Kysymyksiä vertaisohjaajille: toimintaohjeita vanhemmille?

Mitä vanhemmat voivat tehdä jos lapsi jää kiinni kannabiksen käytöstä?
Mikä auttaa nuorta pääsemään kannabiksesta eroon?
Mistä tietää että nuori on alkanut käyttää kannabista?
Millaisia vierotusoireita kannabiksesta tulee?
Miten perustella nuorelle kannabiksen haitat?
Miten viranomaiset voisivat auttaa nuorta tai vanhempia?
Miksi koulussa ei puututa kannabis myönteiseen asenteeseen?

Tässä nyt muutamia mieleen tulleita kysymyksiä.
Kiitos.

Lapsen kannabiksen käyttö on aina huono juttu, siinä missä muidenkin päihteiden, kuten alkoholin ja tupakan. Tällaisessa tapauksessa, jos lapsi on alaikäinen ja tietenkin vanhempiensa holhouksen alaisena, on heillä tietenkin vaikutusta tulevaan päihdekäyttäytymiseen. Rangaistusmenettely ei kuitenkaan ole useimmissa tapauksissa tarkoituksenmukaista, vaan asiasta keskustelu ja tiedon kerääminen asian ympäriltä alkuun olisi hyvä.

Nuoren kannabiksen käyttöä ei välttämättä huomaa mistään, koska ongelmakäyttöä ei usemmissa tapauksissa esiinny ja näin ollen kiinnijääminen onkin usein vain sattumaa. Kannabiksen haittoja täytyy perustella samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin päihteiden käyttöä, jos vanhemmat ovat ehdottomia alkoholin ja tupakan suhteen on kannabiksesta puhuminen huomattavasti helpompaa ja sen käyttöä vastaan esiteyt argumentit ovat helpommin perusteltavissa. Kannabista ei kuitenkaan kannata demonisoida, niinkuin menneinä vuosikymmeninä on tehty (tosin vielä nykypäivänäkin joiltain tahoilta on tällaista propagandaa havaittavissa) vaan, koska nuori on luultavasti ottanut omia kanaviaan pitkin selvää kannabiksesta ennen sen käyttöä (ei toki aina), niin vanhempien kannattaa myös ottaa selvää ja lisätä omaa tietouttaan, jotta pystyisivät uskottavasti ja asiantuntevasti keskustelemaan haitoista. Viranomaisten sotkeminen nuoren kannabiskokeiluihin on virhe, nuori saa tästä vain lisää kapinahenkeä ja seurauksista tulee hyvinkin todennäköisesti paljon vakavampia, kuin siinä tapauksessa, että asia olisi selvitetty perheen sisällä. Tietenkin täytyy muistaa, että jokaisella nuorella ei ole välttämättä perhettä tai perheessä on paljon pahempia ongelmia kuin nuoren kannabiksen käyttö.

Koululaitoksella on todella näinä menneinä vuosikymmeninä ollut suuri rooli väärän tietouden levittämisessä ja näin ollen nykyisen myönteisemmän asenteen torppaamiseksi ei luultavasti uskalleta tehdä mitään, eikä vähiten sosiaalisenmedian takia, tämä asia on toisaalta hyvä, mutta oikean tietouden levittäminen olisi kuitenkin koululaitoksenkin puolelta hyvä asia. Kuvittelisin kuitenkin, että resurssipula ja koko ajan suuremmiksi paisuvat luokkakoot sekä opettajille tästä aiheutuvat paineet omalta osaltaan tekevät tämän asian lisäämisen opintoohjelmaan miltein mahdottomaksi, koska yksilöllisen opetuksen taso oppilasmäärien kasvaessa on laskenut merkittävästi sekin. Tämän takia vastuu valistuksesta ja tietouden lisäämisestä päihteistä on mielestäni hyvin pieni vaiva vanhemmille. Perheettömillä ja muuten ongelmallisista elämäntilanteista lähtöisin oleville nuorille pitäisi olla helpommin apua tarjolla, jotta voitaisiin pureutua ongelmien oikeisiin syihin ja käsitellä niitä oikeilla tavoilla. Tällöin päihdekäyttäytyminenkin muuttuu.

Päihteiden käyttö ei kasvavalle nuorelle ole ikinä hyvä asia, ei vanhemmillekaan, mutta vanhempana ihminen yleensä tietää omat rajansa ja kohtuuden. Ongelmakäyttäjiä on aina jokaisen päihteen kohdalla.