Onnittelut!
Joka päivä se valinta on tehtävä, ja jokainen raitis päivä on alkoholistille suuren kiitoksen aihe.
Tänään et ole yksin
Komeesti tehty! Vuosi on kyllä hemmetin pitkä aika…
Tosi kiva lukea tälläsistä saavutuksista, ite kun olen just tuskaillu “tilastojen ja todennäköisyyksien” kanssa motivaatiokuopassa.
Mulle on glöki kyl aiemmin kelvannu blandikseks oikein mainiosti, mutta nyt en tiedä mahtaako raakana maistua ollenkaan, ei ainakaan vielä himota 
Onnea Kuusipuu!
Annat hyvää esimerkkiä täällä perässä kahlaajalle.
Hyvää myöhäissyksyn jatkoa!
Onnea Kuusipuulle vuoden raittiudesta!
Tänään tapahtui jotain merkittävää raittiuden saralla. Paskaa on satanut niskaan paristakin suunnasta näin lauantain kunniaksi ja v*tutus on ollut suuri. Tähän asti tällaisissa tilanteissa ajatus on ainakin häivähtänyt korkkaamiseen, mutta tänään tuli vain ajatus, että nyt kotiin ja sitten kävelylle. Vasta tuolla kävelyllä tajusin, että mielessä ei käynyt kaljahyllyn kautta kotiin kaartaminen.
Kävely teki hyvää, vaikka v-käyrä on kyllä edelleen korkealla 
Toivottavasti yöunet saavat pölyn taas laskeutumaan - ja lisää liikuntaa huomenna!
Lohdullista joka tapauksessa huomata, että jotain muutosta todella on tapahtumassa ja tapahtunut 
Pieni väliaikaraportti täältä kuusimetsästä 
Kevään aikana on ollut pitkiäkin pätkiä, kun en ole täällä käynyt lainkaan, mutta nyt taas huhtikuun lopulla veri veti lueskelemaan ketjuja. Tämä toukokuun aika kaksi vuotta sittenhän oli sitä aikaa, kun olin heittämässä hanskoja tiskiin kaikkien epäonnistuneiden vähentely- ja lopettamisyritysten jälkeen ja ajattelin että olkoon, upotkoon tämä laiva alkoholiin. Siksi kevät on jollain tavalla herkkää aikaa, tai ainakin ajatuksia herättävää.
Nyt sitten on tullut puolitoista vuotta tätä raittiutta plakkariin. Alan olla saanut raittiin ihmisen identiteetin: Alkoholi ei mun ruokavaliooni kuulu. En enää samalla tavalla stressaa joitakin tulevia tilaisuuksia (miten onnistun välttämään alkoholin, mitä sanon, jos joku kysyy, huomaakohan joku jne, jne). Selittelemään en ole tällä lopetuskerralla muutenkaan lähtenyt - en vaan juo. Oikeastaan aika yksinkertaista. En mieti alkoholia ja juomattomuutta mitenkään jatkuvasti, vaan raittius tosiaan on mun valintani. Osaan jopa ilman kateuden vihlaisua hymyillen katsella niiden kohtuukäyttöön pystyvien tuttavien skumppakilistelyjä somessa (aluksi ne ottivat päähän, tai saivat surullisiksi). Toki aika herkästi myös näen, jos taustalla onkin ongelmallsta suhdetta alkoholiin.
Olo on luottavainen jatkon suhteen. Elämään on tullut uusia juttuja, kuten liikunta. En sitä tietoisesti lähtenyt lisäämään, mutta kun raittiutta oli takana reilut puoli vuotta, niin vähitellen energiaa alkoi olla ja liikunta tuli ihan luonnollisesti kuvioihin. Olihan se kyllä kiva saada työpaikan tyhy-kuntomittauksissa selkeästi keskitasoa parempia tuloksia! Ei siis mitään hurjaa rääkkiä, mutta kävelyä/hölkkää/uintia… muutama kerta viikkoon tekee hyvää.
Kaikille raitistumisen alussa oleville ja lopettamista harkitseville toivotan tsemppiä! Minua alussa kannatteli se, että järkeilin, että en ehkä enää yhtään kertaa jaksa aloittaa alusta. Että kun olen saanut vaikkapa 12 päivää raittiutta jo alle niin osa alun kärvistelyistä on jo ohi - enkä jaksa kohdata niitä kärvistelyjä enää uudestaan. Sama asia oikeastaan edelleenkin pitää raittiilla tiellä, mutta nyt asiaa ei tarvitse enää niin aktiivisesti miettiä, kun raittiista valinnoista on jo tullut tapa. Silti minunkin on hyvä muistaa, että lipsumiseen ei ole ollenkaan varaa. Jokainen raitis päivä on ilon aihe.
Kuusipuu kirjoitti
Hei, kiva kuulla, että hyvin on mennyt ja samaa mieltä kanssasi olen lainaamistani teksteistäsi.
Päivä kerrallaan
Olipa taas kiva puolvuosittaispäivitys Kuusipuu!
Perässä tullaan, aika pitkälti samoja latuja: juhlat, kinkerit ja muut tilaisuudet ei juomattomuuden puolesta enää ahdista muakaan, ja liikuntakin on kiinnostanu jo useamman viikon
Somen suhteen olen vielä helposti ärtyvä, tosin mua nyt ärsyttää vähintään puolet siitä, mitä tyypit sinne laittaa…
Mä en myöskään millään viittis alottaa alusta, joten kuivaa kesää kohti!
[Toki jos joskus täytyy uusintastartti ottaa, niin sitten se vaan täytyy, mutta helpommalla päässee kun ei ala lipsua.]
No saipa kelata monta sivua taakse päin, että löysin oman ketjuni! Tänään tuli siis kaksi vuotta raitista elämää täyteen. Mitäpä tässä nyt sanoisi? Hyvä hommahan tämä on, että näinkin pitkän raittiuden olen saanut - eikä ole pienintäkään aikomusta siitä luopua. Nyt tuntuu, että olen ollut jo kauan raittiina, eli on jo paljon muistoja tältä raittiiltakin ajalta. Ja vaikka vuosia on vasta kaksi täynnä, niin joskus hätkähdän ajatukseen, että niin, jokin tapahtuma oli silloin juovana aikana. Ja se tuntuu jo aika kaukaiselta ajalta. Ehkä mulle on muodostumassa raittiin ihmisen identiteetti? Toisaalta olen hyvin tietoinen edelleenkin siitä, että lipsahdus voi käydä helposti, ja että tarkkana saa olla.
Varsinaista juotatusta ei ole ollut ensimmäisten 7-8 kuukauden raittiuden jälkeen. Kuitenkin vasta viime viikolla olin tilaisuudessa, jossa istuin minulle katetulle paikalle, viinilasin ääreen. Pitkästä aikaa ei sellaista ole tapahtunut. (Lähimmät ihmiset ovat jo tainneet huomata, etten juo. Ja aika harvoin ruokakutsuilla käynkään. Tapaan ystäviä yleensä mieluummin esimerkiksi harrastusten parissa, jolloin on muuta luontevaa tekemistä kuin juominen.) Aivan selvää oli, etten juoda aio, mutta silti tuli hetkeksi epämiellyttävä olo. Sen verran ehdin siitä vetää henkeä ja ajatella asiaa, että päätin pysyä tyylilleni uskollisena: tiukka päätös, ei selityksiä. Eli kun isäntäväki alkoi täyttää laseja, nostin käden lasin päälle ja jatkoin juttelua pöytänaapurin kanssa keskeytyksettä. En oikeastaan siis edes antanut mahdollisuutta sen kummemmille kysymyksille.
Palstaa olen seurannut satunnaisesti. Joku tässä taannoin kirjoitteli, että on oikeastaan kokemuksestaan alkoholistina kiitollinen. Niin kummalta kuin se tuntuukin, niin tietyllä tavalla olen minäkin. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun vaikuttaa siltä, että olen kuitenkin pudonnut jaloilleni tämän asian kanssa. En olisi uskonut, että silloin juovana aikana (sen jälkeen, kun olin jo myöntänyt, että homma ei pysy lapasessa) näin voisin sanoa. Sitä ehkä on oppinut olemaan kiitollinen aika pienistä asioista ja omasta yksinkertaisesta elämästään. Ja kuten Lomapuisto niin osuvasti usein toteaa: jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen aihe.
