Mielenterveyden teemaviikko/lomakekysymys:
Helpotusta tarvitsisin sosiaalisiiin tilantesiin. Olen aika estoinen ja ujo mutta olisi kiva kuitenkin tutustua ihmisiin. Varsinkin kun pääsin juuri opiskelemaan. En vain osaa tutustua ja välillä en jaksa. Jopa pelkään hiukan sosiaalisia tilanteita. Punastelen ja alan sopertamaa jotain tyhmää. En uskalla mennä ainejärjestön tapahtumiin. Se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Miten pääsisin eroon peloistani? Ei ole kiva olla yksin.
Hei,
en ole mikään “ammattilainen”, mutta voisin kertoa omista kokemuksistani asiaan liityen. Minulla oli lapsuusiästä aina n. 24-vuotiaaksi asti huomattavaa sosiaalista ahdistuneisuutta, johon liittyi jostain syystä erityisesti valtava fobia erilaisiin asiointitilanteisiin joissa käsiteltiin rahaa. Kirjastossa käyminen ei tuottanut ongelmia, mutta kun esim. 20-vuotiaana opiskelupaikkakunnalle muuttaessa piti käydä uusissa ruoka-, vaate-, ym. kaupoissa niin se tuotti huomattavaa ahdistusta. Minulla oli jonkinlainen epärealistinen pelko että saatan joutua jotenkin “naurunalaiseksi” tuon kaltaisissa tilanteissa, samaan tapaan kuin olin joskus koulukiusattuna lapsena ollut usein toisten pilkan kohteena. Minulla on myös Aspergerin oireyhtymä, johon usein liittyy tuon kaltaisia ongelmia.
Lievistäkin jännitys-, ja ujousongelmista voi mennä keskustelemaan esim. YTHS:n terveysasemalle ja siellä on ilmeisesti erilaisia vertaistukiryhmiä jännittäjille. Jos ongelma on niin suuri että se häiritsee normaalia elämistä ja vaarantaa opintojen sujumisen, lääkäri voi diagnosoida joko sosiaalisen fobian tai estyneen persoonallisuuden, mutta missään nimessä siellä ei vaadita mitään välitöntä identifioitumista “mielenterveysongelmaiseksi” tai tarvitse omaksua mitään pelottavan kuuloisia sairausnimikkeitä. Ongelmiin saattaa olla apua erilaisista lääkkeistä, jotka ovat monesti samoja joita käytetään masennuksen hoitoon.
Mainitsisin myös sen, että ei kannata ottaa tavaksi käyttää runsaasti alkoholia aina esim. opiskelijajärjestöjen bileiseen mennessä “ahdistuksen lieventäjänä”. Siitä saattaa olla aluksi jotain apua, mutta itse ainakin kehitin sillä tavalla itselleni todella pahan alkoholiongelman 28-vuotiaaksi mennessä ja siitä eroon pääseminen kestikin sitten pitkän aikaa.
Hei!
Toinen jännittävä yliopistolainen täällä. Ensinnäkin, 100% mitä Hilbert sanoi alkoholista. Itse kävin opiskelijatapahtumissa viinan voimin, mutta älysin onneksi lopettaa ennen kuin tuli pahoja seurauksia.
Itseäni auttoi sen tajuaminen, että oikeasti ainejärjestöt ei ole välttämättömiä ihmisiin tutustumiseksi! Olen saanut opinnoista ystäviä ihan luennoilla käymällä. Ei tarvitse stressata juhlien hälyä tai olla ylisosiaalinen - ja kun tutustuminen perustuu vaikka yhteiseen mielenkiinnon kohteeseen,on takuulla hauskempaa. Tapaan opiskelukavereita sitten omassa kodissa lautapelien parissa tai käyn kävelyllä, kahvilla ym.
Arkuus, ujous ja tunne että on idiootti voi olla tosi invalidisoivia mutta jos ne saa pidettyä edes vähän kontrollissa suhtautumalla itseen lempeästi, niin niihin tunteisiin kääntöpuolena liittyvä herkkyys voi olla iso ilokin.
Kaikkien ei tarvitse olla peppipitkätossuja - opettelee tuntemaan omat sosiaaliset pelkosi, älä käperry kotiin mutta myös kuuntele itseäsi ja rajojasi.
Ja Hilbert esittikin jo miten jutteluapua saa. 
Rohkeutta!
Hei,
Tosi hienoa ettet jäänyt yksin asian kanssa ja lähetit kysymyksen. Oletkin jo saanut hyviä neuvoja aikaisemmissa viesteissä.
Ainejärjestön tapahtumat on äärimmäisen hyödyllisiä opintojen edistymiselle. Siellä on mahdollista saada viimeisin opintojen kannalta tärkeä tieto, tutustua ihmisiin, pitää yhdessä hauskaa ja elää opiskelijaelämää. Et varmasti ole ainut ujo porukassa.
