Kysymys amfetamiinista ja sen käytöstä

Ylläpito voi poistaa jos menee aiheen vierestä. Tiedän, että foorumi on väärä.

En ole aineiden käyttäjä. Mieheni on. :frowning: Haluaisin käyttäjien näkökulmaa että minkälainen/kuinka paha tilanteemme oikeastaan on… Vai ylireagoinko.

Minulle selvisi keväällä vahingossa että mieheni käyttää amfetamiinia. Käytös muuttui todella paljon ja oli uhmakasta. Epäilin pettämistä ja aloin penkoa. Löysinkin pahempaa. Huumeet :frowning: Toinen ei suostunut tunnustamaan vaikka löysin pillejä ja pusseja sieltä täältä. Suuttui hurjasti aina kun huomautin asiasta. Kävi ilmi että on käyttänyt amfetamiinia useita vuosia jo, huomaamattani joka pvä. Keväällä oli ilmeisesti joku ylilyönti kun näkyi minulle asti. Tämän kieltää, että ei pidä paikkaansa. Olin vain ihmetellyt tunnekylmyyttä useamman vuoden. Tuntui kun toisen sielu olisi ollut ontto. Saimme aikaiseksi aiheesta kunnon rähäkän. Minä olin se sekaisin oleva kyttääjä vain ja kotona ei voinut olla.

Hetken oli käyttämättä ja vieroitusoireet järkyttävät. Makasi yli viikon. Aloitti käytön kuitenkin uudelleen.

Nyt taas mennyt vuoden verran nenän kautta kamaa. Lääkkeitä menee rinnalla todella paljon. En edes muista milloin oisin suudellut toista ilman että maistan suusta sulamassa olevan tabletin.

Diapameja menee 20-30mg pvä. Elvansen 70 käytössä, ketipinorit menee. Hurjat niskasäryt koko ajan joihin vetää kipulääkkeitä useita päivän aikana. Kipulääkkeitä vetänyt jo ainakin 7 vuotta. Kipulääkkeistä menee kaikkea mitä saa melkein. Ulkomailtakin ostelee yms. Nenä vuotaa verta vähän väliä ja syytää vain kuivaa ilmaa tästä. Kaduilta ostaa myös kaikenlaisia lääkkeitä. Amfetamiini menee päivittäin. Illalla menee ne rauhoittavat. On kuulemma univaikeuksia.

Olen kieltänyt aineiden käytön sisällä, koska meillä on 3 pientä lasta. Olen yrittänyt olla joustava että siedän aihetta edes jotenkin Nyt amfetamiini tulee jo sisälle ja vetää sitä wc ssä salaa. Aina “unohtunut” vahingossa taskuun kuulemma tai olen kyttääjä ja muhun ei voi luottaa. Olen ymmärtämätön ja kaikki hallinnassa kuulemma ja että lapset ei pengo hänen taskujaan, kuten minä. Olen sanonut joka kerta kun löytänyt, että huumeet ja lapset ei sovi saman katon alle. Että eikö toinen ymmärrä :imp: Olenko mulkku kun kiellän aineiden tuonnin sisään??? Potkaisen ensikerralla sen asumaan muualle. Alan olla niin loppu kun kaikki työt kasautuu miule. Kaveripiiriin alkaa miehellä olla aika jännä. Rajoitan kuulemma sosiaalisia menoja hältä. :question:

Olen niin sokea jo tilanteelle, että en erota oikeaa ja väärää ja tilanteen laajuutta. Sen tiedän että suonensisäistä ei mene. Toinen selittää että ongelmaa ei ole. Tarvitsee yrityksen pyörittämiseen vain lisäbuustia ja että auttaa rauhoittuu. Toimii muka lääkkeenä hälle? En tunne muita huumeidenkäyttäjiä joten ei ole vertailukohtaa. En ole myöskään kertonut asiasta kelleen kun pelkään seurauksia itselleni ja miehelle. Häpeä myös kovasti läsnä. :blush: :blush: :blush:

Miten te huumeiden käyttäjät näätte tilanteen? Pystyykö joku oikeasti handlaamaan huumeet ja lääkkeet muka koko elämänsä? Miten minun pitäisi toimia tässä tilanteessa?

