Lääkkeistä eroon, miten?

Hei,

Kirjoitin ensi tuonne Saunan puolelle, mutta tämä ehkä oikeampi paikka.

Olen uusi tällä palstalla,mutta kovasti hukassa lääkeriippuvuuden kanssa. Lääkkeitä olen syönyt n 20v (seronil, oxamin, tenox, imovane). Nyt, kun vuosia on kulunut, on minua alkanut huolestuttaa, pääsenkö niistä koskaan eroon.

Matkan varrella on ollut kaikelaista kokeilua (ketipinor = ei mulle hyvä, ja joitan masennuslääkkeitä, jotka eivät sopineet).

Taustalla on ahdistuneisuushäiriö, syömishäiriöt, masennusta, paniikit yms lapsesta saakka. Olen työelämässä mukana, mutta en muista lääkkeentöntä päivää. Isäni kuoli aikoinaan viinaan + lääke -kombinaatioon. Tämä on alkanut pelottaa minuakin. Olen töissa, eronnut ja minulla on lapsia. Elämä päällisin puolin kunnossa… mutta:

Normaali päiväannos on 60 mg seronil, 3-5 x oxamin 15 mg, iltaisin 3 x imovane 7,5 mg + tenox 40 mg. Kuinka kauan pääni ja keho kestää tätä? Mitä teen?? Haluaisin vähentää, mutta iskee aivan tajuton ahdistus jo ajatuksesta. Öisin herään ja ainoa ratkaisu on ottaa lisää lääkettä.

Käyn harvoin juhlimassa, mutta kotiin tullessa alkoholia juotuani olen ottanut imovanea ja oxaminia. Pelottaakin, jos kuolen joku kerta tähän.

Osaisiko joku auttaa mitä teen? Käyn terapiassa (10v kokemuksella, ei hyötyä… ja suhde psyk.lääkäriin on hyvä). Mutta haluaisin lääkkeetöntä elämää. Onnistuuko se? Onko lääkemääräni tappava? Tämä on tietysti hiljalleen kasvanut, mutta ko määrä viimeisen neljän vuoden ajan. Ja ahdistuneisuus & masnetuneisuus ei ole tosiaankaan lähtenyt.

Mistä aloitan ja miten? Ajatelu vähentämisestä saa ahdistumaan niin, ettn kykene normaaliin toimintaan. Ahdistus on tosiaan kroonistunut ja iso osa elämääni. Kuten myös lääkkeet. Haluaisin muutosta, voisiko joku kertoa miten :confused:

Moi, hurjat ovat määräsi, pakko noita on vähentää. Olen itse samanlaisesta jamasta loppusuoralla, voit lukea omat kokemukseni kun klikkaat nimimerkkini kautta viestini, niitä on aika lailla mutta prosessi selviää siitä.

Kyllä urakka onnistuu mutta helppo se ei ole. Pulassa tosin olet jos et niin tee. Tuollainen lääkemäärä aiheuttaa jo vakavaa masennusta, sen teki minullekin.

Oleellista on edetä lääkkeitä vähentäen, kiirettä ei ehkä kannata pitää jos ei ole pakko. Minulla oli koska sain lääkkeistä niin pahan olon, mutta vauhtikin rankentaa kuuria.

Itse aloitin Remeronista äkkistopilla ja se taisi olla virhe. Kun tavaraa on noin paljon niin aluksi kannattanee vähentää vähän joka päästä. Itse aloittaisin päivälääkkeistä, mutta jokaisen on etsittävä itselle sopiva menetelmä.

Valvominen on viheliäistä, mutta yllättävää kyllä sopivasti pudotellen nukkumisen haitat ovat pienet ja ennen pitkää jopa se helpottuu. Löydät mun kokemukset viesteistä, ne on ihan tuoreita.

Varaudu kovaan urakkaan, joka kuitenkin kannattaa. Tuurilla vieroitusoireet eivät ole mahdottomat, ja noilla satseilla olet jo kusessa lääkkeiden vaikutusten takia.

Akuuttia hätää tuskin on. Itse käytin alkoholia ja lääkkeitä aika lailla ja säännöllisesti. Mutta ennen pitkää on seinä vastassa, joten pudottamaan vain, kyllä se siitä. Näiltä sivuilta saat henkistä tukea, se on tarpeen.

Kiitti vastauksesta.

Kauanko sulla kesti päästä pahimmista riippuvuuksista ja saatko vieläkään luonnollista unta?

Mulla on unettomuus ollut AINA ja aluksi koin lahjana nämä lääkkeet 20v sitten. Tosiaan vietin öitä valvoen ja meinasin tulla hulluksi näin. Bentsot ovat sitten ahdistukseen .Mun ahdistuskohtaukset ovat sitä luokkaa, etten tiedä, mitä tekisin ilman lääkkeitä.

Liäksi pelottaa kohdata se todellisuus -miksi syön lääkettä! Siihenhän mikään pilleri ei auta… ja tosiaan terapiaa on n 10v takana.

Vinkkiä, apua, whatever. Olen umpikujassa.

Ps Niin et sinä noilla määrillä hengestä pääse, tuskin viinankaan kanssa isompaa vaaraa on, päihdekäyttäjät kiskovat paljon isompia satseja. Perkaa keskusteluja niin opit paljon aiheesta. Mutta jatkuvassa käytössä ei elimistö moista kestä.

Ai sä kerkesitkin vastata.

Aloitin kuurin kolme kk sitten, viime yön olin ekan kerran ilman muruakaan nukahtamislääkettä, nukuin 2 mg diapamilla. Ei ihan lääkkeettä mutta tosi vähällä. Olen kärsinyt kanssa aina unihäiriöistä. Siihen niitä olen syönyt en muuhun.

Psyyken ongelmat on oma lukunsa, kaiken säätäminen on hankala prosessi, vaikea sanoa miten se kullakin etenee ja onnistuu. Mutta tuommoiset lääkemäärät on itsessään ongelma.

Kirjoitelin tuolla saunan puolella samasta aiheesta , sillä uutena en tiennyt mihinkohdistaa viestini. On niin suhteellista näiden määrien kanssa. Joku pitää näitä määriä pieninä, joku isoina. Mutta itse koen, että haluaisin ajatella selvästi omalla päällä, ilman kemikaaleja aivoissa.

Pelottaa vaan vieroitusoireet. Pelkään niitä kuollakseni. Mulla on ahdistus- ja panikkikohtaukset jo niin rajuja, että pelkään kuolevani. Kuinka sitten viekkareiden kanssa? Ja onko tämä edes mahdollista?? Tuntuu, että olen aivan solmussa. Mistä voi saada tukea???

Laitan viestin minäkin sinne toiseen ketjuun niin pysyy keskustelu kasassa.

Ok, kiitti. Jatketaan siellä :slight_smile: