Lääkkeet

Me Lopettajat
1

Toki tarvitaan joskus, jotkut tarvitsevat säännöllisesti kenties elämänsä loppuun asti.

On erilaisia psykiatrisia diagnooseja, joihin lääke on tarpeen, vaikkapa skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkkeet näihin eivät yleensä ole päihdyttäviä, kuten esim, valproaatti tai olantsapiini.

Kannabikseen vahvasti orientoutineen käyttäjän mielestä kyseiset tropit eivät ole hyvä asia, koska kannabis kolahtaa eli “lääkitsee” paremmin, aivan niinkuin betsot ovat se lääke sille joka niihin on tottunut.

Päihderiippuvuutta sairastava ihminen kavahtaa lääkkeitä, jotka eivät päihdytä. Hän epäilee koko lääketeollisuutta,tai palvelujärjestelmää, salaliitosta itseään kohtaan.
Hän pitää oikeuttaan käyttää päihdyttävää ainetta kiveenhakattuna, koska ko. aine on hänen kaikkea elämäänsä määrittävä tekijä.

Kun “lääkkeen” tarvitsijalle annetaan ainetta jota hän halajaa, voidaan kenties hyvänä asiana todeta että tilanne on stabiili.
Voi niitä toki käyttää loppuelämänsä, mutta onko elämässä sitten muuta?

2

kyllä nyt kuitenkin myös päihdetaystan omaavia, jopa käyttäviä tulisi lääkintä- ja terveydenalan
toimijoiden vähän kuunnella.
voi olla että jotkin lääkkeet ovat usein hyviä tiettyihin diagnooseihin, mutta miten lääkäri tai hoitaja
voi kuvitella tietävänsä ja tuntevansa potilaan olot kuin hän itse.
onko potilas aina lähtökohtaisesti väärässä, ellei hän ole samaa mieltä hoitavien tahojen kanssa lääkityksestä?

eikö joissakin tilanteissa ole hoitavien tahojenkin mielestä mahdollista, että potilas tietää paremmin tilanteensa:
on esimerkiksi käyttänyt kaikkea mahdollista ja on näin ollen todennäköisesti tai ainakin mahdollisesti jopa paremmin
perillä joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta itseensä?

kyse on ainakin osin, joskus suurelta osin kyse vallasta ja hallinnasta. potilaalle ei useinkaan haluta antaa
hänen haluamaansa lääkettä, vaikka se ei olisi päihdyttäväkään jos esim. lääkäri on sitä mieltä että jokin muu
on parempi.
toisaalta päihteet ovat henkilökohtainen asia. jokin aine, joka on päihde toiselle, voi olla toiselle ei riippuvuutta aiheuttava kipu-tai uni- tai rauhoittumislääke.

ja on olemassa tilanteita, että joudutaan käyttämään selkeästi päihteiksi luokiteltavia lääkkeitä, koska on pakko.
eli tuollainen ylhäältä ohjailu ja paremmin tietäminen ottaa hieman aivoon.
se on hyvä jos ihminen ja varsinkin holisti/addikti pärjää ilman mitään lääkkeitä, mutta asia on ainakin joidenkin kohdalla
hieman monimutkaisempi kuin kaikki vähänkin päihteiksi vivahtavat lääkkeet pois kaikilta addikteilta.

esim. omalla kohdalla on pakko ihmetellä, että rauhoittavia(miedoimpia mahdollisia) on mahdoton saada, koska
on satuttu terveydenhuollossa ottamaan sellainen linja.
kuitenkin rauhoittavat ovat auttaneet minua paljon ja niiden käyttö ei ole ollut koskaan päihteilyä.
tai saan siis sillä ehdolla, että syön mielestäni yhdentekevää, ellei jopa haittoja aiheuttavaa epilepsialääkettä.

sen verran tajuan systeemiä, että olen ottanut yliannoksia rauhoittavia, mutta asia ei ole minusta sama
kuin päihteily.
tuo yliannosten ottaminenhan voitaisiin estää antamalla vaikka vain 10 pilleriä kerrallaan. ja otettaisiin kusi-
näytteitä josko syön pillerit jos sanaani ei uskota. en nimittäin ole terveydenhuollossa valehdellut ikinä.
kaiken mitä olen tehnyt olen myös kertonut, jolloin helppo tapa tarkistaa miten paljon käytän selviäisi
yksinkertaisesti kysymällä.
ja itsekkään en halua rauhoittavia jemamta enkä sitä tee. ja tarve tuollaiseen vähenisi, jos asia saataisiin
vaan sovittua ja toimimaan…mutta kun ei…bentsot koukuttaa, et sinä niitä voi oikein käyttää…huh,huh