Punastelu- ja änkytyskynnyksen voi ylittää antamalla avoimesti itsensä punastua (ei keskity punasteluun vaan asiaan, jota esittää) ja luottaa siihen, että ihmiset ymmärtävät. Myöhemmin voi sanoa, että punastun helposti jos asiaa joku ihmettelee. Yleensä ei ihmettele, koska ovat kiinnostuneet asiasta ja sinusta.
Yksi vinkki missä voi oppia sosiaalisia taitoja ihmisten kanssa hauskanpidon merkeissä on harrastelijateatterit tai improvisaatiokurssit tms. jossa saa töpeksiä kokoajan, eikä sillä ei ole mitään väliä. 
Kursseja järjestää ainakin työväenopistot ja kansalaisopistot. Sinne vain mukaan hauskaa pitämään.
Kirjallisuutta myös aiheesta löytyy. Laita googlen hakusanaksi: Keinoja työelämän sosiaalisiin tilanteisiin.
Ylioppilaiden terveydenhuolto säätiö eli yths.fi tarjoaa apua myös opinnoissa jaksamiseen. YTHS:n mielenterveyspalveluihin kuuluvat mielenterveysneuvonta, psykoterapia ja psykiatrinen hoito. Voit varata neuvonta-ajan, jolloin voit keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tilanteestasi jos siihen on tarve.
Kannustukseksi haluaisin sanoa seuraavaa, vaikka tuntuisi kuinka hankalalta ja epätoivoiselta kohdata ihmisiä, älä eristäydy kotiin ja jää yksin, vaan pyydä apua ja yritä uudelleen. Riittävästi kun harjoittelee, jossain vaiheessa helpottaa.
Hyvää jatkoa ja menestystä opiskeluun! 
Moi,
Tosi hyviä vastauksia tulikin jo, mutta vastaan nyt itsekin, kun on henk.koht niin tuttu tilanne.
Olen ollut ujo ja jännittänyt sosiaalisia tilanteita kauan, ainakin yläasteelta lähtien. Ensimmäiset korkeakouluopintoni keskeytyivät lähinnä jännityksen takia.
Olen nyt aloittanut opinnot uudessa paikassa, jännitän kyllä edelleen, mutta tulen asian kanssa paremmin toimeen. Bim mainitsi suhtautumisen omaan itseensä. Jos hyväksyy itsensä sellaisena, kuin on, ei muillakaan pitäisi olla nokan koputtamista. Tiedän, ettei homma hoidu niin yksinkertaisesti, mutta asiaa kannattaa ehdottomasti pohtia sitä kautta.
Mitä ainejärjestöjen tapahtumiin tulee, kannattaa koittaa käydä edes yhdessä tai kahdessa katsomassa meininkiä. Ne on tilaisuuksia tutustua muihin. Tosin jos on aivan helvetin ujo, tykkää helpottaa oloaan viinalla, mutta ei osaa kohtuukäyttöä, loppujen lopuksi alkuillan hikoilee, kunnes on helvetinmoisessa humalassa eikä sitten aamulla muista edes että minkänimisten tai -näköisten heppujen kanssa jutteli.
Eli ehdottomasti varovasti, jos aikoo käyttää alkoholia lieventämään ahdistusta. Voi sitä käyttää ja moni käyttää sosiaalisena liukasteena, mutta kunhan homma pysyy hanskassa.
Eikä kannata ahdistua siitä, jos on jättänyt bileisiin menemättä. Niitä kyllä tulee, jos niissä jatkossa joskus haluaa käydä ja niissä ei ole mikään pakko käydä, jos ei halua. Monet ei käy. Itse en ole uusien opintojeni alettua käynyt ja tuskin ainakaan kovin monessa tulen käymään.
Helpompia tapahtumia (ainakin itselleni) tutustua muihin ihmisiin tai viettää aikaa muiden kanssa on tilanteet, joissa on jotain selvää tekemistä. Eli esimerkiksi juuri lauta- tai korttipelit. Jokin opiskelijoiden kerho tai vastaava saattaa jo löytyäkin.
Opiskelupaikkasi lähes satavarmasti järjestää myös joitain jännittäjien kursseja, koska voin taata, ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Sellaisesta kurssista voi olla hyötyä jo sen takia, että nimenomaan hoksaa, ettei ole yksin. Siellä voi myös mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ilman, että täytyy pelätä kuolemaa, paniikkikohtausta tai punastelua. Enempää en osaa sisällöstä sanoa, koska itselläni vastaava kurssi jäi aikoinaan kesken jännityksen takia… 
