Läheinen juo itsensä hautaan

Olen parisuhteessa alkoholistin kanssa.

Ei suostu hoitoon. Nyt vain makaa ja juo, pissat housussa. Työ mennyt, ei syö. Ei nuku. Olen selvittänyt hoitomahdollisuuksia, ja luvannut viedä. Kerran sanoi lähtevänsä ja perui heti aamulla kun menin häntä hakemaan.

Saako ihmistä pakkohoitoon?

Jatkan vielä, suhdetta takana 4 vuotta. Kokoajan ollut juomisen kanssa ongelmia. Olen puhunut monet kerrat. Välillä on ollut parempia kausia, eli muutamia päiviä ilman alkoholia ja varsinaiseen humalaan ei ole itseään juonut. Nyt viimeisen 4 kk aikana on lähtenyt täysin käsistä, aamusta iltaan ja täysi känni päälle. En ole suostunut tapaamaan kun on humalassa, käynyt muutaman päivän välein kuitenkin katsomassa kun on huoli painanut. Hän on usein pyytänyt etten jättäisi ja että jaksaisin, ja että hän kyllä raitistuu. Syitähän juomiselle löytyy jatkuvasti, työ meni, rahat loppu, sukulaisten kanssa riitaa jne… kumma juttu…

Nyt siis vaan makaa, käy kaljaa hakemassa kyllä. Kämppä on aivan läävä, en ole siellä enää siivonnut. Hän ei käy suihkussa ja tosiaan on laskenut alleenkin jo parikertaa. Hän on ihan laiha, hirveä pallomaha, silmät ihan turvonneet ja koko olemus on niin sairas että on varmaan sisuskalut täysin tohjona. Kohta tulee kyyti ambulanssilla tai ruumisautolla.

On hänellä läheisiä muitakin, kaikki ovat kääntäneet selkänsä, kukaan ei varmaan enää jaksa. Minäkin haluaisin jättää kokonaan, mutta tuntuu hirveältä jättää ihminen yksin tuossa kunnossa.

Moi mitäpä tuossa voi tehdä kun pakolla ei hoitoonkaan saa…

Voi että. Kuulostaa maksakiroosilta jo tuo pallomaha ja laihuus sekä ruokahaluttomuus. :frowning:
Surullista kyllä alkoholismi ei ole pakkohoidon peruste ja ihminen saa juoda itsensä hautaan. Sitä on äärimmäisen raskasta ja murheellista katsoa.
En tiedä voisiko AA:n auttavasti puhelimesta paikkakunnallasi kysyä toipunutta alkoholistia käymään miehen luona, jos hän suostuisi ottamaan vastaan? Joskus samoista ongelmista kärsinyt saa luotua toivoa ja puhuttua lähtemään katkolle.
Pahassa jamassa oleva riippuvuus sairas pitäisi saada vietyä hoitoon heti samantien kun hän on myöntyväinen. Muuten mieli ehtii muuttua.

Sun tehtävä ei ole jaksaa ja jäädä, kyllä se alkoholisti tietää itsekin mitä hänen pitäisi tehdä jotta saisi elämän kasaan. Ei vaan pysty. Sillä ei ole merkitystä jäätkö vai lähdetkö, alkoholisti raitistuu omin voimin jos on raitistuakseen.
Komppaan myös tuota soittamista, raitistunut alkoholisti voi myös sanoa sulle asioita mitä et halua kuulla vaikka tiedät todeksi. Ehkä kuitenkin auttaa kuulla ne ihmiseltä, jolla on omakohtaista kokemusta.

Niin tuttua. Ihan kuten meillä. Sain hänet lopulta lähtemään katkolle ja kuntoutusjaksolle. Hoitopaikan olin selvittänyt etukäteen, samoin rahoituksen. Niska-perse-otteella retuutin autoon. Hississä karkasi, kun päästin hänet silmistäni ja pyörällä kiertelin korttelit häntä etsien. Maanittelu, pakottaminen, uhkailu, kiristys, kaikki keinot oli käytössä, ja niin vain lopulta sain autoon. Katkolta eivät häntä luojan kiitos mihinkään päästäneet, vaan pitivät sisällä siihen asti että sai toiselta läheiseltä kyydin kuntoutuslaitokseen. Neljä viikkoa siellä. Ei käyntiä välissä kotona.

Oli sen jälkeen kuukausia juomatta, mutta nyt sama ralli päällä taas. Ymmärrän jos et jaksa. Jossain vaiheessa pitää vain päästää laiva uppoamaan. Ymmärrän tuon myös, että vaikea jättää toista oman onnensa nojaan, kun tietää, että juuri sinä olet se viimeinen ihminen, joka häntä auttaa. Meillä yhteinen lapsi, ja minä olen lapsen olemassaolon takia yrittänyt vielä auttaa. Tuntuu hirveältä lapselle kertoa vielä joskus, että sitten jätin tietoisesti isääsi oman onnensa nojaan…vaikka tiesin miten hänelle käy.

