- Kuinka usein käytät alkoholia?
n. kerran kuukausessa
- Miksi juot? (hauskanpitoon, murheisiin, tylsyyteen…)
sosiaalisten “paineiden” alla. tai ehkä siksi, että jaksaa olla humalaisten seurassa. jaksaa itsekin huutaa toisten päälle. 3-4 h:n jälkeen kahvi tai limonadi voisi alkaa tökkimään. ei sillä, etteikö alkoholikin ala jossain vaiheessa tökkimään.
- Oletko koskaan ollut huolissasi alkoholinkäytöstäsi?
en.
- Oletko yrittänyt vähentää alkoholinkäyttöäsi?
en.
- Onko juomisestasi koitunut Sinulle ongelmia, jos on niin millaisia?
ei suoranaisesti, jos ei kehon myrkytystiloja (krapulaa) lasketa. humalassa harkintakyky on pettänyt ja päihtyneenä sitä kohtaa toisia päihtyneitä, suljetussa tilassa. ja kun ikää on jo yli 30, niin väkisinhän sitä “jotain” on sattunut, vaikka väistelen mielestäni taidokkaasti esim. tappeluita ja muita rähinöitä.
- Koetko syyllisyydentunnetta tai katumusta juomisen jälkeen? (morkkis)
nuorena tuli koettua, ja monesti tuli uhottua darrassa, että en enää ikinä juo. nykyään (koska alkoholi ei ole ongelma) osaa suhteuttaa asiat. jos on darra, niin sitä on ollut edellisenä iltana ihmisten ilmoilla, eikä nuokkunut opiaattiluolassa.
- Koetko itsesi masentuneeksi? Jos et niin hyppää kohtaan
koen. kausiluontoisesti. joko hyvin tai erittäin masentuneeksi.
p.s.
editoitko tuota seiskaa hieman, mihin hypätään =)
- Kauan masennustasi on jatkunut?
hieman yli 10 v.
- Helpottaako/pahentaako alkoholi pahaa oloasi?
ei vaikuta minun tapauksessani kumpaankaan suuntaan. tai miten sen ottaa. jos olet tapaamatta vaikka 1 kk ketään muita ihmisiä, paitsi lähikaupan kassaa, niin mielestäni pari olutta voi ottaa, niin ei katoa kosketuspinta todellisuuteen.
- Jotain muuta kerrottavaa alkoholinkäytöstäsi, kommentteja yms?
nuorempana amiksessa ja niihin aikoihin alkoholiin liittyi tietty glamouri. maanantaina oli mukava mennä kouluun ja muistella viikonlopun kohelluksia. tappelut puitiin läpi ja mitä enemmän olit soseessa, sen hienompi asia. minkäs sitä amis itselleen voi? noihin aikoihin kuvaa astui myös laiton ja vaarallinen huume nimeltään kannabis (hasa, pilvi, hatsi, bloossi jne.). eka matka oli ilmainen, mutta pelottava. maailma ympärilläni vinoutui, ihmiset kieroutui ja jouduin aikasilmukkaan. suuta kuivasi ja olemukseni oli sykkyrällä. tuskanhikeä pyyhkiessäni toivoin vain ajan kuluvan ja huumeen laskevan pienestä mielestäni (tai kai se oli iso sillä hetkellä). sanoin kavereilleni, että kyllä se alkoholi on mun juttu!
seuraava alku kesä meni taas pussikaljaa juodessa ja oksennellessa kaupungilla. krapulapäivät sängyssä maatessa. juhannus oli jo ovella ja viinat alkossa. oma moka, mulla olis ollut koko kesä aikaa hommata juhannus-viinat. silloin mieleeni juolahti eräs pera, kuka tekee kiljua ja on muutenkin hieman hämärä kaveri. olin kuullut koulussa puhuttavan perasta ja hänen kalliista, mutta pahasta viinistä. sillä aineella oli tehty usempikin amis-nousu, kun ei ollut hakijaa löytynyt k-kaupan nurkilta. nyt oli hätätapaus ja olin jo kävelemässä peran luokse. onnekseni hän luumutti kämpillään juhannuksenakin.