Oma ja palveleva terveysasema on se instanssi mihin teidän tulisi ensisijaisesti hakeutua tämän tyyppisen elämänkriisin keskellä.

Sääli että Vävypoika ei ole enään langoilla riitauduttuaan Winstonin kanssa. Hän voisi varmasti kertoa yhtä ja toista pirin käytöstä.

Kyllä joku ja monikin pystyy handlaamaan huumeiden käyttönsä koko elämänsä, ts. ovat viihdekäyttäjiä, jotka käyttävät aineita puhtaasti huvikseen ja vain joskus juhlan kunniaksi, eikä heillä ole riippuvuutta, eikä elämä pyöri huumeiden ympärillä, vaan ajatukset ja mielenkiinnon kohteet ovat enimmäkseen ihan muualla. Sitten on käyttäjiä, jotka käyttävät päivittäin ja ovat vahvasti koukussa, mutta hoitavat käyttönsä vain niin sanotusti siinä sivussa ns. välttämättömänä pahana ilman suurempia sekoiluita ja muuten elävät aivan tavallista ns. kunniallisen kansalaisen elämää. Kirjoituksesi perusteella miehesi ei kuitenkaan kuulu kumpaankaan ryhmään, vaan on aivan täysi narkkari kaikkine mahdollisine lieveilmiöineen.

Kyllä mä ehdottomasti ja lämpimästi suosittelen eroa tuossa tilanteessa. Muuten ihminen saa toki aivan vapaasti elää millaisessa parisuhteessa tahansa, mutta kun teillä on pieniä lapsia ja tuo ei todellakaan tee lapsille hyvää katsella isän kamoissa sekoilua, sekä teidän jatkuvaa riitelyänne. Ja aivan turha väittää, että lapset eivät tajua ja tuo ei vaikuta heihin mitenkään negatiivisesti. Kyllä he tajuavat ja kyllä se vaikuttaa ja piste.

Muutenkin tuollaiset suhteet tuskin ovat kovin onnellisia, jos toinen käyttää aikansa salailuun, valehteluun jne. ja toinen toisen kyttäämiseen. Ei siinä rakkaudesta ole kyse, vaan sairaasta riippuvuussuhteesta ja kummallisesta valtapelistä. Tämä pätee myös muihin asioihin, kuin päihdeongelmiin.

Itse olen käyttäjä ja olen onnellisessa parisuhteessa(Meillä ei ole lapsia, eikä tule olemaankaan), eikä tällainen tilanne mitenkään ainutlaatuinen ole. Vaatii kuitenkin sitä, että toinenkin on käyttäjä tai sitä, että suhteen toista osapuolta ei yksinkertaisesti ja ihan oikeasti häiritse toisen päihteiden käyttö, jolloin toisen ei tokikaan tarvitse salailla ja valehdellakaan. Jokaisella ihmisellä on ne omat rajansa, mitä hyväksyy siipaltaan/yleensä läheisiltä ihmisiltä. Siksipä sun on IMO turha kysellä ylireagoitko vai etkö, koska sun rajasi menee tuossa, ettet pidä miehesi huumeiden käytöstä ja sulla on täysi oikeus se raja vetää. Ei tuollaisia asioita muilta ihmisiltä voi, eikä tarvitse kysyä.

Muista myös se, että et voi muuttaa toista ja kyttääminen, nalkuttaminen ja riitely eivät ainakaan saa miestäsi lopettamaan. Hän lopettaa, jos itse ja oman itsensä vuoksi niin tahtoo tehdä ja näillä näkymin lopetushalut taitavat olla todella heikot, kun edes lapset eivät toimi minkäänlaisena motivaattorina :frowning: .

Mistä johtuu että toinen ei kykene mitenkään keskustelemaan aiheesta kanssani? Miksi kaikesta siihen liittyvästä täytyy valehdella? :frowning:

Joskus jotain olen saanut keskusteltua hänen kanssaan, niin sanoi että ei voi lopettaa koska ei kykenisi enää tekemään töitä :frowning: Että lopettaa kun voi. Onko se automaattisesti monen vuoden masennus edessä jos hän lopettaisi amfetamiinin käytön?

Puhut totta että tämä on kummallista kissa hiiri leikkiä. Toinen kätkee ja salaa ja toinen etsii ja penkoo kun yrittää suojella kotiaan.