3

Kirjoitat tuossa lähestulkoon sanatarkasti sen ajatusmallin, jonka kanssa itse elin kun koin tarvitsevani sekä rauhoittavia, uni- että kipulääkkeitä. En minäkään ensin niitä väärinkäyttänyt. Mutta noissa lääkkeissä pitkään käytettynä on itsessään sellainen haittapuoli että lähes huomaamattaan toleranssi kasvaa. Toisaalta saadessani Xanoreita paniikkioireisiin, luulin niiden hillitsevän paniikkikohtauksia, joita se tietty hillitsikin, mutta samalla se myös ruokki niitä. Aina kun lääkepitoisuus veressä laski, alkoivat oireet ja tämän vuoksi itselläni annokset kasvoivat kasvamistaan.

Minulle lääkkeistä tuli ihan samankaltainen koukku kuin alkoholista. Ehkä astetta vielä rankempi. Viinasta vieroittautuminen oli huomattavasti helpompaa kuin lääkkeistä, mutta siinä positiivisen haastava prosessi molemmissa, etten suurin surminkaan halua moista uudelleen läpikäydä. Varsinkin kun olen oppinut nauttimaan elämästä ilmankin.

Mitä lääkäreihin tulee, jotka näitä lääkkeitä määräävät, niin lienevät hekin olevan “vain” ihmisiä, joille välillä tapahtuu ylilyöntejä suuntaan jos toiseenkin.

Minulle huvittavin yhtälö lääkekuvioissa oli se kun juuri olin yliannoksen jälkeen palaillut teholta, lääkevieroituksen kautta kotiin, niin silloinen oma lääkärini vain ystävällisesti tiedusteli et mitä kaikkia lääkkeitä tarvitsisin pärjätäkseni paremmin.

Toisessa kohdin toinen lääkäri ensin määräsi vuosia sitä mitä kävin pyytämässä, kunnes yhtäkkiä suuttui minuun ja löi kaikki hanat kiinni. Tästä onneksi alkoi jatkumo, jonka seurauksena bentsojen käyttö loppui lopulta kokonaan. Mut tuossa hetkessä kun kyseinen lääkäri asian minulle ilmoitti, ei paljoa hymyilyttänyt sillä päiväannokseni oli sellaista hevoskuuria etten kerralla lopettamisessa olisi hengissä pysynyt.

Nyttemmin kun en ole lääkkeitä syönyt, niin jokaisen leikkausoperaation jälkeen on saanut kotvasen perustella hoitavalle lääkärille sitä, miksi en opiaattireseptiä mukaani halua. Tietysti tässäkin ymmärrän sen että kuten muissakin asioissa yleensä, vastuu asioissa on minulla eikä tuolla lääkkeitä tarjoavalla lääkärillä. Muutoinhan olisi lähes sama kun eksyisin “vahingossa” baarin juoden itseni änkyräkänniin, syyttäen lopulta baarimikkoa siitä kun se kysyi haluaisinko jotakin. :slight_smile:

4

kyllä tajuan tuon vaaran ja mahdollisuuden omalla kohdallani.
silti väitän että mieto rauhoittava on kohdallani parempi vaihtoehto kuin muut.
eli vedän sitten viinaa ja se nyt on ainakin eräs pahimpia mulle, ja muutakin on
maailma pullollaan…

toisaalta tiedän että ilman rauhoittavia voi pärjätä:mutta, mutta…jos ei kunnolla nuku kuukausikaupalla,
ahdistus kaataa seinät päälle, ihmiset tuntuu, että jokaisen haluaisi suunnilleen kuristaa…
tiedän, että muut ovat kokeneet samaa ja pahempaa ja olleet ilman lääkkeitä.
itse lienen sen verran heikko tapaus, etten ainakaan vielä pysty moiseen…toivottavasti joku päivä.