Miten läheiset ovat suhtautuneet päihdekäyttöösi? Siirry hetkeksi läheisen näkökulmaan. Vapaata assosiaatiota aiheesta.
Läheisilleni olen aiheuttanut todellakin sen suurimman tuskan tällä touhullani ja nyt tuloksena tämän jatkamisesta menetin elämäni rakkauden. Lapsen takia mun on saatava tämä paska loppumaan, muuten tässä ei olisi millään syytä enää jatkaa. Kannattaa muidenkin ajatella läheisiään ennen kun käy näin että huomaakin olevan kaiken paskan ja ongelmiensa kanssa aivan yksin ja ei tiedä yhtään miten tästä selvitään.
Kiitos vastauksestasi.
Niin, kun käyttää, niin onko siinä vaiheessa läheiset kovikaan nro 1?
Mitä nyt meinaat tehdä, että saat kaiken loppumaan? Ensimmäinen askel siinä?
Kyllähän ne läheiset on aina niitä nro 1:siä mutta sitä ei tajua heille näyttää ennen kun on liian myöhäistä. Mä en oikeasti tiedä yhtään mitä mä tässä tilanteessa keksin.
Olisikko hoito numero yksi tässä kohtaa? Päihteet pois elämästä?
KYLLÄ SE JUURI KUN OLEN TÄNÄÄN ERITTÄIN PAHAN PUTKEN LOPETTAMASSA! TÄNÄÄN KÄVIN JO A KLINIKALLA. EI AUTTANUT RUIKUTUKSET, ITTENSÄ TAPPAMISESTA JA VIELÄ SIITÄ SUORAAN TK PÄIVYSTYKSEEN JA KATSOIVAT SYDÄNFILMIT YM. JA KERROIN TILANTEEN JA OLINPA TAAS FIKSUSTI LASKENUT ETTÄ TROPIT RIITTI EILISEEN JA TÄNÄÄN NYT PELKÄN ERITTÄIN VAHVAN AMFETAMIININ VOIMALLA JA VITUNMOISET OPPARI+BENTSO VIEKKARIT PÄÄLLÄ EI OLE HYVÄ YHDISTELMÄ OLLENKAAN!!! NO HEIDÄN MIELESTÄ EN OLLUT EDES TK PÄIVYSTYKSESSÄ VÄLITTÖMÄN AVUN TARPEESSA! NO ITSE HOMMASIN. NYT TIETENKIN LÄÄKKEET JA POMMITAN NIITÄ JOKA PÄIVÄ ETTÄ PÄÄSEN SISÄÄN. MIN 3-6 KK ON OLTAVA HOITOJAKSON PITUUUSKIN! HUOMASIN MYÖS KUN OLIN OMA KANTAAN LAITTANUT KAIKKI KIELLOT PÄÄLLE MUTTA TAJUSIN ETTÄ NE KIELLOTHAN PITÄÄ NYT POISTAA KOSKA OLEN KAIKIN KEINOIN PYRKINYT ESTÄMÄÄN MYÖS JULKISEN TERVEYDENHUOLLON PAPEREIHIN TÄTÄ NARKIN LEIMAA MUTTA TULIPAHAN NYT NIILLEKIN VIHDOINKIN SELVÄKSI! HEITIN HANAT KIINNI JOKA PAIKASTA KAIKKIEN LÄHEISIMPIEN IHMISTEN KOHDALLA. OLEN EX VAIMOLLE SANONUT ETTÄ NYT SITTEN TOIMIT LAIN MUKAAN LAPSEN SUHTEEN JOS SIELTÄ TULEN ENNEN AIKOJAAN POIS ENKÄ SAA ANNETTUA LASTENSUOJELUUN SEULOJA NIIN SILLON MULLA EI OIKEASTI OLE SITÄ OIKEUTTA! MÄ SELVIÄN KYLLÄ VARMASTI TÄSTÄKIN NYT! JA HYVÄ ETTÄ MULLA ON KAIKKI NÄÄ MUN JUTUT TÄÄLLÄ JA NYT ON OTETTU NAAMASTA KUVA JA ON OTETTU VIDEOO TÄSTÄ IHAN SÄÄLITTÄVÄSTÄ TOUHUSTA NIIN KUN OLEN SELVÄ NIIN AION NE KATSOA SITTEN JA MIETTIÄ NORMI IHMISEN AIVOILLA ETTÄ TEKEEKÖ MIELI OTTAA UUSIKSI.
Okei! Eli näillä mennään? Olet siis pääsemässä hoitoon?
Kyllä keinolla millä hyvänsä ja min 6 kk hoidon pituudeksi.
Jep kuivilla on oltu kohta 8 kk mutta avioero tuli silti. Ilman NA:ssa saamaani vertaistukea tämä ei olisi onnistunut.
Kiitos viestistäsi.!
NA:lle ja itsellesi iso kiitos siitä, että olet pysynyt kuivilla ja päässyt jaloillesi ja pysynyt jaloillasi. Nämä ovat ison hatun nostonarvoisia juttuja!
Mulla on tilanne sellanen, että vaimo tietää mun menneisyyden ongelmista paljon ja on itse nähnyt muutaman retkahduksen, yhden kuukauden hoitojakson jne. Silti se ei SUORAAN tiedä, että mulla on nyt ongelma päällä ja olen ajautunut väärinkäyttämään lääkkeitä taas…Olen tätä miettinyt aika paljon viime päivinä ja tajunnut, että miten paljon tää mun käyttö vaikuttaa silti mun perhe-elämään. Mä en pysty olemaan suora ja rehellinen, eristäydyn ja ajattelu pään sisällä pyörii paljon päihteidenkäytön parissa/siitä selviytymisessä ja nyt sen lopettamisessa. Ja mä en näitä lopettamiskuvioitakaan pysty kertomaan, paitsi jotenkin pehmennetysti jossain vaiheessa kun saan lääkitykseni vaihdettua (concerta->strattera).
On vaimo monta kertaa sanonut, että jonkinlainen pelko takaraivossa kummittelee lähtemättömästi vaikka sitä ei aina tiedostaisikaan. Itseäni on alkanut ärsyttää se että mun tunne-elämä on niin dempattu. Se on karmeaa niin suhteessa lapseen kuin lapseni äitiinkin. Vaikuttaahan se väistämättä meidän suhteisiin.