Lähimmäinen vs oma tunne?

Heippa kaikille, tätä kanavaa seuranneena perustin oman nimimerkin ja sanon ekat sanani ? Alkoholi on aina kuulunut aikuiselämääni ja nyt vähän ehkä liiankin intensiivisen seurustelun myötä se on tullut ilmi. Yhdessä on otettu drinksua mutta heti kun tulee erimielisyys niin tilanne eskaloitunut. Yksin ollessa asia jäänyt korventaan ja ruokkinut sitä vapaina hetkinä viinillä. Nyt olen kuulemma alkoholisti ja asia viety vanhempieni (80v) tietoisuuteen ja muutenki arki on pelkkää alkoholiasioista keskustelujen ympärillä pyörintää. Aiempana monet on puhuneet siitä, että kun alkaa miettimään omaa alkoholin käyttöä niin silloin sitä ei varsinkaan saa pois mielestä… Huh. Ei ihminen vaan jaksa sellasta! ?

Jatkona vielä edelliseen, että suhteen myötä alkoholista on tullut jokahetkinen puheenaihe ja tuntuu, että se vie kohtuuttomasti energiaa ainakin itseltä.

Kuulostaa vähän rasittavalta. Loppujen lopuksi se on kuitenkin henkilökohtainen päätös ja valinta, joten en jaksaisi keskustella alkoholin käytöstä jatkuvasti toisen aloitteesta. Etenkin jos ei ole yhdessä huollettavia lapsia jne. Tukeminen on eri asia tietenkin. Ja itse kokisin loukkaavaksi, jos joku kertoisi asioistani vanhemmilleni/lähipiirilleni kysymättä. Melkoista kontrollointia, oli tarkoitus hyvä tai ei.