Kun pitää kirjoittaa

Kuivaushuone
1

Itse olen henkilö, joka saa apua siitä kun saa kirjoittaa asioita mitä mieleen tulee. On pelon ja ahdistuksen tunteita, on vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Mielestäni ei ole oikein kylvää muita ketjuja täyteen omia asioita mitkä eivät varsinaisesti kuulu ketjun aiheeseen. Siispä tein tällaisen ketjun fiilisten purkamiseen kirjoittamisen avulla.
En tiedä onko kuivaushuoneen puolella ketään muita joka kokee tämän topicin hyödylliseksi, mutta itse kirjoitan tähän luultavasti päivittäin.
Uskon myös että kirjoitettujen asioiden ja niihin liittyen mahdollisesti kirjoitettujen kommentien lukeminen myöhemmin auttaa jatkossa samanlaisissa tilanteissa.

Haluaisin kirjoittaa heti siitä että olen todella ahdistunut ja haluaisin mennä nukkumaan, mutta seinät hengittävät raskaasti ja olen kuullut pari kertaa ääniä, aivan kuin joku olisi tullut asuntooni, vaikka ovi on varmuuslukossa lukossa ja vielä turvalukossa. Tuttuahan tämä on mutta silti se on aina yhtä ahdistavaa.

2

Noh kirjoitanpas tänne, ku on sellanen fiilis, et seinät kaatuu päälle. Oon nii pettyny itteeni. Yritän/haluan lopettaa bubren vetämisen, oon kärsinyt ajat sitten fyysiset reflat, mutta silti retkahtelen koko ajan. Tai voiko sitä sanoa edes retkahteluks, jos viime viikolla otin neljä kertaa ja täl viikolla otanu kolme kertaa(?) Alkaa jo vaikuttaa käyttämiseltä. Pelottaa, et koht oon taas samas pisteessä ku viime vuonna. Tää henkinen riippuvuus on nii kamalaa. En ymmärrä, miks teen näin. Eilenkin olin 110%:n varma, et otan, mut en ottanu. Punnitsin bubre kädessä, että ollako järkevä vai ei. Lopulta pakotin itteni jumppaan ja se auttoikin. Sen jälkeen söin terveellisen iltapalan, oli hyvä fiilis, etten sortunut taas. Mut sit tänää; ku pää oli selvä, nii oli muka niin kauhee ahditus-moodi päällä, eikä mikään kiinnostanut, ei jaksnut mtn. Luulen, et muka tartten tota paskaa, et jaksan. Otin sit, vaik mul oli selvä suunnitelma. Kelasin, et to-su ku olisin ollu ilman, niin maanantaina töihin meno olis varmasti menny paremmin, mitä täl viikolla.

Oon tajunnu, etten oo tottunut olemaan selvinpäin (no oho.) Kun vedin päivittäin, nii kelasin, et mul on mukamas normaali-olo, mut ei todellakaan ollut. Nyt en osaa käsitellä mtn tunteita ilman jtn vitun kemikaalia. Oon sen verran kauan “lääkinnyt” kaikkia fiiliksiä elämässäni, että tää lopettaminen tuntuu todella pitkältä polulta, jota on vaikea kulkea. Jos oon ollu surullinen, vihanen, ilonen, ahistunut, jännittynyt, ihan mitä vaan, niin oon ottanu.

Tuntuu, ettei missään oo mtn järkeä, en vittu jaksa tätä elämää, kerta oon siitä näin vaikeeta tehny. (Sori,masentavaa teksiä. En tiedä oliks tää ketju tällaseks tunteenpurkaus-hommaks tarkotettu, pakko vaa johonki kirjottaa.) Noh mut kummiski… Jatketaan… Miks teen ittelleni kerta toisensa jälkeen hallaa? Tiedostan täysin, mikä olis järkevintä, sillon ku tulee halu ottaa, eli helveti olla ottamatta. Ja mitä järkeä mun on ottaa, kun tulee vaa huono olo ja kauheet morkkikset?! Nytkin on ihan oksennus-olo. Ennen ei lähes koskaan tullut pahaaoloa, mut nyt tää sama kaava toistuu over and over again. Vaikka määrällä ei mun mielest ole väliä, nii otan nii VÄHÄN ettei mitään rajaa. Tarkotan, et mun mielest on yhtä paha asia ottaa sen verran, et toimii/ei toimi.

Olis vaa nii helppoo olla, et “ok,vedetään sit” ja unohtaa koko lopettaminen. Mut tiedän, etten pysty siihen, en halua olla käyttäjä loppuelämäni. Haluan elämältä nii paljon enemmän. Vittu mitä itsesääliä.

