Moi! oon saanu Kelan korvaamaa psykoterapiaa sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja se on ollu hyvä asia, oon sitä halunnu ja tarvinnu jo kauan. Mut sit siinä semmonen juttu kun käytän huumeita kans, lähinnä piriä tulee otettua. Niin voinko kertoo sille psykoterapeutille mun huumeiden käytöstä ja onko niillä vaitiolovelvollisuus? Voiks olla että kela lopettaa sen terapian tukemisen, jos menee tieto huumeiden käytöstä? Haluun kyllä lopettaa sen pirin käyttämisenkin ja aijonki tehdä sen ihan pian, mut se ei oo helppoo. En haluis luopuu mun terapeutista kun oon vihdoin päässy siihen.
Hei,
Olen vertaisneuvoja, kokemusta löytyy masennuksesta ja päihteistä.
Psykoterapeutit ovat Valviran valvomia ammattihenkilöitä. Terapiasuhteen alussa terapeutti kertoo asiakkaalle vaitiolovelvollisuudesta ja sen rajoituksista, joten kannattaa kysyä häneltä asiasta. Lainsäädännön mukaan on vaitiolovelvollinen, jotakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Terapia myönnetään vuodeksi kerrallaan ja jos aineiden käyttö on runsasta saattaa seuraavan vuoden terapian saaminen olla vaakalaudalla, koska siihen tarvitaan lääkärin ja terapeutin lausunto.
Oman terapiani olen aloittanut vasta lopetettuani päihteiden käytön, koska päihteet vaikuttivat niin voimakkaasti myös psyykkiseen tilaani. Terapiassa olen puhunut avoimesti mieltäni painavista asioista ja päihteiden käytöstäni, koska ilman sitä en olisi saanut oikeanlaista apua/tukea terapeutiltani.
Jos itse edes yrittäisin saada mitään hyötyä psykoterapiasta, niin joutuisin luottamaan sen verran paljon terapeuttiini, ettei hän sekoaisi, jos kertoisin totuudenmukaisesti esim. päihteiden käytöstä.
Ihanne siis olisi, että kaikesta (myös huumeiden käytöstä ja sen vaikutuksista) voisi puhua vapaasti. En kuitenkaan tiedä, että miten asia todellisuudessa on. Itse olen ollut aina hyvin avoin kaiken suhteen, mutta silloin nimenomaan täytyy olla luottamus omaan psykoterapeuttiin.
Jos raadollisesti ajatellaan, niin kyllähän se terapeuttikin siitä Kelan tuesta hyötyy, kun saa sinut asiakkaaksesi. Eli tuskin on hirveän suurta motiivia lähteä “ilmiantamaan” “narkkareita”. Mutta loppujen lopuksi riippuu nimenomaan terapeutistasi.
Päihteiden käyttöähän ei sinäänsä syystäkään suositella, jos yrittää selvittää päätänsä. Eli itse olisin enemmän huolissani siitä, että kuinka paljon hyötyä on psykoterapiasta, jos turrutan tunteitani päihteillä, enkä niinkään siitä, että “ilmiantaako” terapeuttini minut Kelalle narkkarina.
Itsellänikin on diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelosta ja päihdetaustaa. Nykyään pyrin päihteettömyyteen.
Muoks: Ei pitänyt mitenkään jeesustella, vaikka se saattais siltä näyttää. Päissään kirjoittelen.
