Haluaisin kirjoittaa tästä, kun tavoitteisiin ei vaan pääse yrittämisestä huolimatta. Olen juonut melkein kaksi viikkoa yhden illan sijasta, joka oli suunnitelmani. Olen tänään jo henkisesti niin väsynyt juomiseen, että en osaa tällä hetkellä muuta kuin itkeä ja se kyllä helpottaakin, kun on tunteet pinnassa. Juodessa ne jotenkin ei ole.
Tilanne on nyt kuitenkin sillä tavalla hyvin, että tänä aamuna klo 8-12 join viimeiset 4 pientä olutta, jonka jälkeen en ole enää juonut eli olen jo selvinnyt ja fyysisen krapulankin tavallaan tuossa illan aikana kärsinyt. Melkein 2 viikkoa säännöllistä siemailua on pitkä aika ja tänä aikana on ollut sitä pohdintaa, mitenkäs tähän taas tultiin ja miksi lopettaminen ei vaan onnistu… Kuitenkin tuo vähentäminen on siitä nerokas idea, että on lohdullista kuitenkin lopettaa vähentämällä, vaikka se voikin sitten aiheuttaa sellaista ärsyttävää krapulan hoitamista ja uusia nousuja putken aikana. Alkoholia meni päivässä keskimäärin 8-10 per päivä.
En tiedä mikä tämän tekstin pointti on. Halusin kaiketi vain purkaa sydäntä ja lievittää pahaa mieltä ja kyyneliä.
Joo, tosiaan, lueskelin Oma apu -juttuja täällä Päihdelinkissä. Osaan ne melkein ulkoa. Kaikki on tuttua ja kokeiltua. Vähentämisen vinkit toimii. Oli mahtava juttu, jos yks päivä joikin vain 6 annosta 12 sijasta. Sitä edellisessä retkahduksessa lopetin yhteen päivään juomisen. Tämä touhu on niin sekavaa. Toisinaan retkahdan toisesta asiasta, mutta hallitsen asian, toisena kertana en hallitse ollenkaan ja syykin retkahtaa on täysin tuntematon. Ei ole syytä, koska en tunnista sitä. On vaan kivaa, sitten tulee halu juoda.
Päihdelinkin Oma apu neuvoo: lopettaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Ai? Sitähän tässä on yritetty 10 vuotta. Toisella laskutavalla koko elämäni. Alkaa jo ärsyttämään aivan tosissaan kaikki neuvot, opit ja avut, joista ei ole mitään hyötyä. Taitaa olla vaan aika hyväksyä, että minun elämäni on alkoholillista elämää, enkä siitä koskaan pääse eroon. Voin vain yrittää vähentää vaurioita. Juodessa yrittää vähentää joka kerta ja sillä tavalla saada onnistumisen iloa ja lieventää alkoholin painolastia, joka kohdistuu minuun ja minun elämääni.
Kyllä se siitä, tsemppiä vaan! Notkahduksia ja retkahduksia sattuu ja tapahtuu. Mitäpäs niistä, uutta yritystä vaan . Itsellä vähän lähtenyt taas lapasesta, mutta huomenna tarkoitus jarrutella.
Kiitos vaan Karvanverran, sait minut hymähtämään hyväntahtoisesti. Niinhän se on. Ehdin tänäänkin yhdet itkut jo itkeä, mutta sen jälkeen suuntasin toiminnan muuhun.
Ehkä tosiaan tällainen älytön päämäärään puskeminen ja raittiuden suorittaminen ei toimi, eikä vie pysyvään muutokseen.
Kalenterissa lukee, RAITISTU. Sen lukeminen tuottaa hirveän olon. Liian iso kakku. Otan mieluummin yhden pienen palan siitä tänään.
Eilen lauantaina oli ensimmäinen päivä, jolloin en juonut yhtään alkoholia. Olen tosi iloinen siitä, koska olin jo vähän tottunut alkoholin läsnäoloon. Tissuttelusta syntyi aika koukuttava kierre.
