykysi kehittyy ja löydät itsestäsi aina uusia vajavuuksia ja vikoja. Hieman kuin sipulia kuorisi mutta itkettää vähemmän koska raittius on iloinen asia. :
Kyllä AA:ssa on jäseniä jotka saattavat olla varsin pimeän tuntuisia huolimatta pitkästä raittiista pätkästä. Toisaalta koska et ole nähnyt heitä aivan silloin alkumetreillä niin et voi arvioida aivan täysin sitä muutosta mikä heissä on tapahtunut. En voi oikeastaan asialle mitään vaan nuokin henkilöt tulisi suvaita ja hyväksyä. Kaikista ei tarvitse pitää mutta jokainen tulisi hyväksyö. AA ei ole ystäväseura vaan toveriseura (fellowship).
Ja koska AA on yhden asian liike niin tärkeintä on kuitenkin se juomattomuus - tänäänkin.
Ja on muistettava että lähtökohtaisesti AA:laiset eivät ole mitään pyhäkoulupoikia eikä -tyttöjä vaan monilla on hyvinkin rankkoja taustoja. Lisäksi monella on muita sairauksia ja vakavia psyykkisiä ongelmia.
AA on sellainen verkosto että siellä kehkeytyy kaikenmoisia sloganeita. Osa aivan järkeviä mutta osa aika hölmöjä. Jotkut kuolevat vuosikymmenien aikana mutta jotkut jäävät elämään. “Raittius on iloinen asia” on slogan joka on Suomessa syntynyt ehkä joskus 1970-luvulla. Ja samoin “Tänään et ole yksin” on supisuomalainen
En tiedä koskeeko asia pelkästään raitistuneita tai raitistuvia. Taitaa koskea mitä erilaisimpia sosiaalisen median sivuja nykyään. Jostain luin että mm. Sieniaiheisella sivustolla oli ilmiriita ja jopa tappotuomioita jaettu
En kovin helposti kaada kuppiani somessa. Mottoni: vältä riiteleviä ihmisiä. Meikälaisen rakenteella varustetun ihmisen kannattaa välttää vaan osallistumista turhan päiväsin skismoihin…ei ne ole sen arvoisia yleensäkään…
En oikeastaan Plinkin aikana ole kuin pari kolme kertaa hiiltynyt. Tämä äskettäinen nimimerkki (jota en halua edes mainita) on yksi niistä. Ja muutama vuosi sitten oli nimimerkki Kanttoona johon päreeni paloivat kerran pari.
Voi pitää paikkansa tuo mitä mainitsit eli tuo tunneherkkyys. Ja sitten tietysti esim. minun kohdallani mennään identiteettini keskeisisimpiin osiin trollaamalla täyttä paskaa minulle tärkeistä asioista.
Minun mielestä tilapäinen hiiltyminen (kiitos tunkista ) ei ole läheskään niin paha asia moraalisesti kuin jatkuvan väärän ja valheellisen tiedon levittäminen.
[i]Vertaistuki on parhaimmillaan humaania iloittelua ja rakastavaa huolenpitoa toisistamme tai kuin kroonista yhteisöllistä hurmostilaa.
Kollektiivinen onnistuminen voi olla parisuhdettakin korkeampi määre ja johtaa samoihin tunnetiloihin kuin tyydyttävä seksielämä.
Vertaisin kuitenkin raitistumista täysin uuteen maailmaan tutustumiseen, etenkin kun on ollut vuosikymmeniä pimeässä ja kylmässä
kellarissa kaatamassa sisälleen nesteitä, eikä ole kuin kuullut huhuja ikkunattoman huoneennurkan ulkopuolisesta toiminnasta.
Olen itse ymmärtävä, etten voi vaikuttaa isommin tässä maailmankolkassa kuin itseeni, josta olenkin lopulta eniten vastuussa.
Kehno itsetunto tai pyyteetön auttamishalu ei riittäne selittämään kaikkia voimakkaita ristiriitaisuuksia ex-denson mielenliikkeissä.