Miten vois aivopestä ittensä, ettei otais, kun tulee mieliteot…! Yritin ajatella plussat/miinukset, yritin viivytys-tekniikkaa(mikä kyl eilen toimi,) mut silti oon taas jollain tasolla itteni kanssa lähtöruudussa. Vittu mitä kamppailua jonku vitun aineen kanssa. Helvetti.

Täähän oli kunnon tunteiden purkaus. Huoh.

3

“Kun pitää kirjoittaa” oli topicin nimi ja mun mielestä tuo on juuri sitä mihin kirjottamista voi käyttää :slight_smile:

Vaikka en lääkäri tai vastaava olekkaan ni tuli tuosta tekstistä mieleen että jos et tiedostas noita asioita mistä tekstissä puhut, vois olla paljon hankalampi yrittääkkään selvää elämää. Itellä ainakin on se ongelma etten tajua kaikkia asioita mistä ne johtuu ja se lisää riskiä siihen retkahtamiseen.

4

:slight_smile:

Sehän tässä nii ristiriitaista onkin; tiiän miks otan, kun otan ja tiedän tasantarkkaan, että teen väärin. Ymmärrän, ettei päihteiden lopettaminen tod. ole helppoa, silti pitäis yrittää sinnitellä huonojen fiilisten kanssa. Kun osais ajatella vähän pidemmälle. Tai just niin teenkin, mut jotenki “vaimennan” järkeni äänen. Just nyt oon taas sellanen olo, et mitä jos ottaisin “ihan vähän.” Prkl. Ja jos otan, nii oon huomenna taas samassa pisteessä(!)

Ennen subu muka auttoi tosiaan kaikkeen; nyt tuntuu, ettei auta mikään esim. tähän järkyttömään masennus-ahdistus-sekoitukseen. En oo ollu niin kauan selvinpäin, että olis hyvä/seesteinen olo ilman, mut silti tuo ainekin jollain tasolla vaan etoo. Jotenki kauheeta huomata miten subu vaikuttaa kaikkeen, varsinkin mielialaan. Ja nukkumiseen yms. Nytkin on jotenki pöhnänen olo, nukuin melkee 12h. Selvinpäin ku on nii 6-7h yöunet riittää vallanmainiosti.

Pakko mennä huomen vaik NA:han, jos se auttais. Tullu aika iso tauko noista ryhmistä, mikä on huono asia. Aina ryhmän jälkeen mul oli tosi hyvä fiilis, sellanen, et kyl mäkin pärjään, kerta muutkin on pärjännyt. Nyt ku oon sortuillut, nii en ole kehdannut ryhmiin mennä. Jos nyt kuitenkin ottais itteensä niskasta kiinni. :unamused:

5

Niin, miten NA-ryhmät?

6

Se ei vaan lopu kertakaikkiaan. Selvää elämää jo pitkä pätkä takana mutta pelkotilat ja hallusinointi vaan jatkuu. Kaikki aaltoilee ja on ahdistavaa, ihme ääniä.

Pitää kyllä koittaa saada apua tähän vielä lisää.

7

Aivan, ei muuta kuin apua ja tukea hakemaan, sitä on kuitenkin saatavilla. Kyllä minä suosittelen vertaisryhmiä yhtenä erittäin hyvänä vaihtoehtona.

8

Mulla ei ole oikeastaan mitään erityistä asiaa mut mun pitää täyttää aikaa tekemällä jotain ku täs 32 neliön kopis yritän lopettaa subun vetämisen ja on eka päivä menos nii ei oo viel selvil miten tän päivän käyttäis hyväksi
ehkä se pitäs lähtee ajeleen linkulla pitkin ja poikin mut ei ei ku joku voi olla samas linkus jonka tunnen ja sit
tapahtuu asia 1 joka johtaa asiaan 2… kai mun pitää tyytyy nyt tähän lähes viimesillä rahoilla hankittuun pripeid netti yhteyteen ja käyttää kaikki hyöty siittä irti ja kirjottaa vaikka ajan kuluksi tai jos joskus keksin asiaa niin voisin kirjottaa sen mut nyt on vaan sellanen olo et ei tee mieli subua ei oo viel huono olo ja pari bissee ku join niin alko väsyttää mut ei uskalla nukahtaa koska jos nukahdan valvon sit yöllä ja se on viimenen asia mitä haluun…

Kirjoittaminen auttaa mua eainaki monessakin asiassa ja viel se et ne näkee jälkeen päin niin voi auttaa enemmän
mut en oo harrastanu ennen niin saa nähdä. Mietin täs mitä vitamiineja kannattaa hankkia kun lopettaa päihteilyn kai joku sekameteli vitamiini ois hyvä mut ois huyä tietää mitä vitamiineja erityisesti kannattaa ottaa et ei vitamiinin puutos tiloista kärsi ku ruokahaluhan menee ku subusta yrittää irti ja ei mulla nyt ruokaakaan ole et nuudeleilla ja leivällä
on pärjättävä seuraavaan kuuhun asti tai yritän kyl käydä diakonista kyäseen ruoka apuu mut saa nähdä et pääsenkö ku nyt on kuitenki lauantai ja maanantaina vasta voi mennä niin voin olla jo niin pahois olois et en saa aikaseksi mitään
mutta hyvä puoli on se et on sitä enneki ilman ruokaa pärjätty mut on myös doupattu mut mut… vain joku tietää jos sekään.