En olisi uskonut, että mulle vois käydä yhä näin, että lähtee hallinnasta, koska ajattelin jo olevani jotenkin muuttunut. Kylläpä se riippuvuus siellä mielen syövereissä aina on.
Mites se menikään…saat sen mistä luovut? Täytyykö minun jatkaa tätä esittämistä, että olen selättänyt häpeällisen alkoholismin? Jos luovun kulisseista, pääsenkö lähemmäs itseäni?
Juon enemmän kuin olen suunnitellut ja alkoholi aiheuttaa minulle haittoja, enkä siitä huolimatta pysty lopettamaan käyttöä, vaan se putki kestää sen aikaa, minkä kestää. Nyt syödään tätä kakkua pala palalta. Toivottavasti pääsen nauttimaan juomisen sijasta aidosta elämästä hiljalleen, kun on sen aika. Vanhat höyryt saavat ensin hävitä kropasta, mutta tänään jo häämöttää, tässä ja nyt, kirkkaana edessä, uusi alku, joka odottaa.
Rakas vähentäjät palsta ja kanssakulkijat. Olen pohtinut jo pidempään tämän palstan juomiskertomusten vaikutusta tilanteessa, jossa yrittää itse lopettaa. Nyt on tullut aika lopettaa parisen vuotta kestänyt vähentely ja juomiseen liittyvien tekstien säännöllinen lukeminen. Joku toinen ehkä onnistuu olemaan kohtuukäyttäjä ja nauttimaan siitä, mutta minulta se ei suju, siksi jatkan nyt lopettajana eteenpäin. Hyvää jatkoa kaikille ja pysykää tavoitteissanne!
Onnittelut päätöksestä!
Vaikka täältä löytyy vertaistukea niin itse se tie on kuitenkin kuljettava. Mulla oli myös jossain vaiheessa se fiilis, että piti ottaa välimatkaa tänne vähentäjiin. Olen kiitollinen siitä kaikesta ja kaikista mitä olen täällä kohdannut ja keskustellut. Mutta se mikä toimii toisella ei toimi kaikilla. Nykyäänhän mulla on aika pitkälle oman pään sisäinen plinkkikeskustelu menossa välillä
Tsempit sinulle ja kerrohan kuitenkin kuulumisia välillä <3
Voi Kettu, harmi kompastelusta. Sinulla on tosi hyviä pohdintoja, olisi mukava lukea niitä vaikka lopettajien puolelta. Mutta sen päätät tietenkin itse. Hurjasti onnea oivasta päätöksestä ja tsemppiä jatkoon! Tästä se uusi elämä alkaa.
edit. Niin piti vielä kommentoida tuota, että itsekin kyllä välillä mietin, mitä tekee varsinkin vähän herkemmässä tilanteessa lukea täältä juomisesta. Itsekin mietityttää täällä kertoa omat juomismäärät ja -kerrat, vaikka tavoitteissa ovat toistaiseksi olleetkin. Missään nimessä en kuitenkaan haluaisi antaa kenellekään vääränlaista esimerkkiä. Samalla se on kuitenkin jossain määrin oman kirjoittelun pointti, että juomisia miettii tarkemmin, kun ne “joutuu” laittamaan myös tänne. Vaikeita juttuja, mutta tärkeintä lienee huomata tuo vaikutus itsessään ja jättäytyä tarvittaessa lukemasta. Harmi meille, mutta hieno oivallus sinulle!
Minullakaan ei hyvin mene, mutta pitäydyn vielä vähentäjissä.
On erikoinen juttu, että käyn ihan siellä kaupassa läpi ajatuskuvion, jossa sanon itsellen, että älä osta sitä viiniä/olutta nyt. Olet selvin päin ja pystyt sen päätöksen tekemään. Jokin sisälläni irtoaa ja se laukaisee ostopäätöksen.
Kun alkoholi on hankittu, on turha kuvitella, etten kotona sitä joisi. Jätän menemättä jumppaan ja jätän veroilmoituksen tekemättä, koska pitää avata se olut. Sitten on loppuilta siinä. En tee mitään järkevää. Katson jotain Suurimmat keräilijät -ohjelmaa televisiosta.