Miksi kummassa siis tämä yleisen tason prototyypin täysin uudestisyntynyt, vanhan repaleisen helvetin taakseen iäksi jättänyt alkoholisti tuntee syyllisyyttä ja vähintään osavastuuta toisten kosteasta ja kurjasta elämästä ja ylipäätään jonkun tuntemattoman
jannan tai jonnen holtittomasta juomisesta tai juomattomuudesta ?? Onko sellanen tunnemylly osa alkoholismin luonnetta ??
Parempi tuttu helvetti, kuin vieras taivas vai mieluummin toisen päihdehelvetti, kuin oma “puhtoisen ehjä” elämänjärjestys ??[/i]
Tää on upee määritelmä. Varsinkin tää loppuosa, jossa ikkunattomassa huoneessa elelevä juoppo kaatelee nesteitä sisääänsä. Tää ikkunaton huone kuvaa munkin sielunelämääni taannoisen juopotteluaktin aikaisesta elämästä. Sit kun vielä sairastui ja oli 5 vuotta täysin vihannes. Tutkimusmatkat ikkunattoman huoneen ulkopuolelle ovat olleet sangen mielenkiintoisia.
Rakastavaa huolenpitoa toisistamme tai kuin kroonista yhteisöllistä hurmostilaa! Hihiiii
Väljehtynyttä keppanaa je je jee.
Onneksi on tuon ikkunattoman huoneen jälkeisenä aikana päässyt edes jollain tasolla takaisin kartalle!
Hämeenlinnaan vuonna 2020 valmistuva naisvankila on Suomen ensimmäinen älyvankila. Uuden laitoksen tavoitteena on tarjota mahdollisimman hyvät edellytykset vankien kuntoutukseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn.
Älyvankilassa jokaiseen selliin tulee oma pääte, jolta vanki voi käyttää nykyistä laajemmin sähköisen asioinnin ja kuntoutuksen palveluja. Älykäs vankila -ratkaisu on tarkoitus ottaa käyttöön myöhemmin muissakin Suomen vankiloissa.
Viime viikkojen kylmät ilmat ovat kurittaneet erityisesti asunnottomia. Oululainen koditon Markku Korhonen on nukkunut teltassa läpi talven, myös kovimmilla pakkasilla.
– Olen sinnitellyt, enkä periksi anna.
Lämpöeristystä teltassa ei ole, mutta lämpöä on tuonut kaksi makuupussia. Korhonen kertoo, että päivisin hän ja muut asunnottomat hakevat lämpöä Kauppakeskus Valkeasta tai Kaupungin kirjastolta.
– Ja silloin, kun on rahaa, myös omat ruuat voi lämmittää kirjastolla. Muuten käyn syömässä seurakuntien aamupaloilla.
Alkoholistien yhteisö asui yli 30 vuoden ajan suolle pystetyissä hökkeleissä Mankkaan kaatopaikan tuntumassa Espoossa.
Asukkaat hakivat kaatopaikalta eli “Mankkaan valinnasta” ruokaa, vaatteita ja muita tarvikkeita.
Rahallisen toimeentulonsa he saivat sosiaaliavustuksista ja eläkkeistä. Osa kävi myös töissä, usein kylläkin vain seuraavaan tilipäivään asti.
Monet olivat aikanaan tulleet pohjoisesta etelän työmaille. Kun työt loppuivat ja asuntoina toimineet työmaaparakit vietiin pois, he ajautuivat alkoholismiin ja asunnottomiksi.
