Olen pelurin ex avovaimo, kuukauden vanha sellainen. Haluaisin tietää kuuluuko pettäminen / uuden löytäminen peliriippuvuuteen vai onko kyseessä luonteenpiirre? Peliriippuvuus näin neljän vuoden jälkeen alkoi iskostua päähän, mutta pettäminen oli kaikkein loukkaavinta. Meillä on yhteinen ihana 1,5 vuotias poika, miten isä voi ensitöikseen etsiä itselleen uuden naisen?? Onko kokemuksia?
Riippuvuus tahtoo olla sellainen asia ihmisen elämässä, että se sekoittaa pahimmillaan hyvinkin tervejärkisen ihmisen tunne-elämän. Minä en sinällään voi tässä kyseisessä asiassa sen kummemmin kommentoida muuten, kuin oman kokemukseni kautta. Itse elin reilun vuosikymmenen erinäisten riippuvuuksien orjana, eikä käytökseni ollut mitenkään inhimillistä. Pahimmassa vaiheessa ei esimerkiksi vaimollani, saati lapsillani ollut mitään merkitystä, kunhan sain pakonomaiset riippuvuuteni tyydytetyksi.
Olen todella pahoillani sinun ja poikasi vuoksi. Valitettavan moni riippuvuussairaudesta kärsivä ihminen tuhoaa oman ja läheistensä elämän, saamatta apua ongelmiinsa. Riippuvuudet ovat siinä määrin orjuuttavia, että tarpeeksi syvälle vajotessaan ihminen alkaa elämään niiden kautta, luullen ettei elämällä ole enää mitään annettavaa.
Omalla kohdallani olen siinä onnellisessa tilanteessa, että havahduin, kun minut laitettiin aikanaan selkä seinää vasten. Otin vastaan apua, enkä kadu tuota valintaa hetkeäkään. Toivottavasti miehesi myös jossain vaiheessa havahtuu, jos nyt ei teidän yhteisen elämän vuoksi, vaan poikanne vuoksi ainakin. Poika tarvitsee isäänsä. Minä opin tuon läksyn kovin kovan tien kautta, menettäessäni oman isäni kuusi vuotta sitten, hänen tehdessään itsemurhan päihteiden ja lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Lopuksi haluan sanoa sinulle vielä sen, että olet tehnyt tuossa tilanteessa ainoan järkevän ratkaisun, erotessasi pelaavasta puolisostasi. Sinun ja poikasi elämä on kuitenkin tärkeämpi kuin parisuhde, koska esimerkiksi peliongelmasta kärsivä ihminen sairastuttaa toiminnallaan ympärillään olevat ihmiset ja sen vuoksi tuollaisessa tilanteessa ei oikein ole muuta vaihtoehtoa, kuin pelastaa itsensä ja lapsensa, jos ongelmainen ei halua apua itselleen vastaanottaa.
Toivotan sinulle ja pojallesi aurinkoisia syyspäiviä. Tässä hetkessä et välttämättä vielä jaksa uskoa, mutta ehkäpä jonkin ajan päästä saatat tätä kaikkea hieman ymmärtäväisemmin, ajatellen kenties, että kaikella tarkoituksensa. Voimia elämääsi, pojallesi halauksia.
Kiitos että vastasit. Yritän epätoivoisesti etsiä vastauksia…