En keksinyt mitään muutakaan paikkaa missä purkaa tunteitani kun tämän. Olen siis 20 vuotias nuori mies joka on pelaillut erityyppisiä pelejä jo viitisen vuotta. Kun 18 vuotta tuli täyteen lähti pelaaminen nettikasinoilla käsistä. Eli kaikki rahat menivät slotteihin.
Monta kertaa olen yrittänyt lopettaa ja päättänyt että nyt riitti. Kertaakaan se ei ole onnistunut. Nyt tuli kuitenkin sellainen tilanne että mikäli asioihin ei tule muutosta, on loppuelämäni pilalla. Päätin siis kertoa pelaamisesta ja peliveloista (6000e) vanhemmilleni.
Kirjoitin vanhemmilleni kirjeen, jossa kerron peliongelmastani sekä ratkaisun siihen miten asia saadaan kuntoon. Jätän pankkitunnukseni heidän haltuunsa sekä pyydän muutama tuhat euroa lainaksi että pääsen eroon pikavipeistä. Kahden viikon päästä velkaa on jäljellä enää huomattavasti vähemmän ja mikäli kaikki menee suunnitellusti olen jo ennen kesää maksanut kaiken pois
Vanhemmat eivät ole vielä kirjettä lukeneet, ja heidän reaktionsa pelottaa enemmän kuin mikään. Tiedän että he varmasti auttavat mutta tunnen äärimmäistä syyllisyyttä siitä että aiheutan omilla virheilläni heille mielipahaa. Nyt tekee mieli itkeä mutta aion pysyä vahvana.
Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä tilanteesta selviämiseen? Minulla on kuitenkin vielä kaikki mahdollisuudet normaaliin elämään sillä luottotiedot sekä asunto ovat vielä tallessa. Minulla on myös vakituinen työpaikka joten veloista pääsen nopeasti eroon.
Kuten jo sanoin niin eniten tuntuu pahalta vanhempien puolesta. Olisiko kellään tietoa millä helpottaa oloa?
Moi, Hölmö1!
See, että olet ymmärtänyt ongelman ja päättänyt konkreettisesti tehdä asialle jotain, on tärkein askel. See että tulet “kaapista ulos” auttaa myöskin ymmärtämään oman tilanteen vakavuuden ja lisää halua muuttua. Samalla se helpottaa yllättävän paljon oma oloa kun voi kertoa asiasta jollekin. Salailun taakkaa putoa harteilta. Ja jos on vielä sellainen ihminen/ihmiset jotka ymmärtää ja tarjoa tukea, olo helpottuu entisestään.
See on järkevä että olet päättänyt antaa pankkitunnukset vanhemmille, varsinkin jos meinat pyytä heiltä taloudellista apua. Pelipiru on nimittäin tosi taitava käyttämään ne rahat lopulta kuitenkin peleihin.
Oma oloa voit purkaa myös tänne. Muiten tekstejä lukemalla saat hyviä vinkkejä mitä kannataa tehdä muutenkin.
Tsemppiä sulle tässä taistelussa!
Kirje kuulostaa huomattavasti järkevämmältä kuin se sekava itkupuhelu jonka avulla minä kerroin tilanteestani.
Taistelun viisaat sanat olivat niin kattavat ettei minulla ole enää paljoa lisättävää. Typerä lause, mutta sanonpa kuitenkin; olet vielä nuori ja sinulla ei ole mitään hätää. Velkamäärä on (vielä) hallittavissa ja saat sen varmasti hoidettua, mutta jos et nyt tartu tosissasi peliongelmaan ja sen hoitamiseen, niin velkaa tulee varmasti lisää. Meitä ikäviä esimerkkitapauksia on täällä monta. Olo helpottaa ajan kanssa, ne on tunteita jotka on käytävä läpi. Pettymyksen tuottaminen ja siitä johtuva häpeä. Ei ihan niitä kevyimpiä tuntemuksia, mutta selviät varmasti. Tosi paljon tsemppiä täältä!
Noniin, aloittaja täällä taas kirjoittaa ja purkaa pahaa oloaan. Olen tänään saanut mietittyä asiat puhki, ja päädyin siihen lopputulokseen että ansaitsen tämän pahan olon. Pelipiru kuiskii toiseen korvaan jatkuvasti mutta olen päättänyt olla pelaamatta loppuelämäni ja se päätös tulee pitämään hautaan saakka.
Huomenna vanhemmat palaavat ja lukevat kirjeeni. Pelottaa enemmän kuin koskaan sillä he eivät ansaitse sitä pahaa oloa minkä minä heille aiheutan. Olisiko kellään lohduttavia sanoja jotka auttaisivat miestä hädässä?
Hei, Hölmö!
Syylisyys on tietyllä tavalla hyvä tunne koska se mahsollistaa muutoksen. Sen muutoksen kautta tulee sitten parempi olokin.
Valitettavasti pelipiru tulee kuiskimaan meidän korvaan vielä pitkäänkin, siihen kannattaa varautua. Keksi itselle muita tapoja rentoutua, tapoja jolla saat ajatukset muualle ja tee pelaaminen itsellesi mahdottomaksi. Mitä tule siihen “olen loppuelämäni pelaamatta” lupaukseen sanoisin että se on hyvä tavoite mutta aluksi kannattaa mennä päivä kerrallaan eikä ajatella loppuelämää. Kun etenet päivä kerrallaan voit nauttia ja olla ylpeä jokaisesta pelittömästä päivästä. Jos ajattelet että täytyy jaksaa elämän loppuun asti, se tuntuu mielettömän raskaalta.