Kun nykyinen raittiuteni alkoi 80-luvulla niin Kuivis (Kari Koskiluoto) oli kavereitani ja kävimme paljon samoissa AA-kokouksissa. Tiet sitten erkanivat mutta näin aika ajoittain Kuivista jonka elämässä taisi olla suuria haasteita mm. fyysisen terveyden kanssa. Ja ajoittain tuli takapakkia - toisin kuin minulla - raittiuden ja huumeiden kanssa. Ja muutamia vuosia sitten hän menehtyi liian nuorena. KIva ihminen, sympaattinen ja älykäskin. R.I.P
Huom: jos ylläpito katsoo ettei video sovellu tänne niin poistettakoon. Saattaa herkempien katsojien mielen tasapainoa järkyttää koska ei sisällä pitsinnypläystä yms. Jotkut eritysiherkät voivat kokea videon jopa ja tämän viestin arveluttavaksi yhden asian liikkeen (AA ja NA) mainonnaksi ja markkinoinniksi ja täten täysin sopimattomaksi tänne rupattelupalstalle. Ei muuta kuin DEL vaan
^ Olikohan tuolla Mankkaan yhteisöllä jotain tekemistä sen kanssa, että jossain vaiheessa Sepänkylään lähelle Kauniaisia tuli parakkikylä, josta myöhemmin kehittyi Sepänkylän tukiasuntola?
Sepänkylän tukiasuntolahan on toipumiskeskeinen ja kuntouttava, eli päihteetön asumispalvelu päihdekuntoutujille, ja sitä ylläpitää Espoon kaupunki.
Onko sinulle Vinetto tuttuja nämä märät yösijat jotka pk-seudulla on edelleen olemassa, kuten Helsingissä Hietaniemenkadun palvelukeskus ja Espoossa Olarinluoman vastaanottokoti? Ei tiemmä ole mitään kovinkaan mukavaa niissä yöpyminen, mutta voittaa tietysti nippa nappa ulkona paleltumisen.
Tiedänhän minä nuo mainitsemasi paikat nimeltä mutta en muuten. Olen ollut sen verran kauan jo kuiva että märät paikat eivät ole tuttuja…Nyky paikoista Ruusulankatu tuli tutuksi kun ramppasin siellä palaverissa kerran viikossa…
Kyläsaaressa oli se märkä pää aikoinaan…itse pääsin tutustumaan taloon oikeastaan vain katkaisuhoidon kautta…märkä pää oli se oli surffi-lautaosasto …ukot makasivat surffilautaa muistuttavalla alustalla… Monosen hautaustoimisto oli tuttu näky aamuisin kun yöllä “entiseksi alkoholistiksi” muuttuneet käytiin hakemassa ruumispussiin. Erityissosiaalitoimisto hautasi sitten Malmilla ja jos fattan tilille oli jäänyt rahaa niin saatoit saada jopa metallisen laatankin arkkuun mutta muuten ei…that was it…
AA-kummini selvisi tuolta Mankkaalta - on se toinen filmissä poliisin mainitsemista selviytyjistä- Oli painunut Mankkaalle pakoon 5 kuukauden tuomiota mutta saikin vuoden lisää - tämä siis 70-luvulla ankaran lain aikana - poliisi kävi hänet sitten hakemassa sieltä ja kiittääkin poliisia hengen pelastamisestaan… Nokan vankilassa oli huonossa kunnossa - ja ikää siis vain reilut30 vuotta - että pamput joutuivat pukemaan hänelle vaatteet päälle… Vietti viime kesänä 40-vuotis raittiiuspäiviään pirteänä 70+ harmaana pantterina
Toivon, että Matti muistetaan etenkin huikeiden urheilusuoritustensa takia, maailman parhaana mäkihyppääjänä.
Moni suomalainen varmaan iloitsi niistä kaikista olympia-, ym. mitaleista, mutta myöhemmin liittyi pilkkaajiin ja naureskelijoihin.
Myllylälle kävi vielä karummin. Ensin katosi kunnia urheilijanakin, ja sitten vasta lähti henki.
Katoavaista on mainen kunnia, mutta tosiaan: elämä on laiffii. Ja ihmisen parasta aikaa.
) ei ole läheskään niin paha asia moraalisesti kuin jatkuvan väärän ja valheellisen tiedon levittäminen.