Toivotan hyvää, raitista syksyn jatkoa meille kaikille!
Kuusipuu kirjoitti
Onnittelut kahdesta vuodesta ja toivotan hyvää raittiutta lisää päivä kerrallaan!
Tänään et oe yksin
Kiitos Kuusipuulle tästä ketjusta! Luin sen yks ilta ja toisinaan naureskelin, niin tutulta kuulosti ja tarina oli hauskasti kirjoitettu sujuvalla otteella.
Alkoholi menettää sijan elämässä, kun siitä luopuu, olet Kuusipuu siitä hyvä todiste ja kiitos vielä kerran tarinastasi. Onnea periksiantamattomuudesta ja kaikkea hyvää sinulle jatkoon Kuusipuu!
onnittelut raittiudesta ja jatka samaan malliin. Hienoa lukea onnistumisiakin!
Pitkästä aikaa lyhyt päivitys. Piti oikeastaan tulla marraskuussa raittiuden kolmevuotissynttärinä antamaan elonmerkki, mutta eihän mulla ollut salasanasta mitään tietoa. Nyt aivan vahingossa törmäsin lappuun, johon sen aikoinaan olin kirjoittanut muistiin, joten täällä ollaan. Raittiina siis edelleen. Ei elämä pelkkää ruusuilla tanssia ole ollut (perheessä työttömyyttä, sairautta), mutta kyllä moni asia olisi enemmän persiillään juovana. Tuskin oikeasti olisi budjetti kutakuinkin tasapainossa, perhe kasassa tai edes elämä jäljellä. Nyt kuitenkin suunnilleen tyytyväisenä taaperretaan tätä omaa vaatimatonta elonpolkua eteenpäin.
En ole palstalla käynyt aikoihin. Jos joku “vanha tuttu” tätä sattuu lukemaan, niin tervepä terve! Ja kaikille raittiuden alkutaipaleella oleville / raittiutta hapuileville haluan sanoa, että kyllä, joku niistä raittiuden aloituksista voi johtaa pysyvämpäänkin lopputulokseen. Aika monta aloitusta oli mullakin takana ennen tätä nykyistä, joka on nyt jatkunut karvan alle 3,5 vuotta. (Ja toivottavasti jatkuu loppuelämän.)
Hyvää kevättä palstalle, koronasta huolimatta!
Hyvä Kuusipuu,
onnittelen raittiudestasi! Kuten tuosta ohesta huomaat, olen ollut melkein yhtä kauan raittiina kuin Sinä. Siksi vastasin. Ajauduin tähän ketjuusi ihan sattumalta ja ensi kertaa. Jos noin komeasta alusta repsahdat, tulen käymään
Kirjoitit useista yrityksistä. Itselläni oli tuhoton määrä raitistumisyrityksiä takana, ja viimein natsasi. Ennen lapset vierotettiin tissistä tervaamalla nänni. Tuommoisen tervaamisen olemme kaiketi onnistuneet tekemään, lähteneet omin jaloin kävelemään kohti itsenäistä ja riippumatonta aikuisuutta, ilman vaippoja.
Hoipertelua ja housunvaihtoa ensi alkuun, mutta kyllä se siitä, kunhan päätös pitää. Päivä paistaa räsymaton raitoihin pelargonien välistä.
Sattumalta tämän noin kolmen ja puolen vuoden raittiuteni aikana olen kokenut enemmän vastoinkäymisiä kuin koko edellisessä elämässäni. Jos olisin jatkanut juomista, olisin ollut läkähdyttävänä lisätaakkana läheisilleni, jotka suuren osan noista vastoinkäymisistä joutuivat kanssani jakamaan.
Tässä raittiudessani minun ensimmäinen selvä päiväni oli se, kun siellä kaukana historiassa talvisotaa oli käyty jo toista päivää. Havahduin, hemmetti, eivät ihan päässeet jyräämään.
Pidä pääsi, Ystävä hyvä - selvä pääsi!
Tämä ketju antoi minulle taas uskoa siihen että raitistuminen lopullisesti on mahdollista. Näin neljän kuukauden raittiuden jälkeen on välillä vielä kovin vaikea uskoa että juomahimot voisivat kadota varjostamasta päiviäni. Kiitos Kuusipuulle ja ketjuun kirjoittaneille!