Haluaisin kuulla, miten olette kokeneet amfetamiinin muuttaneen persoonaanne tai että minkälaista kommenttia olette kuulleet lähipiiriltä itsestänne?

Uhkaa avioerolla ja sano että otat lapset/pienokaiset mukaan ja muutat Kouvolaan omaan kämppään. Huoltajuusriidan keskellä yleensä äiti voittaa Suomessa.

Kokee, ettet ymmärrä kuitenkaan ja tuomitset, joten ei huvita puhua “seinälle”? Häpeää käyttöään ja riippuvuuttaan ja sen vuoksi kokee kiusallisena jauhaa aiheesta? Huumehommiinsa liittyy sen verran ei-päivänvaloa-kestäviä asioita, ettei halua sotkea sua niihin, ts. yrittää tavallaan suojella sua? Ei halua lopettaa/tehdä mitään käytölleen, eikä koe edes siihen pystyvänsä, joten ajattelee, ettei asia puhumalla parane? Nämä ihan esimerkkeinä. Vaikea tietää mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, eikä itselläni ole tuosta oikein kokemusta jaettavaksi, koska mä olen aina ollut varsin rehellinen ja suorapuheinen kaman käytöstäni. En mä jokaiselle vastaantulijalle mainosta heti kättelyssä, että olen (entinen?) käyttäjä ja tietenkin on tilanteita, joissa pidän suuni visusti supussa aiheesta, koska en kaipaa osakseni mitään leimaamista, tuomitsemista, pöyristymistä tai jaahastelua, mutta siis yleensä läheisissä ihmissuhteissa olen ollut näistä asioista aina hyvinkin avoin.

Ei pirin lopettaminen sentään vuosikausien totaalidepikseen aja(Toki sekin on täysin mahdollista, jos on pitkäaikaisella raskaan sarjan käytöllä pistänyt aivokemiansa aivan vituiksi ja on muutenkin masennukseen taipuvainen), mutta jo pari viikkoakin pois pelistä voi tehdä yrittäjän lompakkoon ison loven ja pahimmillaan kaataa koko puljun. Se amfetamiinin vieroitusoiremasis voi tosiaan olla niin lamauttavaa ja rampauttavaa, että siinä ei töitä hoideta edes ns. vasemmalla kädellä. Ei tuo tietenkään ole ainut ja pohjimmainen syy kaman käyttöön ja riippuvuuteen ja voi olla ihan selittelyäkin sulle, kun ei huvita lopettaa, mutta aivan hyvin miehesi voi kokea tällä hetkellä olevansa umpikujassa, koska duunit pitää hoitaa tai muuten kaikki romahtaa ja siksi katsoo, että toistaiseksi on parempi jatkaa tällä tyylillä. Kuinka pitkälle se sitten kantaa? Mene ja tiedä.

Lisään vielä, että totta kai kaman käytön lopettaminen tai melkein minkä vain suuren elämänmuutoksen tekeminen on vaikeampaa, mikäli on päällä kovin stressaava ja vaikea elämäntilanne syystä tahi toisesta, vaikka sitten töistä johtuen. Luonnollisestikin on helpompaa keskittyä itseensä, kun ei tarvitse revetä joka suuntaan ja helpompi kestää vieroitusoireita, kun ei ole liiaksi muita murheita ja kiireitä vaivoina. Tosin tässä on sitten se kääntöpuolensa: Aika herkästi käyttäjä ryhtyy kehittelemään niitä vaikeuksia ja stressin aiheita vaikka tyhjästä selittääkseen ja oikeuttaakseen käyttöään, vaikka ihan itselleen, jollei muille tarvitse mitään selitelläkään. Pitää viedä se tietokoneenromu peräti 2 km päähän kierrätyspisteelle, kynsi katkesi, naapuri metelöi yöllä, astuin koiranpaskaan, bussi oli myöhässä 5 min. ja ja ja… Eihän tällaisia vastoinkäymisiä jaksa selvinpäin kestää. Ihan tuttua itselleni männä vuosilta, että esim. nilkan nyrjähtäminen lenkillä(Hyvin lieväkin tai jopa ihan kuviteltu, tyyliin: astuin vähän linkkuun ja onnuin kolme askelta) riitti hyväksi syyksi, miksi nyt pitää TAAS ottaa “kipulääkettä” :unamused: .