HALUAN, että alkoholi kuuluisi vain sosiaalisiin tilanteisiin. Ja JOSKUS harvoin myös yksin voisi ottaa pari lasia viikonloppuna. Mutta ei näin, että juon melkein joka ilta vähän.
En tiedä, mihin tämä voi edetä. Kun ei ole erityistä ongelmaa, joka ulospäin näkyisi. Teen työni, harrastan, saan aikaankin kaikenlaista (en tarpeeksi). Mikä olisi se pakko, joka lopetttaisi arkijuomiseni?
Erittäin hyviä pohdintoja niin aloittajalla kuin vastaajilla. Ja jälleen kerran samankaltaisia ajatuksia kuin itsellänikin.
Turhautuminen. Siinäpä monimutkainen uhka ja mahdollisuus. On niin turhauttavaa huomata, että yrityksistä huolimatta alkoholi hallitsee. On niin turhauttavaa lukea ja kuulla alkoholin haitoista, koska ne on niin monesti kuultu ja luettu. Tietoa on, se ei vaan valitettavasti vaikuta käyttäytymismalleihin. Kyllästyy yrittämään ja korkki auki. Tuttua juttua.
Mutta sitten kun turhautuu tarpeeksi, se ehkä voiskin tosiaan olla mahdollisuus onnistumiseen. Saada siitä motivaatiota ja kääntää asia positiiviseksi energiaksi?
Jokusen päivän olen pyöritellyt mielessäni työllistämismaailman leikkisiä sutkautuksia: “Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen.” ja “Älä yritä, vaan tee ja onnistu!”
Sopii yhtälailla tähänkin aiheeseen. Eikä noista tietenkään mitään varsinaista apua ole kellekkään, mutta kenties muistuttaa ettei elämää pitäisi ottaa liian vakavasti ja liikaa suorittamalla.
Onnea päätöksestäsi!!
Itse olen pohtinut tuota samaa nyt kun 3,5kk tipattoman jälkeen “vähennellyt” 2kk huonoin tuloksin. Päihdetyöntekijäni sanoin “olisiko sittenkin helpompi vain olla kokonaan ilman?”
Minähän en sitten päässyt mihinkään tavoitteisiin, en lopettamiseen enkä vähentämiseen, koska lopetin yrittämästä lopettamista.
Mulla vaan lähti yhdistä juhlista aikamoinen tissutteluvaihe, jonka olen kyllä sittemmin lopettanut vähentämällä. Havaitsin, että samat kujeet pyörii, jos lakkaa yrittämästä muutosta
→ Riippuvuudesta eroon pääsemistä.
Vähän sama fiilis tälläkin hetkellä kuin mitä otsikko sanoo, tosin tänä keväänä multa on puuttunut yritys ja motivaatio olla raitis. En toisaalta tunne mitään negatiivisiakaan fiiliksiä juomisestani, joten se muuttui parempaan suuntaan, kun lopetin tämän sivuston seuraamisen ja aktiivisen kirjoittelun.
Tällä hetkellä tilanne on se, että katselen päivä kerrallaan ja pyrin löytämään kohtuullisen keskitien. Motivaatio tulee pikku hiljaa, kun raittiudesta saa vahvemman otteen. Kolme päivää on jo hyvä alku vai mitä? Edelleen vahvat tsempit kanssakulkijoille!
Nyt kun kirjoitit sen noin, niin ei se oikein oikealta tuntunut. Ehkä ilmaisin itseäni väärin. Olenhan nytkin raitis viidettä päivää. Ja sitä edellisellä viikolla olin raitis viisi päivää, joten eihän se huonosti ole, vaikka täydellinen raittius elämäntapana ei olekaan toteutunut, mutta se on kaukainen unelma tällä hetkellä. Unelmia pitää olla, pysyy elämä hyvässä vireessä. Jatkan tästä eteenpäin positiivisin mielin.
7 päivää saavutettu. Vihdoin tapahtui tämä uusi alku, joka on ollut niin pitkään kadoksissa -eli motivaatio tähän uuteen projektiin. Päivittäinen tissuttelu on ollut kai jonkinlainen lääke ahdistukseen. Pahimmat juomishimot ovat onneksi vihdoin sammuneet, koska ahdistuslääke menettää tehonsa säännöllisessä käytössä, niin kävi tälläkin kerralla. Toivottavasti nyt opin ja muutan suhdettani tuohon lääkkeeseen.
Päivä kerrallaan kuvaa tällä hetkellä mielenlaatuani täydellisesti. Tuun päivittämään taas, kuinka sujuu. Edelleen tsempit kaikille tissuttelun kanssa painiville.
Pieni päivitys tilanteeseeni. Toukokuuhun mahtuu 10 päivää juomista/tissuttelua ja 12 päivää selvänä oloa eli voiton puolella ollaan! Edeltävää kuukautta en katsele tai laske, koska menneitä on turha murehtia.
Tämä juttu puhutteli minua. Suosittelen muillekin.
Omasta tilanteesta. Viime kirjoitteluun viitaten olin lopulta 8 vuorokautta selvinpäin. Sen jälkeen join kahtena iltana (homma hallussa?) ja kolmantena päivänä joinkin varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, koska se oli mahdollista…
Olen ollut koko yön voimakkaasti ahdistunut ja nähnyt pelottavia realistisia unia. Olen itkenyt ja tuntenut voimasta ahdistusta ymmärtämättä, että se on unta. Olen siis ollut omasta mielestäni hereillä, niin, että se, mitä tapahtuu ovat tosi-asioita. Join eilen 4,5 annosta eli vähensin edeltävästä päivästä reilusti. Ajattelin, että oloni olisi hyvä, kun joisin ne yötä vasten, “saisin nukuttua”. Kävikin päinvastoin. Hirveä yö takana.
Joka ikinen solu minussa huutaa, että tämän on loputtava. Joka ikinen solu tietää, ettei minulla ole keinoja. Haluan olla humalassa. Saan selvinpäin todella voimakkaita mielitekoja juoda, joita lähden automaattisesti toteuttamaan. Olen jälleen luisunut tähän pohdintaan, että olen jonkin sortin päihdeaddikti. Mitä muutakaan tämä on. Jos olisi jokin lääke, aloittaisin kuurin, mutta kun en halua mennä lääkärille asian vuoksi, käytön pelkästään särkylääkettä. Olen särkylääkkeiden väärinkäyttäjä, koska korjaan niillä krapulaani. Terveyteni huollettaa minua kovasti. Vatsani on jatkuvasti sekaisin, kurkku kipeä ja alkoholin hankkimisesta ja juomisesta on tullut päivieni päätehtävä puolet ajasta. Usean viikon putket seuraavat toisiaan, aina kun se on mahdollista.
Mitäpä tänne voi höpistä muuta kuin, että lopetettava on. Päivä kerrallaan. Varmaankin se on juotava viimeiset jääkaapista pois, kun tulee tilaisuus ja sen jälkeen oikeasti lopetettava. En jaksa enää. Olen todella väsynyt elämäntyyliini ja tähän addiktioon, joka tekee minusta tällaisen ja varastaa elämäni. Kyllästymisen määrää ei voi kuvata, koska 20 vuotta on mennyt, en ole onnistunut raitistumisessa ja vähentäminen on petollista itsekusetusta. Se on yhtä kuin lupa juoda ja se lupahan myös käytetään. On pieni toivon kipinä, joko nyt olisi aika onnistua. Hetki kerrallaan.
Tsemppiä kanssajuojille ja raitistumista yhtä paljon haluaville!
Moikka Lempeä kettu! Ihanaa kun olet palannut kirjoittelemaan, vaikka taas kerran, syy miksi täällä ollaan, ei niin ihana olekaan. Osin samoissa mietteissä mennään jälleen. Vähentelyn ja lopettelun rajamailla. Tai jossain. Kenties. Tsemppihalaus täältä!
. Itsellä vähän lähtenyt taas lapasesta, mutta huomenna tarkoitus jarrutella.
