Pelihistoria alkoi jo noin 13- vuotiaana. Nyt ikää 31 vuotta. Välillä ollut pitkiäkin aikoja pelaamatta mutta viime vuonna tapahtuneen avioeron jälkeen, joka ei johtunu pelaamisesta. Suhtees pelasin todella harvoin. Nyt viimeisen vuoden aikana on ollut jo sairaaloista pelaamista ja oon yrittänyt lopettaa satoja kertoja. Esim. Viimeksi olin 3 viikkoa pelaamatta ja sitten hävisin tonnin päivässä. Pahasti ryöstäyty käsistä kun tammikuun lopus voitin 16000, no jotain sain ostettua mutta noin 2 kuukautta meni niin kaikki hävitty takasin. Tällä hetkellä pelivelkaa 12000. On alkanut mennä jo täysin toivo että en vaan pysty lopettamaan kun varmaan 500 kertaa yrittäny. Kaikki elämä kärsii tämän riippuvuuden takia, en käy missään ulkona koskaan, ainoastaan töis, nyt on menny 2 päivää syömättä peliputken takia. Yksi itsemurhayritys ollu jo pelaamisen takia. Tää yksinäisyyskin ajaa pelaamaan, vieraalla paikkakunnalla eron jälkeen, ei yhtään kaveria. Ainut mikä täs kaupungis mut pitää on mun 4-vuotias poika jota näen säännöllisesti.
Moi Samza,
Älä menetä toivoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa. Ollaan suurinpiirtein samanikäisiä ja minulla oli sama tilanne. Yritin lopettaa satoja kertoja, mutta en koskaan kuitenkaan 100%. Mitä tarkoitan tällä on se, etten ikinä pyytänyt apua tai alkanut selvittämään syitä ennnen kuin viimeisellä kerralla. Sitä ennen kuvittelin että yksin pystyn lopettamaan ilman apua.
Sinulla ei ole vielä velkaa paljon mitään, on lapsikin ja elämä vielä edessä. Uskalla hakea apua ja varmasti pääset eroon pelaamisesta. Paljon tsemppiä sinulle!
Moi!
Sama homma täälläkin. Lopettamisyrityksiä takana monen monta, mutta ne päätökset tehty ennen aina oman pään sisällä kertomatta muille. Nyt kesäkuun 2018 alussa tuli täysi stoppi! Kerroin rehellisesti kaiken puolisolleni, siskoilleni ja myönsin ongelman laajuuden myös itselleni! Ryhdyttiin yhdessä puolisoni kanssa toimeen. Puolisolleni käyttöoikeus firman- ja henkilökohtaiseen pankkitiliini. Verkkopankkitunnukset vieläkin varuilta puolisolla. Apua haettu kriisikeskukselta ja siellä olenkin jo pariin otteeseen käynyt juttelemassa.
Velkaa on paljon, mutta onneksi on paljon töitä yritykseni kautta ja loppuvuoteen mennessä pahin helpottaa! 
Itse ainakin huomasin, että rehellisesti puhuminen, ongelman myöntäminen ennenkaikkea itselleen auttoi todella paljon. Tuntuu kuin iso kivi olisi pudonnut sydämmeltä pois!
Raha-asioista selviää aina, tavalla taikka toisella!
Tsemppiä!