Ajattelinpa kirjoittaa tänne vähän kuulumisiani kun joulun aikakin on onnistuneesti ohitettu. Syksyisen pohjakosketuksen jälkeen elämä on alkanut taas hymyilemään. Olen saanut asua nyt uudessa asunnossani reilun kuukauden ja on tosi hyvä olla kun ei tarvitse olla toisten nurkissa kuten olin eron jälkeen kolme kuukautta. En viitsi mennä yksityiskohtiin mutta se alivuokralaiskokemus oli yksi elämäni vaikeimmista. Yksi keino on näköjään tulla onnelliseksi kun kärsii ensin oikein kunnolla ja sitten kun kärsimys loppuu niin jo vain elämä hymyilee. Olen löytänyt mukavan naisystävän joten en ole enää yksinäinenkään. Missään en ole käynyt alkoholismiani hoitamassa ja näyttää siltä etten juuri nyt tarvitsekaan mitään aivopesua.No varmaan joku ajattelee että se kohta retkahtaa kun sillä noin hyvin menee, mutta itse en pidä sitä juuri nyt todennäköisenä. Toisaalta eipä taida olla konstia millä niitä retkahduksia etukäteen ehkäisee jos mieli siihen suuntaan alkaa yks kaks viedä. Niin ja vielä, töissäkin menee hyvin, raittius on iloinen asia.
Hienoa lukea että selvisit!
Ei muuta kun raittiina jatketaan elämää.
Todella mukava kuulla sinusta kyntöhärkä taas…olen viikon ajan miettinyt, että kysynkö kuulumisiasi…mutta en ole vaan jostain syystä tohtinut…ehkä on ollut pieni pelko persiissä ettei kaikki ole mallillaan…ja siksi ei ole viitsinyt ahdistella…
mutta siis aivan mahtavia uutisiahan sinun suunnalta kuuluu…upeaa kuulla, että elämällesi on jälleen sisältöä ja suuntaa löytynyt…näin se vaan menee, että joka päivälle on omat uudet haasteet ja kuviot…ja välillä on aivan sysimusta seinä vastassa, jonka yli…tai joskus ali on mentävä… mutta aina ne asiat jotenkin soljuu ja menee kun vaan antaa vähän aikaa ja armoa…ja toki sitkeyttä ja sisua…
Kiva ku ilmottelit itsestäsi! Ja hei HYVÄ KYNTIS!
Olen samaistunut kovasti kirjoituksiisi Kyntöhärkä… Tämä kirjoituksesi antoi minulle voimaa ja uskoa tulevaan.
On upeaa lukea kuulumisiasi. Olen puolestasi aidosti onnellinen. Toivon sinulle kovasti tsemppiä elämääsi. Kun elämä hymyilee, niin hymyile takaisin.