Kymmenen päivää ja siitä eteenpäin

Jälkikirjoitus heti alkuun. Tämä on mun sisäistä tarinaa, jota mielellään saa kommentoida. Nyt lisäsin uuden otsikkomuodon ”Ongelma x”, numerointi alkaa ykkösestä. Yksityiskohtaista muminaa olostani ja ajatuksistani.


En muista milloin olisin ollut kymmenen päivää täysin ilman alkoholia. Kevyitä vaiheita on ollut, mutta koronan myötä siirryin raskaampaa vaiheeseen. Viikossa meni jopa viisi litran pulloa vodkaa. Olen kuusikymppinen nainen.

Runsas viikko sitten päätin että nyt on aika ryhdistäytyä. Alku on minulla ns helppo, koska minulla ei koskaan ole krapulaa. Ratkaiseva sysäys päätökseeni oli kun sain kutsun HUS erikoislääkärin vastaanotolle elokuulle puolen vuoden odotuksen jälkeen. Minulla on krooninen kipu olkapäässä, sitä on kauan sitten leikattukin ja nyt toivon että kirurgia taas tulisi apuun. Se ei mitenkään ole varmaa, mutta toivoa voi. Ja ainakin saanen tehokasta piikkihoitoa olkapäähän tuon käynnin jälkeen.

Toinen päätöstä auttanut seikka on, että minulle määrättiin Lyricaa. Ed. erikoislääkäri eikä TK ei ole uskaltaneet sitä minulle määrätä, koska olen rehellisesti kertonut alkoholin suurkulutuksestani. Käsikirurgi sitten uskalsi.

Aluksi lääke keräsi 5 kg nestettä kahden viikon aikana, en saanut kenkiä jalkaan. Kauhistuin ja lopetin lääkkeen. Viikon ravasin vessassa päivin ja öin. Sitten kokeiltiin toista hermokipulääkettä, sillä nukahtelin bussiin ja kirjastoon.
Palasin Lyricaan. Nyt käytän Fat Secret-nettilaskuria. Mittaan ja punnitsen kaikki ruuat ja pyrin 1500 kaloriin. Liikun jonkinverran pyörällä, ja olen aloittanut pienet kävelylenkit.

Nestettä ei ole kertynyt kahteen viikkoon ja 80 % kivuista on poissa. Ja alkoholiton 10 vrk.

En tiedä lopetanko vai yritätkö mukamas kohtuukäyttöä. Päätös on kuitenkin että olen alkoton kirurgin/ortopedin vastaanotolle saakka. Pyrin saamaan sokeriarvon alemmas, se on kumma kyllä ihan OK, kolesterolista en tiedä, mutta en syö punaista lihaa, voita käytän. Menen labroihin just ennen tuota lääkäriaikaa, ajattelen että jos tiedoissa näkyy että veriarvot on kunnossa, saan helpommin hoitoa. Painoakin pyrin tiputtamaan muutaman kilon, lievän ylipainon puolelle.

Tällainen tarina.

Yksitoista päivää

Paino ei tipu vaikka elimistöstäni on poistunut tuhansien kaloreiden vodka. Lienee Lyrican syytä, olen ahminut kolmena päivänä, sitä ennen nätisti suunnitelman mukaan 7 vrk. En aio antaa periksi Lyrican painonnousuhalulle.

Kolmena päivänä olen käynyt tunnin kävelyllä, vauhtia 5,5 km/h. Uutta kävelyssä on, että pyrin tietoisesti säilyttämään ryhdin, minulle on muotoutunut kummallinen etukenossa kävely. No, tämä ryhtitietoisuus vaatii lihasten käyttöä. Ranka suoraksi, peppu ja rinta ulos, leuka alas. Kokeilepa vaikka, on rankkaa jos alkuasento on väärä. Etenkin vatsalihaksia joudun käyttämään, tai niitä joita ei ole tainnut olla. Sängystä noustessa koko keskivartalo on hellänä, ja se tuntuu hyvältä, koska olen tehnyt jotain.

Alkoholia ol8 ikävä eilen. Olisin istunut ihanalla parvekkeellani pehmeässä hiprakassa. Vielä en osaa siitä nauttia kaakaokupposen äärellä, mutta pitää opetella.

