Niinpä niin, oivallus ettei toisen elämä olekaan “mun elämää”. Eikä toisten ihmisten tarvi olla just niinkuin minä haluan. Eikä ketään tarvi enää puolustella, kun toteaa että rakas juoppo juo, se on hänen sairautensa eikä minun!
Elämässä on aina jotain korjattavaa, joskus kyllä tuntuu että ainaista taistelua ja vääntämistä ihmisten keskellä. Kunpa joskus saisi olla rauhassa läheisteni kanssa ilman näitä vääntöjä, pelkoja ja sovittelua. Juopon ja muun perheen kesken. Yhä edelleen yritän sovitella ja lepytellä vastapuolia kun he riitelevät ja vihaavat toisiaan, minä olen se muuri johon kivet osuu.
Olin sairaalassa nuoremman tyttäreni kanssa.juoppo jätti hoitamatta muut lapset ja hevoset yms! Lähti juomaan,eikä yöksi kotiin… siinä niitti, milloin kamelin selkä katkesi!!
hei. avioerosta on jo pitkä aika. Olen käynyt terapiat ja Al-anonryhmät yms. läpi ja kuvittelin että olen antanut anteeksi ja voin hyvin menneisyydestä huolimatta.
Silti tänä aamuna otin valokuva-albumit esille, vaikka olenkin antanut exälle kuvat hänestä ja paljon muitakin kuvia perheestä niin sinne oli jäänyt muutama kuva jossa hän oli. Minulla kiehahti viha ja revin kaikki kuvat joissa hän oli, tai ainakin hänen puolensa kuvasta. Kiroilin mennyttä aikaa ja olin itselleni niin vihainen että miksi aloin, miksi alistuin tuollaisen matkaan. Mikä ihmeen hullaantuminen ja rakkaus teki niin sokeaksi. Ja lopuksi vain sääli piti minua hänessä kiinni joka sekin loppui.
Itseäni olen tutkinut että olen aivan liian hellä ja muiden hyvinvointia ja pärjäämistä ajatteleva. Ehkä se säälintunne onkin se pahin mikä koukuttaa.
Onneksi viha meni ohi. olin aika väsynyt tempaukseni jälkeen.
Taas on sitkuteltu eteenpäin. Välillä yritti olla juomatta, mutta kun ne saunaoluet pitää saada. Määrä taas kasvoi ja kasvoi. Nyt on ollut maalla juoppovanhemmillaan viisi päivää. Ei selvää hetkeä. Puhelimessa syyttää että kotona ahdistaa, siksi piti lähteä pois. Korjasin että siksi kun kotona ei saa ryypätä. Olen niin saamarin vihainen! Inhoan, säälin ja rakastan samaan aikaan. Lapset ovat iloisia kun kotona voi hengittää. Poika oli pyytänyt kavereitakin mitä ei ole tehnyt aikoihin. Aikuinen tyttö kannusti että kyllä sä äiti pärjäät. Huomenna soitto sossuun saanko vuokraan tukea.
Moi. Miksi et soita jo tänään? Vai onko soittoajat vain tiettyinä päivinä… Anna lasten olla lapsia eli tee se ratkaiseva liike.Jotta poika enemmän kavereita kutsuu kotiin. Hyvä itsellenikin että näet missä seurassa poika liikkuu.
Tänään tosi huono ja musta päivä. Töissä oli vaikea keskittyä. Tuli virheitä ja itkettää. Kotona maidot levisi pitkin lattiaa ja sain itkukohtauksen. Tuntuu yksinäiseltä ja raskaalta. Kukaan ei soita, enkä itse jaksa. Miehestä ei ole kuulunut mitään. Ajattelin että pistän prosessin alulle ja olen hiljaa, rauhassa. Kääriydyn peiton sisään kun siihen on mahdollisuus. Lapset, työ, lemmikit. pitää arjessa kiinni. Miehen ainaiset valheet kaikuvat päässä ja tulevat mieleen kesken kaiken. Miksi menin yhteen tämän kanssa? Mietin alkuaikoja ja ei siellä näy valehtelevaa juoppoa. Tyttö kysyi että mistä tietää kenestä tulee juoppo? Ei kaikki juopot juo nuorena paljon. Tämä “minun juoppo” aloitti vasta 20v. ja pysyi pitkään kohtuukäyttäjänä. Me tavattiin vasta 40 vuotiaina ja silloinkin osasi vielä esittää. Suvussa kyllä on alkoholismia.
Omassa lapsuuskodissa otettiin myös paljon. Oli juhlat joka viikonloppu. Luulin että on ns.normaalia, mutta eihän se kai ihan normaalijuomista ollut. Ehkä me “tälläiset” siedetään enemmän kun luulemme että se on normaalia. Muut lähtee kun huomaavat että alkoholi on ongelma. 
Rakastuin raittiiseen mieheen. Oli raitistunut alkoholisti. Suhde oli tiivis, hän tarvitsi paljon minua, soitteli paljon, ei kestänyt eroja. Minusta se oli romanttista kun jurosta miehestä olin aiemmin eronnut. Kun tiivis suhde oli syntynyt, retkahti juomaan. Katosi matkoilleen, minä hädissäni etsin ja huolehdin. Tuli takaisin, vannoi taas uskovansa ettei juoda kannata. Retkahti taas, minä hoidin jaloilleen. Autoin rahallisesti, yritin tukea. Ja sama uudestaan ja uudestaan. Pelkäsin jättää koska pelkäsin ettei sitten pääse enää jaloilleen takaisin. Kerran juttelin tilanteesta viisaan ystäväni kanssa. Hän kuunteli ja murahti “eihän mies koskaan sinusta halua luopua eikä raitistua kun noin hyvä tilanne, hoidat aina pystyyn, ei tarvitse edes itse yrittää”. Laittoi miettimään tilannetta. Minun apuni ei auttanut, minä voin huonommin ja hän joi enemmän ja tiheämmin. Törmäsin kerran kaupungilla päivällä hänen juomareissunsa aikana. Oli kännissä, yritti esittää selvää ja selittää jotain. Sanoin vain ystävällisesti “hoida sinä itseäsi, minä itseäni. Ei soitella”. Hän soitteli mutten vastannut vaikka sydän vuosi verta. Pääsin jaloilleni ja ilmeisesti hänkin on päässyt, ei olla soiteltu. Raskas mutta lyhyt tarina verrattuna vuosikymmenten avioliittoihin, meillä suhteesta huolimatta omat asunnot koko ajan eikä naimisiin menty vaikka viisi vuotta seurusteltiin.
Älkää antako käyttää toisten käyttää hyväksenne hyväsydämmisyyttänne. Ei aidosti rakastava ihminen käytä toista hyväkseen, muistakaa se.
Uups, ylös taas.
Muutama päivä sitten laitoin avioerohakemuksen, kun puoliso tuli minun ja lasten luokse kotiin kovassa humalassa, koska “se on hänen kotinsa, ja hän saa tehdä siellä mitä haluaa”. Oli todella ärsyttävä, ja syyttää minua ja lapsia käsittäättömästä kylmyydestä, koska emme halua olla hänen kanssaan kun hän on humalassa (hänelle on hankittu oma vuokrayksiö). Oli juuri hiljan teinipoikamme kanssa yksin kotona, ja jatkuvassa humalassa. Poika oli tosi ahdistunut. Tiedän siitä, että puhuttiin puhelimessa todella pitkiä puheluita. Tekee pahaa tömön pojan, ja vanhepien veljiensä puolesta. Eli mun tapauksessa oli tosiaan olemassa konkreettinen viimeinen niitti, mutta toki tilanteeseen olin varautunut jo vuosia, ja viimeisen puolen vuoden aikana odotin vain tuleeko ensin toipuminen vain viimeinen niitti.