Onhan se teille muillekkin kerrottava jotta tasan seitsemänvuotta on kulunut siitä kun tein elämäni parhaan päätöksen.
Muistan elävästi kuinka morkkiksessa ja masentuneena mietin elämääni kuinka aina vain uudesataan uudestaan sorruin tähän samaan sontaan ja oloni oli hirvittävä.
Mietin eri vaihtoehtoja miten minun tuli toimia että tämä kurjuus vähenisi tai jopa loppuisi.
Maistelin ajatusta miten pärjäisin jos en enää antaisi kurkulleni huikkaa niin kuin olin jo säännöllisen epäsäännöllisesti tehnyt nelisenkymmentä vuotta.
Jo ensimmäiset juomiseni kuuskytluvun puolenvälin jälkeen antoivat viitteitä että olin erittäin perso viinalle.
Ja mikä pahinta mokailuista ja muista hankaluuksista joita viinankäyttöni minulle ja läheisilleni aiheutti ei saanut itseäni näkemään että kaikki johtui vain viinankäytöstäni.
Mutta kun vihdoin satojen ryyppyreissujeni ja kymmenien sammumisen jälkeen taas seitsemän vuotta sitten mietin tilannettani niin vihdoin oivalsin lääkkeen kurjuuteeni.
Päätin silloin että koitan olla niin pitkään ilman alkoholijuomia kuin vain on mahdollista olihan minulla ollut aiemminkin jopa 3kk raittiusjaksoja.
En laittanut tavoitteekseni yhtä kk tai yhtävuotta vaan alunperinkin pyrin vain olemaan kuluvan päivän ilman alkoholia ja aina tein saman päätöksen vain yhdestäpäivästä.
Nykyisin harrastan monipuolisesti kaikenlaista liikuntaan liittyvää myös mökkielämä on vasta nyt auennut minulle kuinka upeeta on herätä lunnonhelmasta ilman kankkusia.
Sellaisille voin sanoa jotka jahkailee onko raitistuminen mahdollista jos on vuosia tai vuosikymmeniä viinan kanssa lätrännyt.
Se on mahdollista mutta kukaan ulkopuolinen ei sitä puolestasi voi päättää vaan se on vain sinun vallassa toki muut voi tukea sitten hyvinkin paljon.
Kaikkea hyvää teille jotka koitatte raitistua ja palataan esim vuoden päästä jos luoja suo.