Hei.
11 päivää on hieno juttu. Hurjan paljon kerroit juoneesi viikossa ja tosi kiva, että olet herännyt asiaan.
Minulla itsellä olivat määrät paljon pienempiä, 5-6 annosta kerralla. Mutta sellaista pakonomaista, mistä ei tullut edes mitään fiiliksiä. Pakko oli vain tehdä. Toukokuun lopussa päätin lopettaa kokonaan itseni kiusaamisen asialla. Hyvin on mennyt, mutta nöyrä pitää olla kun on käynyt ennenkin niin, että vanha tapa tulee takaisin.

Tuo painonpudotus motivoi minuakin. Täällä meillä lasketaan myös kaloreita ja tulostakin on tullut. Taisin aloittaa vaan liian pienellä kalorimäärällä, koska painon putoaminen pysähtyi. Elimistö meni kai jotenkin shokkiin, eikä aineenvaihdunta toiminut. Tästähän löytyy painohallinta- ja laihdutuspuolelta faktaa, että näin voi käydä. Nyt olen nostanut kalorimäärää hieman ja on tullut parempi olo. Maanantaina punnituspäivä, vähän jännää.

Voimia sinulle.

Joo, mun juominen repesi keväällä kun olin ollut kahdessa käsileikkauksessa eikä kipulääkkeet riittäneet. Olen yli 60 v ja aloin ajatella että mitä hiton väliä sillä on, jos juon? Se ei kuulu kellekään, en häiritse ketään, ja minulla oli toleranssi jo niin korkealla että vodkalitran jälkeen pyöräilin 2,5 km kauppaan ja Alkosta myytiin lisää.

Yksi syy mikä mahdollistaa mun juomisen on totaalinen krapulattomuus. Ehdin hyvin olla juomatta yli 12 h ennen seuraavaa pullollista, ei ole tarvetta krapularyypyille.

Äsken kun pyöräilin kaupasta kotiin läikähti mielessäni että pyörälaukussa ei ole vodkaa. Poljin rauhassa eteenpäin.

Kertaakaan näiden päivien aikana ei ole tullut mieleen juoda.

Kaksitoista päivää

Eilen sain syöpöttelyn kuriin, vaaka oli heti iloinen kun suolisto ei ollut täyteen ängetty.

Se että paino nousee Lyricaa syödessä voi mun tapauksessa johtua esim siitä, että mielestäni rivakat liikkeeni ovat hidastuneet ja ulos lähteminen, vaikkapa kauppaan, on työn takana. Sen sijaan että kiidän pyörällä kauppaan, kaavin viimeisetkin ruuaksi kelpaavat ainekset kaapeista.

No, tänään kävin kaupassa, ajoin jopa pienen lenkin ennen kauppaa. Ja jos sade ei kovast uhkaa, lähden pyörälenkille.

Mutta olo on sellainen, että haluasisin käpertyä täkin alle, sohvannurkkaan tai rohkeimmillaan perveketuoliin. On vaikea erotella mikä on alkoholittomuuden tuomaa uutta oloa ja mikä Lyricaa.

Mutta koti alkaa siistiytyä. Puhdas ja siistihkö se on ennenkin ollut, mutta nyt pysyy keittiö siistinä, epämääräisiä tavarakasoja häviää. Tästä nautin!


Se mikä tuntui vuorelta edessäni, on nyt onnistuneesti ja vailla vaikeuksia takanani: 11,5 km pyöräily maaseudulla, puolet hepanhajuista hiekkatietä. Luulin että se oli 15 km, mutta 11,5 on aivan jees. Siihen meni 40 min, vauhti kiihtyi pikku hiljaa. Tämä on näppärä lenkki vaikka pienessä sateessa.

Kolmetoista päivää

Ainakin olen järeästi koukussa sokeriin, jota vodkassa on. Söin eilen 1,5 vesimelonia, napa paukkui, mutta se fantastisen ihana olo kun makea hedelmäliha pääsi suuhuni. Tänään sitten heti aamiaiseksi viimeinen puolikas.

Mulla on kummallisia lihaskramppeja ja -nykimisiä. Ne voi olla Lyrican aiheuttamia (kuuluu sivuoireisiin), mutta en voi olla miettimättä että voiko ruumiin aineenvaihdunnan sopeutuminen pois vuosien tasaisesta, ei kylläkään päivittäisestä, alkoholinkäytöstä aiheuttaa moista?

