Moro,
käytin viime vuoden ahkerasti pilveä lähes joka ilta, työskentelin rankassa duunissa ja pidin yllä sosiaalisia suhteita, suurimman osan kuitenkaan tietämättä päihteidenkäytöstäni. Syksyllä sain käsiini ison määrän suippumadonlakkeja, joita tuli sitten käytettyä pieniä annoksia aktiivisesti. Tuntui että hommat etenivät kokoajan ja että itse kehittyi ja työtkin menivät hyvin ym.
Jäin sitten lomalle ja kävin reissussa, ja tunsin oloni todella yksinäiseksi. Pilven käyttö jatkui myös reissun aikana aktiivisesti. Palasin lomalta ja viimeisenä viikonloppuna ennen töiden alkua olo oli todella toivoton.
Söin ensin perjantaina sieniä, mikä tuntui ihan ok:lta, mutta lauantaina ahdistus paheni ja kaivoin pakastimesta lsd-lapun… En kuitenkaan kokenut päässeeni vieläkään “tarpeeksi syvälle” ja sieniteetä oli jäänyt eiliseltä päivältä joten päätin syödä nekin. Todennäköisesti poltin myös pilveä…
Tuijottelin siinä sitten oloissani peiliä, ja tuntui että naapurit aistivat oloni ja repivät minut pois matkalta, siinä sitten peiliä tuijotellessa elehdin kädelläni ampuvani pääni jonka jälkeen kaikki mureni. Sen jälkeen tuijottelin pitkään vain seiniä. Olin mielessäni tehnyt jo paljon tätä pääni pamautusta, mutta en kuitenkaan ole loppupeleissä halunnut vahingoittaa itseäni, vaikka paljon olenkin todella synkissä oloissa ollut ja pitänyt paljon kaikkea yksin sisälläni.
Psykedeelejä olen käyttänyt itseni kehitysmielessä, mutta sitten toivottomuus sai vallan ja käytöstä tuli lopulta epätoivoista.
Tästä on nyt n. kuukausi, mutta olo ei parane. Tuntuu että sen kuvitelman myötä tuhosin jotain oikeasti päässäni. Minulla on todella ahdistavia pakkoajatuksia, jotka on todella loukkaavia, erityisesti naisia kohtaan. Ahdistaa siis lähteä ihmisten ilmoille kun mieli sylkee myrkkyä ja tuntuu että ne myös huomataan helposti. Töissä tuottavuuteni oli lähes olematon, joten menin viime viikolla lääkärille ja kerroin tilanteesta. Lähete psykiatrille on nyt työn alla. Sain lääkäriltä optiparia, mutta keskustelin lääkkeestä erään ystäväni kanssa ja tutkin netistä tietoa ja ilmeisesti Moklobemidi voisi olla turvallisempi vaihtoehto.
Myös fyysistä lievää päänsärkyä on ollut tuosta lähtien, mutta sijainti vaihtelee. Otsassa on silloin tällöin kylmyyden tunnetta. Tämän jälkeen olen kokeillut kerran sienillä saada pakkoajatuksia pois ja pilveä poltin muutaman kerran, mutta nyt viimeisimmästä päihteidenkäytöstä on 10 päivää aikaa. Päihteittä olo on nyt ollut helppoa kun on saanut syyn, mutta pelottaa että saako näitä pakkoajatuksia millään kuriin. Muistot, koordinaatio ja äly on jokseenkin ennallaan, mutta siihen päälle on tullut näitä ahdistavia loukkauksia, jotka välillä äityvät todella kamaliksi, eli en juurikaan voi olla muutakuin todella läheisten ihmisten seurassa.
neuvoja, ajatuksia?