siinä sohvalla me istuttiin. pera katkaisi kiusaantuneen hiljaisuuden ja kysyi, että vedetäänkö paukut. no mä olin että jes! todellakin vedetään paukut, kelasin. vai luuleeko toi urpo tosiaan, että mä tuun ihan muuten vaan juhannuksena sen luokse istuskeleen. pera alkoi käärimään sätkää ja mä manasin, että kyllä pera osaa nauttia asemastaan. olis nyt vaan kaatanu ne paukut saman tein. kurkkua kuivas ja mielessä pyöri se yks biiisi: “teit mulle viinin mansikoista omenoista” tjs… ihmettelin, kun pera oli tyrkyttämässä jämiä sätkästä parin imaisun jälkeen. ihme mies. no siinä hermostuksissa poltin parilla imulla koko sätkän loppuun asti. pera nauroi ja sanoi, että taisi maistua. no joo, siinä mielentilassa olis mennyt varmaan koko toppa putkeen.
ovikello soi ja pera meni avaamaan. joku muukin oli myöhästynyt alkosta. ne meni keittiöön, sammion äärelle ja minä vaivuin ajatuksiin. havahduin ja menin haukkaamaan parvekkeelle raikasta ilmaa ja huomasin, kuinka kaunis ilma siellä olikin ollut. ei se aurinko varmaan tulomatkalla ihan noin paljoa paistanut. en tiedä oliko se raitis ilma vai ne hymyilevät kasvot pihakeinussa, kun aloinkin epäröimään peran viinin suhteen. hitto, mitä jos sitä ei joiskaan juhannuksena. sukulaisetkin olis tulossa meille ja porukat oli sytyttelemässä pihagrilliä lähtiessäni. pihvit ja salaatit alkoi elää omaa elämäänsä mielessäni. hitto, olishan sitä serkkutyttökin mukava nähdä pitkästä aikaa. käyvät niin harvoinkin. kohtahan mä muutan kotoa pois, ties vaikka olis viimeinen juhannus kotona. aamulla sitä pääsis niiden kanssa mökille, kun ei ole darraakaan ja herää omasta sängystä. mä taidankin passata uimarannnan pukukopit, peran viinit ja kaupungilla hortoilut. sanoin peralle, että sori, tulinkin toisiin ajatuksiin, kiitti, moi ja hyvät jussit! pera oli ihmeissään. no niin olin mäkin. jotain se kysy lähtiessäni, että koppasko savut, mut en oikein ymmärtänyt, mitä se tarkoitti.
mukava juhannus oli, vaikka en ollutkaan humalassa. jotain tuona juhannuksena tapahtui. mulla oli mukavaa, vaikka en juonutkaan. mikä lie mielenhäiriö oli kyseessä. en ole koskaan nauranut meidän faijan jutuille yhtä paljoa ja ruokahalu oli aivan mahdoton. neljännen pihvin jälkeen hävetti ottaa lisää, mutta onneksi muut oli jo siinä vaiheessa hieman tuiskeessa. serkkutytöstäkin oli kasvanut jo iso tyttö. en muistanutkaan, kuinka hyvän näköinen hän oli. 7 ja 8 pihvin välissä aikuiset oli jo niin tuubassa, että vetäydyttiin serkun kanssa sivumalle, ettei tarvinnut huutaa, kun hän kertoi filosofian opinnoistaan. mä jotenkin hiffasin niitä sen juttuja. tai se osas vaan kertoa niin hyvin, että koko ilta meni kuunnellessa ja maailmaa parantaessa. 12 maissa raahauduin mahani kanssa nukkumaan ja vaivuin suloiseen uneen. aamulla sitten keittelin koko jengille kahvia. mutsi heräs tokana, pörrötti mun hiuksia ja sanoi, että olipas mukavaa, kun olit kerrankin meidän kanssa. oli kyl ihan jees.