Tänään on niin tylsä olo, on kylmää ja sataa vettä, että voi, kun voisin polkea Alkon ja ostaa litran vodkaa. Istua parvekkeella untuvatakissa, villasukissa ja viltti kintuilla - tätä tosiaan olen harrastanut, mulla on ihana parveke, paljon kasveja. Lounaallakin söin omia tomaatteja.

Vodka ei kuitenkaan ole valikossa. Odotan että minulla nousisi kauhea ahdistus ja morkkis, mutta nykyään en niitä juurikaan koe. Elän vähän erakkona, en ole vastuussa kenellekään yhtään mistään. Vain itselleni.

Minulla on kiva vuokra-asunto, tilaakin 70 neliötä. Hyvinvoivat lemmikit, polkupyörä jolla liikkua, HSL kuukausikortti, puhdas koti, hyvälaatuiset vaatteet. Kampaajalle voisin mennä ensi viikolla kun eläke tulee. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä autokolarin jäljiltä. Toimeentuloni on ihan jees, elämänkulkuuni nähden. Talous niin jees että voin juoda vaikka satasen viikossa.

Tästä alkaakin uusi juttu: huomaanko että rahaa ei mene vodkaan vai syökö enemmän?

Paino oletettavasti karmea. Mieti, 2 vesimelonia alle 20 tunnissa. Kaistapäistä.

Neljätoista päivää eli Kaksi viikkoa

Oho.
Alkoholittomuuttani auttaa se, etten juurikaan liiku ihmisten ilmoilla. Siis ravintolassa, kahvilassa tai baarissa. Mutta tässä on ristiriita: minähän juon, koska olen niin yksin? Eikö se olekaan syy? Nyt mulla ei ole edes humalaa seuranani.

Mulla napsahti päässä tuo terveysasia, toivon että se pitää, koska ortopedin aikaan on neljä viikkoa. Olen siis ollut alkoton 1/3 päättämästäni ajasta.

Toivon että motivaatio sisälläni kasvaa, enkä ripustautuisi kokonaan tuohon lääkärikäyntiin.

Kahdessa viikossa paino ei ole tullut alas, mikä on uskomatonta kun ajattelee niitä kalorimääriä joita kittasin. Näen yksityiskohtia paremmin, esim momaattiplanttujen ns varkaat, jotka kuuluu napsia pois. Näen myös tavarat jotka ovat väärissä paikoissa ja lähipäivinä varmaan siivoan kirjahyllyn. Sieltäkin olen aina ohikulkiessa napannut roskaa roskiin, kyniä kynälasiin jne, jne.

Huomenna on uusi päivä.

Viisitoista päivää.

Pyörin ja pyöräilin kaupungissa monta tuntia. Söin suolaisen letun torilla, espresson ja crossantin kirjaston kahvilassa.

Ei tehnyt mieli terasseille, ehkä koska on niin kylmä.

Kolmen tunnin päästä olen unten mailla ja huomenna on taas uusi päivä.

Kuudestoista päivä, aikainen aamu.

Muutaman päivän olen huomannut miten ihanaa haukottelu on. Sellainen joka tulee syvältä sisältä, avaa leuat ja ilma kulkee rennosti koko haukotuksen ajan. Huomasin että en ole haukotellut antaumuksella aikoihin, olisiko vuosiin. Henki on aina jotenkin loppunut ja haukotus jäänyt puolitiehen. Henki ei ole kulkenut.

Voi olla että nukun hieman paremmin, ainakin ehkä rennommin, ne pätkät kun nukun heräilyltäni. Herään kipuun aina kun käännyn kyljelleni. Olen yrittänyt kasata tyynyjä sille puolelle, mutta aina vaan herään kipuun.

Tänään on juhlapäivä, eläkepäivä. Tapanani on ollut mennä johonkin hyvään ravintolaan, juoda viiniä ja siirtyä esim pubiin. No, tuon voin tehdä alkottomastikin, mutta olen juhlinut tilin täyttymistä alkolla niiiiiin kauan, että minua vähän hermostuttaa. En kuitenkaan ole huolissani.

Tänään pyöräilen enemmän kuin eilen, käyn ostamassa pari kaipaamani astiaa, jotka löytyi nettikirpparilta. Pitää ottaa mukaan kuplamuovia, astiat nääs reissaavat pyörälaukussa. Iltapäivällä menen eka kertaa tänä kesänä Suomenl8nnaan, ties vaikka nämä päivät ovat viimeiset kesäiset. Pari muuta saarta sitten ke ja to.

Olen päättänyt että julkisissa matkustaessani luen kirjaa käännyn räplääminen sijaan. Kaksi kertaa on mennyt pysäkki ohi, mutta ei hätää, mulla on aikaa.

Istun parvekkeella kera kahvin, kauempana on vielä sumua, yöllä on satanut. On lämmin.

12.00

Ongelmatilanne 1

Eräs viranomainen hutiloi viestinnässä koskien tilapäistä reittiä rakentamisen vuoksi. Verenpaine nousi, viranomainen puhelimessa että ei ole ongelmaa. Otin yhteyttä pelastuslaitokseen, koska väärin kartoitettu ja sanoin kuvattu tieto on väärä ja kysyin onko he saaneet tiedon. Hälytysajoneuvoilla menee vajaa 10 minuuttia kiertotietä, jos ajavat normaalisti. Ei olleet saaneet. Siinä ehtii kuolla sydäriin.

Kiukku kiehuu. Tekee vietävästi mieli mennä viinille. Mieleni on myrkynmusta.

13.00
Ajatukseni rullaa, mitä väliä sillä on jos juon pullollisen viiniä?
Mitä väliä sillä on jos juon kaljan terassilla?
Enkö vois juhlistaa 16. päivää?
Ei se vodkapullo ketään häiritse.
Olen ansainnut juhlan.

Näin herkästi tasapainoni järkkyy.

Vedän nyt henkeä tässä kotisohvalla ennenkuin lähden liikenteeseen.

14.40
Ihan vakavissani seisoin parvekkeen ovenraossa ja arvelin että kipaisempa ostamassa vodkalitran ja noutoruokaa, ei se paino kuitenkaan tipu. (Hah.)

Onneksi tuli sade.

Googlasin AA-ryhmät. Päätin käydä sopivassa ryhmässä huomenna. Ehkä jo tänään. Niin vaikea ja pelottava tämä tilanne on.
Miten minun vankka olo ja päätös uhkaa mennä pilalle?

15.00
Läksin liikenteeseen. Reissaan junassa pyörän kanssa. Poistuin Oulunkylässä ja pyöräilin Käpylään, kasvin syömässä Thai-ruokaa, nam, jatkoin kohti Kumpula, tsekkasin missä kunnossa on uimala, halpaa, 3€. Pyöräilin ihanissa maisemissa Arabian kautta Hakaniemeen ja siitä asemalle. Kilsoja tuli kotikisojen kanssa 20. Kaupungissa pyöräily on mulla hidasta kun kuikuilen ympärilleni koko ajan. Sellainen 12 km/h, joten kuntoliikuntaa en ole retkkahtanut. Pyöräily on tunnelmallista. Olin reissussa 5,5 h ja aamupäivän ahdistus ja juomisen pelko on kuin unta vaan.
Nyt ilta-auringon viimeiset rippeet parvekkeella ja unta palloon.

Mulle ei taida sopia että kun klikkaan uusimmat viestit, päädyn pillerinistin postaukseen.

Katson vielä muutaman päivän, mutta en tykkää tästä sekamelskasta. Ymmärrän että Plinkki toimii hyvin, mutta ymmärrän myös asiakaskadon.

Jos A-klinikalla ei ole rahkeita uudistaa tätä foorumia, niin se on harmi. Minulle tämä on liian hidas, jäykkä ja en näköjään jaksa muita aineaddiktioita, ainakaan sekoittajia. En oikeastaan edes halua tietää.

Tarinani päättyy tähän. En jaksa sitä että jos vaikka olen pädillä ja puhelimella, ja välillä surffaan vaikka linkkiä tänne, mut heitetään ulos.

Tämä systeemi on ollutta ja mennyttä. aklinikkasäätiöllö on rahaa vaikka kaikkien taskuihin kaataa, mutta riittääkö todella tärkeän ja tarpeellisen sivuston modernisointiin?

Moi,
Jatkathan kuitenkin raittiuden tietä?
Minä muistan tarinasi.

Putkis

Tuntuu kovin kummilta nuo ongelmat. Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia enkä muista, että kukaan muukaan olisi valittanut. Olisiko ongelmat kuitenkin muualla kuin tässä sivustossa.