Uuuhh,kyllä yöunet menivät.Läheinen, rakas kertoi olevansa alkoholisti.
Kummallisia mietin,kun toisaalta helpotus.Siksi helpotus,kun on tuntunut, että kuinka voi ihmisellä mennä koko ajan kaikki sekaisin.Raha-asiat,välit perheeseen ja ystäviin ja mikään ei kiinnosta.Mietin,että miten oikein kannustan häntä hakemaan apua ja etten itse liikaa kuormitu?Siksi täälläkin seikkailen.Antakaas vinkkei! 
Voi ei. Raskas tunnustus. Hienoa, että ymmärrät hänen tarvitsevan apua, että sinä et voi auttaa muuten kuin ohjaamalla hoitoon. Jos hän tilansa myöntää, se on hyvä alku. Keskustelemalla selviää miten pitkällä hän itse on asian käsittelyssä. Ehkä avaat vielä vähän hänen käytöstään, niin täällä meidän muiden on helpompi hahmottaa missä vaiheessa mennään. Ymmärsin, että hän olisi kumppanisi? Myös teidän suhteenne luonne vaikuttaa siihen miten paljon voit asiaan vaikuttaa.
Tsemppiä. Olet viisas, kun lähdit asiaa selvittämään. Vertaistuki on tässä ihan avainasemassa.
Moikka,
Tuo asian tunnustaminen on suuri asia! Siitä propsit läheisellesi, toipuminen lähtee tilanteen hyväksymisestä.
Tärkeää olisi sinun hyväksyä ja ymmärtää, että et voi toista ihmistä parantaa tai muuttaa, jos hän haluaa lopettaa juomisen niin hän tekee sen itsenäisesti. Tukea voi antaa, oma jaksaminen huomioiden.
Voisit kysellä vielä lisäkysymyksiä läheiseltäsi, miksi hän kokee olevansa alkoholisti, mitä hän asiasta ajattelee, mitä hän aikoo tehdä asialle. Useimmat riippuvuussairaat ajattelevat pärjäävänsä yksin eivätkä halua hakea apua. Yksin lopettaminen on kuitenkin lähestulkoon mahdotonta, joten jos läheinen ei ole halukas hakemaan apua niin häntä kannattaa asian suhteen vähän haastaa. Pakottaahan ei kuitenkaan voi ja omaa energiaa ei kannata käyttää siihen, että pyrkii raitistamaan toisen.
Jos siis tulee tilanne, että läheinen ei ole halukas toipumaan sairaudestaan, niin sinun tehtäväsi ei ole häntä yrittää parantaa. Silloin kannattaa ottaa etäisyyttä ja antaa hänen tehdä kuten itse kokee parhaaksi.