9

Mulla ei ole oikeastaan mitään erityistä asiaa mut mun pitää täyttää aikaa tekemällä jotain ku täs 32 neliön kopis yritän lopettaa subun vetämisen ja on eka päivä menos nii ei oo viel selvil miten tän päivän käyttäis hyväksi
ehkä se pitäs lähtee ajeleen linkulla pitkin ja poikin mut ei ei ku joku voi olla samas linkus jonka tunnen ja sit
tapahtuu asia 1 joka johtaa asiaan 2… kai mun pitää tyytyy nyt tähän lähes viimesillä rahoilla hankittuun pripeid netti yhteyteen ja käyttää kaikki hyöty siittä irti ja kirjottaa vaikka ajan kuluksi tai jos joskus keksin asiaa niin voisin kirjottaa sen mut nyt on vaan sellanen olo et ei tee mieli subua ei oo viel huono olo ja pari bissee ku join niin alko väsyttää mut ei uskalla nukahtaa koska jos nukahdan valvon sit yöllä ja se on viimenen asia mitä haluun…

Kirjoittaminen auttaa mua eainaki monessakin asiassa ja viel se et ne näkee jälkeen päin niin voi auttaa enemmän
mut en oo harrastanu ennen niin saa nähdä. Mietin täs mitä vitamiineja kannattaa hankkia kun lopettaa päihteilyn kai joku sekameteli vitamiini ois hyvä mut ois huyä tietää mitä vitamiineja erityisesti kannattaa ottaa et ei vitamiinin puutos tiloista kärsi ku ruokahaluhan menee ku subusta yrittää irti ja ei mulla nyt ruokaakaan ole et nuudeleilla ja leivällä
on pärjättävä seuraavaan kuuhun asti tai yritän kyl käydä diakonista kyäseen ruoka apuu mut saa nähdä et pääsenkö ku nyt on kuitenki lauantai ja maanantaina vasta voi mennä niin voin olla jo niin pahois olois et en saa aikaseksi mitään
mutta hyvä puoli on se et on sitä enneki ilman ruokaa pärjätty mut on myös doupattu mut mut… vain joku tietää jos sekään.

10

Kyllä tänne tekstiä mahtuu, siitä vaan kirjaimia tulemaan, toinen toisensa perään :slight_smile:

11

Ajatus kaman käytöstä, halu käyttää, on silloin ajatus, halu, minun ajatukseni, eli se siis olen minä.
Kun pyrkii muuttamaan elämäntapojaan, lopettamaan käytön, on silloin ikäänkuin kaksi persoonaa.

Toinen haluaa irti, ja toinen ei.

Ennen yritin luoda kolmannen persoonan, joka hallitsisi näitä kahta, ja pakottaisi toisen pois. Vaan nyt ymmärrän että onnistuessani jää edelleen kaksi persoonaa, kumpikin erillään.
Sensijaan että yrittäisin erottaa nämä kaksi, selvän ja päihteellisen, täytyy minun ne yhdistää. Vain silloin jää yksi. Vain silloin jää; Minä.

12

Vaikea olo.

13

Tämä on tietenkin vain idea, ehdotus, mutta oletko harkinnut esim.päihdepsykiatriaan yhteydenottoa? Sitähän on myös avohoitona, eli ei tarvitse lähteä laitokseen, jos ei halua. Pakkohoidosta on omat lakinsa, ja siinä välttämätön ehto on vaarallisuus itselle tai muille. Tällä ei tarkoiteta esim. huumeenkäyttöä, vaan itseen kohdistuvaa, esim itsemurhayritystä tai toisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Nämä siis laissa, en missään nimessä väitä enkä vihjaa sinusta mitään. Tosin pirkule tätä lakia ei aina noudateta psykiatrisessa hoidossa :smiling_imp: Ei omaa kokemusta, mutta olen saanut käydä melkoisia keskusteluja ystävien puolesta, kun eivät ole olleet joko psykoosissa (välttämätön ehto) tai eivät vaaraksi itselleen tai muille (välttämätön ehto). Huonolla menestyksellä… :frowning: