Kuvioista irtautumisen vaikeus

Kuivaushuone
1

Moi

Kyselen onko foorumin kirjoittajilla kokemusta siitä, että kaverit ei oikein halua päästää irti. Itse päätin tästä tyystin lopettaa ryyppämisen ja aineiden käytön. Nyt on ollut tilanteita, että on otettu yhteyttä ja uhkailtu “vanhoilla veloilla”, jotka mielestäni on aikaa sitten jo kuitattu. Jotkut entiset “ystävät” vain eivät ole yhtään ilahtuneet, että päätin poistua tyystin kuvioista. Ymmärrettävää sinänsä kun hyvätuloisena olen voinut rahoittaa siinä sivussa muidenkin käyttöä.

Vähän ikävää toi ahdistelu kun haluaisi olla rauhassa ja irti siitä paskasta niin toiset vaan yrittää repiä siihen touhuun takaisin mukaan. Pakko kaan vai yrittää takoa niille järkeä päähän, että se on slut ny. Mulla vaan tuli raja vastaan kun tapahtui liikaa pahoja asioita.

2

Mulla ollu ihan samoja ongelmia… Ei noin pahast, en oo rahottanu muille mut esmes lääkkeet ollu sellaset että niitä on kyselty ja kerrottu et kh-lääkkeitä tulee lainata kavereille kellä on omat loppu=ne on myyneet omansa. Kylmäst vaa välit poikki, mul kesti pitkää tajuta se. Jos tahtoo nähdä ni näkee julkisel paikal (kukaa ei rännää nenän edes) ja korkeintaa kahvin ajan. Mikäli aletaa puhumaa aineista ni sanoo ettei aihe kiinnosta ja jos jatkaa, lähen kotiin.

Jos sulta velkoja kysellään vaikka oot tarjon ni mun mielest sun kannattais listata et mitä avout tarjon milläkin hinnalla milloin niin hyvin ku muistaa… Sit kerrot et sä oot todellisuudes enemmän tarjonnut. Kyllähän sä itekii tiedät et käyttäjät on jatkuvast velan tarpees ja massit ei riitä joten sä oot helppo kohde ku oot vastikään lopettanu ja sut voi vielä saada mukaan takas käyttämään ja rahoittamaan omalta osin omaa käyttöä.

Mikäli ei oikeasti pääse kuvioista eroon ni mul auttoi puh. numeron vaihto sekä asunnon vaihto hiukan. Suht pieni paikkakunta ni aikaa meni paljon ja vieläkään kaikkia vaihtanu, vain ne ketkä rännää. Monia ei sen jälkeen jää ja noidenkin kanssa usein puhun ja välillä oon jopa ostanu frendeille jotka on kuivil muuten mut pillereitä käyttää jyviä piikittäjiltä. Jos ei auta ni sit paikkakunnan vaihto… Monest on kuitenkii et ite tahtoo tavallaa pitää varuilta yhteydet jos niitä muka tarvii… Mul auttoi numeron ja asunnon vaihto aika roimast mut nyt alkaa melko monella olla mun asuinpaikan ja puhelimen tiedot. Tosin kukaan ei toivottu ei tule käymää, koska oon uhannu et mies hakkaa ne jos tulevat käymään; numeroa en vaihda koska ei oo ketään sellaista joka tyrkyttäis kamaa.

Kyl tuossa menee sellaset reilu puol vuotta ainakii ennenkuin tilanne rauhoittuu jonkin verran. Kannattaa vaa pysyä lujana jos joku tulee “perimään saataviaan” tai tarjoamaan jotakin et sanoo selkeästi et “mä en käytä enää ja nuo asiat hoidettiin aikoinaan jo pois”. Kyl siinä tyhmempikin tajuaa jossain vaiheessa että sulta ei massia tms. saa. Sit toinen mitä mä käytän on se, et rahaa ei kertakaikkiaan ole! Ostin just uuden telkkarin tms. joten ei ole lainata! Ei kannata lainata, vierailla tai olla ylensäkään muuta ku pakollisen ajan tekemisissä ja esittää että on tosi kiireinen uuden elämän kanssa; jatkuva kiire salille, sukulaisille, uusille ystäville tms. Mikäli sulla on joku velka oikeasti rästissä ni sitä voidaan kyl pitkään kärttää. Itelläni ei mitään ole, muut on mulle velkaa mut oon päättän jo aikoja sit et jos pääsin niist tyypeist iäkseni eroon, ni voin siitä satasen pari maksaa! Tsemppiä paljon! Äläkä anna periks, mä aikoinani säälin exää ku se haikaili mun perään ja oli tosi paskas kunnos ja kehtas viäl väittää et se johtu musta, mut se tietty laski et jos ostan sille ruokaa ni sille jää enemmän rahaa muuhun; nyt se on lähemmäs 300 mulle pystys… :unamused: Pidä pintasi, se on tärkeintä! :slight_smile:

3

Mun on suht. helppo ollut päästä irti vanhoista kuvioista. En hirveästi oo koskaan hengannut käyttävissä piireissä, kun en oo halunnut lähteä varasteluun ja yleiseen häiriköintiin mukaan. Ja yks syy, miksen nykyään hengaa käyttäjien kanssa on se, että suurin osa vanhoista frendeistä ei oo enää elossa. Siksi mun kontaktitkin on huonontuneet tosi paljon, eikä haittais, vaikken tuntis enää ketään, jolta saa. Ikävä kyllä pari vielä tunnen, joten välillä tulee jotain hankittuakin muualta kuin lekureilta.

Vaikeempi on ollut saada frendejä tajuamaan se, etten voi/halua dokaa. En oo uskaltanut joidenkin tabujen kanssa juoda, kun oon joskus joutunut sairaalaan alkoholin ja opiaattien yhdistelmän takia. Nykyään saatan pari bisseä tms. ottaa, mutten oo kännissä ollut viime kesän jälkeen. Frendit ei aina oikein tajua sitä, etten jaksa olla baarissa juomatta. Ja kun ennen olin aina se, joka oli valmis lähtee baariin/terassille parille tai useammallekin. Välillä on ikävä baari-iltoja, mut krapuloita ei. Oon jotenkin tottunut siihen, etten baareissa pahemmin käy, mut kesällä tulee varmaan terassilla jonkin verran istuttua.

Tuli noista mahdollisista veloista mieleen pari juttua:

On kaks täysin eri asiaa lainata jollekin kuin tarjota jollekin. Mun mielestä jos tarjoaa, niin silloin toisen ei tarvi maksaa takaisin. Sen sijaan jos lainaa, niin silloin pitää maksaa takaisin. Eli jos jakaisin vaikka vedot jonkun kanssa, niin en olettaisi toisen sitä maksamaan takaisin. Toisten kanssa jakaminen on taloudellisesti ajateltuna tyhmää, koska siinä menettää aina puolet vedoistaan.

Jos Travis oot oikeasti velkaa, niin kandee aika pian ne maksaa pois, jotta voi oikeesti alottaa puhtaalta pöydältä. Jos et oo, niin sit koita sanoo se tarpeeksi tiukasti. Ja jos ei auta, niin numeron vaihto tai mikäli mahdollista, niin vaihda asuinaluetta tai kaupunkia, jotta saat olla rauhassa. kuitenkin kandee muistaa se, ettei aina välttämättä muista täysin, onko jollekin velkaa vai ei. Joten jos et oo ihan varma velattomuudesta, niin itse tekisin niin, että maksaisin vähän jotain ikään kuin kompromissina. Tavallaan vittumaista maksaa, jos ei muista, mut joskus niin pääsee helpommalla. En kuitenkaan tarkoita, että pitäisi kaikille maksaa loputtomiin.

Oon kans sitä mieltä, ettei kannata kenellekään lainaa mitään! Helposti toinen unohtaa lainansa joko vahingossa tai tahallaan. Etenkin kavereilta on vaikea karhuta velkojaan…

4

Tämä on tärkeä näkökulma.
Omassa työssä törmää tähän ongelmaan usein sekä alkoholin, lääkkeiden kuin huumekäyttäjienkin suhteen.

5

Nyt näyttää hyvälle eli olen saanut olla rauhassa. Ehkä tuossa irtautumisessa oli vaikeata se kun olen tässä pidempään jo pyrkinyt kuvioista pois ja pienelläkin houkuttelulla kuitenkin sitten retkahtanut taas.

Mut kiitos kaikille vastanneille kommenteista, ne oli kyllä ihan täyttä asiaa. Nyt näyttää paremmalle ja elämää rokkaa :mrgreen:

6
7

Mullakin on sujunut aika helposti aina kun teen itse oman lopetuspäätökseni. Nyt olen ollut kuivilla toukokuun puolivälistä, enkä juuri ole soittoja saanut. Itse en myöskään ole pahemmin osallistunut mihinkään rikolliseen toimintaan ja olen rahoittanut kaiken laillisesti. Ehkä siksi, etten oikein kokemut koskaan kuuluvani mihinkään piiriin.

8

Mulla ‘kamapiireistä’ irtaantuminen (koskaan en kyl oo kovin syvällä ollutkaan, mut kuitenki…) meni aika iisisti kun olin pitkän aikaa ulkomaanmatkalla ja vaihdoin puhelinliittymän. Palattuani asetuin toiselle paikkakunnalle.

Yks tehokas askel on ottaa SIM-kortti luurista (siirrä ensin kaikki numbat sille) ja heitä se menemään. Ehdottelin tätä yhdelle kamaongelmaiselle kaverille joka ‘haluaa irti’ vaan oli liian radikaali askel eikä kuulemma sopinut hänelle. Siitä vaan, kaikki numbat luurin muistista kortille ja sit meet vaikka jollekin sillalle ja paiskaat kortin jorpakkoon. Toimii sekä konkreettisella että hienojakoisemmalla mielen tasolla. Niihin ihmisiin joihin haluat/kannattaa olla yhteydessä saat kyllä yhteyden ennemmin tai myöhemmin ilman puhelintakin ja voit sit sanoo että ‘kortti hukkui’ (eh eh) ja pyytää numbat uusiksi.

Toinen tehokas on asettautuminen normi-ihmisten unirytmiin. Nuku silloin kun työelämässä olijat nukkuu (ja kamapäät valvoo) ja toisinpäin. Mä oon huomannu henkkoht parhaaksi rytmiksi heräämisen ihan törkeän aikaisin, about klo 4 aikaan aamulla. Pääsee nauttimaan aamun sinisestä hetkestä vaiks aamukävelyllä -jumpalla -meditaatiolla tms. Jos pushaat itsesi heräämään JOKA aamu klo 4, on aivan saletti että mihkään baariin tms turhuuteen ei tuu eksyttyä koska väsy tulee siinä ysin-kybän aikaan illalla.

Kolmas, ylivoimaisesti tehoin konsti. Uskoon hurahtaminen. Tulee kertalaakilla uus ystäväpiiri (hihhuliremmi jonka kanssa alat hengaamaan), tiukat moraalisäännöt ja ajatus ‘hyvästä paimenesta’ jotka kaikki auttaa pysymään kaidalla tiellä. Tätä voi myös soveltaa vaikket uskoon hurahtaisikaan jos tulee vanhoja kamatuttuja vastaan - sanot vaan että oot nyt uskossa ja naps - lässytys loppu (toimii myös ei-kamapäihin tyyppeihin jotka pyytelee baariin tms).

Kun surffailin läpi vanhan SIM-kortin muistia ja valikoin kenen numbat haluan pitää, alkoi soimaan päässä Steenin siniset raput ja punaiset hintalaput - “muistoksi numeroille huumetilastoissa / niille joiden numerot mä kännykästä poistan”. Niin se vaan on. Nihkee juttu mutta jotkut vanhat kaverit on tiensä valinneet ja mä omani ja ne menee eri suuntiin, ei enää pahemmin oo mitään yhteistä niin naks naks, numba pois ja sinne katos koko ihminen, savupilven sekaan… Toivon parasta itse kullekin heistä kyl.

9

Mun tekis mieli laittaa joku narkkari paloiks kohta… Nää täkäläiset kusipäät on taas muistaneet mun olemassaolon ja postilaatikosta on nyt huudeltu pari kertaa vajaan 1½vkon sisäs… Eikä riitä et käydään kerran vaa hengataa siin ovella vähintää 5 minsaa tai laitetaan viestiä ku äitillä (jolla seuraavast positiivisest testist lähtee 4v muksu huostaa) ON adhd mut ei oo saanu vielä lääkkeitä… Mul ON adhd ja mul ON lääkkeitä mut niitä EI ole muille ja mäkin jouduin odottamaan omia lääkkeitäni vain 20v. Joten…

Lisäks on näitä bubrenvonkaajia! Mua ei iteasias kiinnosta pätkääkään onko joku kipeä ku on rännän tai myyny omat lääkkeensä! Mä en taho muiden lääkkeitä, tahon vain et mut jätetään rauhaan, mut ei! Ens kerral mä ilmotan siitä postiluukun läpi et joku tulee hakkaamaan nää tyypit paskaks vaik ei se auta ku jatkuvast silmä mustana… PRKL ku ei tarvi ku bussissa nähdä joku (ja jäädä etupenkkiin istumaan, vetää huppu päähän ja hypätä pois niin ettei voi edes moikata) tai sit odotetaan pysäkil vastassa! Onks lääkäri saanu lääkemääräyskiellon ku kaikki yhtäkkiä mun kimpus, eikä ketkä tahansa kaikki vaa pelkät säälittävät rotat ketkä ei edes aio lopettaa?!?

Lisää vaa porukkaa korvaukseen, ei STNA :laughing: EDIT: Näistä lähes kaikki ON korvaushoidossa… :mrgreen: :laughing: Nyt oli jälleen pakotettu nuori tyttö vetämää essoi, pirii ja bubrea ja koko kaupunki pyörii korvauslaisten lääkkeillä, silti vaa kolmasosa on hoidossa! Ööö, joku mättää ja pahast! Taitaa olla lääkäri joka ei välitä mistään muusta ku kuolintilastoist, ois parempi monelle jos joutuis tekemää rikoksia ja olemaan edes hetken käyttättä mut ei… Taitaa olla aika muuttaa ja osote pysyy salaisena, puhelin on kiinni jo ku ei JAKSA kuunnella miten työttömän ongelma on ku ei oo nukkunu ku ite vaivaset 8 ja puol tuntia ollu koulussa ja pitäny 10 minsan ruokatauon välissä!!

10
11

Tuo on kyllä PAKKO tehdä, että hävittää kaikkien nistien numerot ja muut yhteystiedot, vaihtaa kaveripiirin kokonaan ja pistää välit poikki käyttäviin ihmisiin, se tuntuu ehkä rajulta, mutta on vain pakko tehdä mikäli TODELLA haluaa eroon noista piireistä. Ei voi pitää ns jalkaa oven välissä kamamaailman ja normaalimaailman kanssa, on pakko valita, joko tai. Molempia ei narkomaani voi saada, jos on oikeasti addikti, niin ei. Se on itsensä kusettamista, jos kuvittelee, että pystyy handlaamaan käyttämisen ja normaalielämän, aina jollain tavalla aineiden käyttö vaikuttaa elämään.

Itselläni meni myös useita kuukausia päästä eroon noista käyttävistä ihmisistä, “yritin” monta kertaa päästä (lue: en poistanut numeroita, en vaihtanut omaa numeroani, avasin ovet nisteille yms…) eroon, mutta aina palasin takaisin käyttämään… Vasta, kun lopulta todella halusin päästä eroon, niin pääsin, mutta toisinaan vieläkin joku saattaa ovilla käydä, joku saattaa kysellä mun lääkkeitä ja keksittyjä velkoja tms, mutta olen vain sitkeästi kieltäytynyt kaikesta kanssakäymisestä. Olen joutunut hyvinkin tiukasti sanomaan, etten halua olla tekemisissä, toisille on riittänyt kertasanominen, toisille on saanut melkeinpä huutaa ja raivota, että uskovat.

Mulla on myös kokemuksia siitä, että yritetään vetää takaisin siihen paskamaailmaan, “no kun sinä olet ollut niin pitkään selvänä, kai voit yhdet vedot ottaa seurana, ei ne näy seulassa ylihuomenna…”, “onpa susta tullut tylsä, pidä nyt vähä hauskaa meidän kanssa…” Hohhoi.

12

Missä vaiheessa SP sinulla tuli ns. lopullinen irtitotto käyttävistä kavereista? Kestikö se prosessi kauan? Mitä ohjeita, kokreettisia, antaisit muille?

13

^Tuo on aivan totta SP. Itselläni ei ole enää numeroita (tai pari tyyppiä, jotka ovat kuivilla ja mikäli retkahtavat; emme ole tekemisissä). Yritin ties kuinka monta kertaa päästä eroon numerolla tai ilman. Enää ei käy huutelijoitakaan, lapsi on huostassa (=en käy lapsen hyvinvoinnin tähden katsomassa talon/äidin kuntoa & huomioimassa lasta SEKÄ antamassa rajoja. Lapsi on niin onnellinen, jos edes JOKU laittaa rajat ja huomioi hänet… :frowning: ) ja kaupungilla tai dösässä oin jutella, moikata tai kuten yleensä; en näe mitään…

Viimeiset hlöt olivat diagnisoitu narsistisiksi, joten kun useamman kerran näkee tai kuulee että on kotona; se puolen tunnin huutelu alkaa ilmeisesti riittämään. Olen kaikille sanonut, että ovea en soittamatta avaa yms. En edes katso kuka oven takana on. Lisäksi ristiriitaiset puheet, käytänkö edes lääkkeitä…

Joidenkin kanssa voisin kahvilla käydä nähdessäni, mutta olen sanonut suoraan että että en jaksa toista vuosikymmentä samoja juttuja kuunnella… En pidä itseäni parempana ihmisenä, olen vain nähnyt ja kokenut; kuinka käy kun suhteet ylläpidetään… :unamused: Usea retkahtanut lapsen tai lasten ollessa muutaman vuoden. :frowning: Yleensä kaikki alkaa lääkkeistä ja elintavan ihannoinnista… Itselleni riittää sekoilut, ei tule enää edes suuremmin savua poltettua; pitäisi olla homemade ilman valoa tai vain ganjankäyttäjältä hankittua :unamused: … Moni lopettanut ja sekakäyttäjät ehdottavat aina jotakin muuta jossakin vaiheessa… Ei ihmiset vaan se elämäntapa… Lisäksi aika kultaa muistot, pitää muistaa syyt lopettamiseen…

Kyllähän tuo joskus käy mielessä, että elämä oli helpomaa, mutta tämä lama vain viskellyt kuin ilmapalloa paikasta toiseen… En kuitenkaan jaksa sitä elämää, en saa oloja enää; vain morkkiksen mitä ne aineet aiheuttivat itselleni asiaa edes tajuamatta… :unamused:

Tsemppiä SpinaaliP. 3kk, 6kk ja 1v ovat ne “kriisit”, lisäksi elämäntilanteen mukaan voi tullamielihaluja. Itselleni tuo piikitys aiheuttaa ainoastaan himoja; olen aina ollut itsetuhoinen kenenkään asiaan puuttumatta, joten ahdistuksessa ennemmin näkisin verta tai kokisin fyysistä tuskaa henkisen sijaan… :unamused:

14

Moikka pitkästä aikaa :slight_smile: ! Minulla tuli mitta täyteen käyttävistä kavereista siinä vaiheessa, kun se rottailu ja selkäänpuukottaminen alkoi olla jo suoranaista vittuilua… Ehkä vaikeasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ja en itsekään tosiaan jaksa kuunnella samoja juttuja viikosta ja kuukaudesta, jopa vuodesta toiseen, aivan niinkuin malibu kirjoitti.
En oikein osaa antaa konkreettisia neuvoja, itse kypsyttelin ajatusta irtaantumisesta pitkään, ja sitten, kun päätöksen tein ja se tuntui oikealta, loppu oli aika helppoa, en vastannut puhelimeen, vaihdoin numeron, en avannut ovea, en ollut millään tavalla yhteydessä kehenkään. Oli se alkuun vaikeaa ja yksinäistä puuhaa, mutta koska oikeasti halusin lopettaa käytön ja päästä eroon, niin se tahtotila motivoi jatkamaan “eristäytymistä” ja aluksi mulla oli ns nollatoleranssi noiden ihmisten suhteen, eli ei ollenkaan minkäänlaista yhteydenpitoa ensimmäisiin kuukausiin, koska mieli oli silloin aika heikoilla ja retkahtamisen vaara oli suuri. Vasta, kun oli kulunut yli 3kk, aloin moikata tuttuja ohikulkiessa ja ehkä vaihtaa pari sanaa ja selittää, miksi en ole vastannut puhelimeen/avannut ovea/muuten ollut yhteydessä. Vasta kuukausien päästä olin tarpeeksi “vahva” puolustamaan kantaani ja raittiuttani, koska aineenhimo oli jo vähän laantunut ja käyttäjäpiirit alkoivat tuntua vastenmielisiltä ja vierailta, ts oma raitis elämä ja omat rutiinit ym olivat jo iskostuneet takaraivoon; retkahtaminen olisi sotkenut arkirytmin totaalisesti ja siitä olisi ollut seurauksia niin hoidollisesti, kuin henkilökohtaisesti.