Minulla kuitenkin hyvä omatunto siitä, että olen auttanut hänet kerran hoidon piiriin. Nyt hänellä on aa-ryhmät ja omat aa-tukihenkilöt, ja koen, että he voivat tästä eteenpäin auttaa häntä enemmän kuin minä itse. (Silti kyllä edelleen roikkuu minussa ja suvussani.)

Kannattaa kysellä aa:sta, saisiko sieltä tukihenkilöiltä apua, kuten täällä on ehdotettu. Rakkaasta raitis -kirjasta saa apua itselle taakan keventämiseksi.

Kiitos vastauksista. Olen kasvanut alkoholisti perheessä, hoidin äitiäni monet vuodet, kunnes hän kuoli tuohon sairauteen. Vein katkolle, hoitoon, vahdin jne. Hän kuoli 48 vuotiaana.
Olen läheisriippuvainen.
Minä olen tutkinut alkoholismia paljon, kirjoja, luentoja, artikkeleita.
Ja siksi minä tiedän että kuolema on ihan oven takana läheiselläni. On kliiniset oireet iho, vatsa, silmät,…maksa on jo pahoin vaurioitunut.

Hänellä on ollut vuosia sitten haimatulehdus, haimasta pystyttiin pelastamaan pieni osa. Jo silloin kuolema kävi korvan juuressa. En ollut tuolloin vielä kuvioissa, hän on kertonut että oli juomatta sen jälkeen 2 vuotta.

Olen ihan hermoraunio, näen niin selvästi tilanteen toivottomuuden. Ehkä vien kukat haudalle kohta, siihen valmistaudun.

Hän suuttuu kun puutun, mutta yritän vielä tuota aa kontaktia, todennäköisesti hän ei suostu tapaamaan.

Vuosi vaihtui, tein päätöksen. Laitoin viestin läheiselleni etten enää ole vierellä ollenkaan kun juo. Kerroin että autan jos apua juomisen lopettamiseen tarvitsee/haluaa minulta. Muutoin en ole mitenkään käytettävissä.
Hän toivotti uudetvuodet ja hyvää jatkoa.

Jotenkin olen helpottunut, mutta välillä iskee huoli ja epäröinti, suru. Nyt on pysyttävä lujana ja mentävä eteenpäin. Suru minulla on siitä että hän voi noin huonosti ja siitä miten asiat voisivat olla, jos hän hakisi juomiseensa apua. Suru siitä miten hän hylkää minut koska haluaa juoda. Pullo vie aina voiton, se on alkoholistin suurin rakkaus.

Olen ylpeä sinusta, että teit päätöksen. Ja sinä olet tärkeä, sinun täytyy pitää itsestäsi ja jaksamisestasi huolta. Mikään, mitä olisit tehnyt ei olisi muuttanut tilannetta. Hän kyllä nousee, jos haluaa. Sinulla on oikeus surra ja olla vihainenkin, jos siltä tuntuu. Tunteiden purkaminen täällä tai jollekin läheiselle toivottavasti helpottaa edes hieman.

Teit oikein!
Sun ei kuulu olla omaishoitaja. Ymmärrän toki, että suru on suuri, mutta rakkaus kemikaaleihin voittaa aina rakkauden ihmiseen. Todennäköisesti se koittaa sua vielä uudestaan ja uudestaan, mutta älä usko ennenkuin oikeesti raitistuu (jos tämä ihme tulee tapahtumaan). Yllättävän usein nää löytää myös todella pian jonkun ressukan hoivaviettisen hoitamaan tai ottavat tilalle toisen kaltaisensa.
Voithan sä tietenkin tehdä huoli-ilmoituksen ja kertoa tilanteen brutaalin rehellisesti, josko päihdepuolelta joku tsekkais tilanteen ja koittaisi saada tajuamaan ongelman. Mutta jos se haluaa juoda, niin se juo, siihen väliin on turha yrittää kenenkään ängätä.

Mutta teit ehdottomasti oikein kun laitoit stopin. Joskus ne jopa heräävät siinä vaiheessa miettimään, kun tarpeeksi pitkään ovat olleet yksinään sen pullonsa kanssa ja tajuavat, että on ajaneet kaikki ympäriltään pois.

Keskity nyt ihan vaan itseesi ja omaan hyvinvointiin ja hae apua itsellesikin. Useimmiten alkkisten omaiset sairastuvat itsekin ja omasta taustastani johtuen, osaanen lukea sussa ainakin hieman läheisriippuvuutta.