Sanoisin, että ihan aluksi tuo täydellinen eristäytyminen käyttävistä ihmisistä on aivan ensimmäinen pakollinen tehtävä. Se on vaikeaa, yksinäistä ja haastavaa, saa veetuilua osakseen, saa ihmetteleviä mulkaisuja, saa ehkä jopa suoranaisia haukkumaviestejä tai vihaisia ovenkoputuksia… MUTTA. Se kannattaa, ihmiset ymmärtävät lopulta, ehkä, syyn kaveripiirin karsimiselle. Ja jos eivät, se ei ole minun, eikä sinun, ongelma, vaan heidän! Ymmärrän myös senkin, että monelle se yksinäisyys on vaikeinta kestää, varsinkin, jos ei seurustele tai ole perheen kanssa tekemisissä/väleissä tai ei ole käyttämättömiä ystäviä (harvalla on, ei ole itsellänikään enää, he eivät halunneet pitää narkkariin mitään yhteyttä). Yksinäisyys ja itsen kanssa oleminen selvänä on haasteellista, monet asiat, mitä ei halunnut tai halua käsitellä, popsahtelevat mieleen ja kummittelevat, ei välttämättä kaikilla, mutta monilla kuitenkin. Se ajatusrumba selvänä ja yksin on aika ahdistavaa, silloin ei ehkä halua pysyä päätöksessään, mutta sanon vain, että jokainen päivä ja yö, jonka viettää yksinänsä, on vuorokausi lisää onnistumista, se onnistumisen tunne on hyvin palkitseva!

Ja hei, eihän me olla kuitenkaan täysin yksin, onhan meillä tämä plinkki :slight_smile:

15

Hyvää kirjoitusta tilanteestasi SP. Kannattaa lukea muidenkin. Tuossahan oli oikeastaan paljonkin konkretiaa, todellisuutta irtaantumisesta. Kaverit vai sanoiskinko “kaverit”, aineet jne.

16

Vanhoista kuvioista irtautumista on tässä ketjussa nyt käyty aika hyvin läpi. Yhteenvetona voisi todeta, että vanhoihin käyttäviin “kavereihin” ja niihin ihan oikeisiinkin käyttäviin kavereihin pitää ensi tilassa katkaista yhteydet. Sitten kun oman tilanteen saa balanssiin voi tapauksesta riippuen sellaisiin käyttäviinkin ihmisiin pitää yhteyttä, jotka eivät yritä vetää takaisin mukaan.

Itse olen päässyt nyt huumeista eroon. Pystyn olemaan täysin selvinpäinkin ilman ongelmia. Silti alkoholi tuottaa hieman ongelmia etenkin viikonlopppuisin ja nyt tappelen sen lopettamiseksi. Alkoholinkin suhteen on tullut edistystä, mutta tavoitteena on “raittius”, joka tarkoittaa että olisin päihtyneenä harvemmin kuin kerran kuukaudessa ja se olisi aina edes jollain tasolla hallittua silloin kun tapahtuu. Minusta se on mahdollista.

Tsemppiä vaan kaikille. Minusta tämä on tärkeä aihe ja tämä irtaantuminen vanhoista kuvioista on raittimman elämän aloituksessa yksi niitä isoja haasteita.

17

Paljon tsemppiä ja voimia sullekin, Travis :slight_smile: !