Olet oikealla tiellä! Sinulla on mahdollisuus onnistua jos muistat kuunella järkeäsi eikä pelipirua. Helppoa se ei ole mutta mahdollista.
Morjens taas, edellisestä kirjoituksesta ei ole ehtinyt pitkään kulua mutta tänne postaaminen helpottaa oloa niin paljon että aion sitä nyt jatkaa. Eli fiilikset eivät ole muuttuneet. Ilmaiskierrokset pelitilillä houkuttelevat mutta en aio kirjautua sinne. Päädyin sitten senkin pelitilin jäädyttämään. Vaikka sanotaan että päivä kerrallaan niin aion pitää kiinni päätöksestäni; pelaamatta hautaan saakka. Kolme päivää on nyt pelaamattomuutta takana eikä pelipiru ole enään jatkuvasti kuiskimassa. Välillä halu pelata kasvaa, mutta muistan vain pysyä vahvana niin pystyn vastustamaan kiusausta.
Lyhyt aika on minulla vasta takana, mutta omasta mielestäni yhdestä päätöksestä kiinni pitäminen on tärkeintä niin tässä asiassa kuin elämässä muutenkin. Olen lueskellut internetistä tietoa naltreksonista ja miettinyt että pitäisikö yrittää lääkäriltä hankkia sitä varten resepti? Voisi tutkimusten mukaan auttaa pääsemään pelipirusta irti sellaisissa hetkellisissä tilanteissa kun mikään muu ei toimi. Onko kellään lääkkeestä kokemuksia?
Tervetuloa mukaan, Hölmö1. Mulla on siitä puolittainen kokemus: lääkäri antoi yhden pillerin kokeeksi ja oli valmis kirjoittamaan reseptin, mutta en koskaan pelihimossa muistanut käyttää sitä. Se on mulla varmaan vieläkin jossakin pussissa…
Tämä on oikea paikka olla. Luet tekstejä täällä ja kirjoitat myös niin asiat etenee oikeaan suuntaan. Päätös olla pelaamatta loppuelämän ajan on hyvä juttu ja sitähän ei pystykään toteuttamaan muuta kuin päivän kerrallaan. Eikä tarvikaan. Se riittää. Voimia sulle.
Loppuelämän pelaamattomuus on hyvä tavoite ja todella toivon, että se onnistuu. Toivottavasti muistat mahdollisen retkahduksen sattuessa (jota ei koskaan ehkä edes tule!) ettet ole liian ehdoton, niin että siitä tulee hälläväliä ja antaa mennä -fiilis, vaan jaksat koota itsesi uuteen taisteluun ja uskot itseesi niin kauan, että lopulta onnistut.
Morjens! Kivi vierähti sydämeltä kun äiti soitti ja ilmoitti lukeneensa kirjeen. Suhtautuivat isän kanssa asiaan rakentavasti ja ilmoittivat että apua tarvitsevalle on apua aina tarjolla. Olo on helpottunut ja tuntuu kuin koko kroppa olisi rennompi kuin koskaan.
Pelipiru ei ole kuiskinut yhtään, ja se tuntuu hyvältä. Saa nähdä mitkä fiilikset on sen jälkeen kun tilille tupsahtaa taas kohta rahaa. Odotan innolla että se paskiainen alkaa kertomaan kasinoilla odottavista voitoista, niin pääsee hakkaamaan sen takaisin sinne koloon mistä se ikinä tulikin. Pelipirun siis.
25 pelaamatonta päivää takana ja loppuelämä edessä. Pelipiru hellittänyt otettaan ja näihin vajaaseen neljään viikkoon mahtuu kolme kiusausta joista kuitenkin selvisin. Jos minä pystyin siihen niin jokainen pystyy!
Morjens! 42 pelaamatonta päivää takana ja tuntuu että tästä on nyt yli päästy. Enään ei tee mieli pelata ja ajatuskin lähinnä kuvottaa. Lottoa olen tosin pelannut edelleen mutta reilun kuukauden aikana yhteensä alle kymmenellä eurolla. Myös sinä pystyt siitä helvetistä selviämään!
Joo, ne himot tulee kyllä, ja ne tulevat vahvana. Ne tosin menevät ohi ja niiden kanssa oppii elämään ilman että sortuu koskaan pelaamaan. Itse haluan olla tässä asiassa esimerkki. 42 päivää on erittäin hyvä startti, olet selättänyt täysin pahimmat alkukitkut. Tee kovasti töitä itsesi kanssa, pidä pelaamattomuudesta kiinni ja terapoi itseäsi.
Tärkeintä on että olet täysin rehellinen itsellesi siitä, että sinulla on peliongelma, etkä voi pelata enää koskaan. Asenteesi kuulosti siltä, kuin olisit jo täysin selättänyt ongelman, eikä vastoinkäymisiä tule. Usko pois, olen vuosien varrella monta kertaa lopettanut pelaamisen, kuukauden jälkeen ollut varma että ongelma selätetty, ja sen jälkeen alkanut pelaamaan, koska "kyllä mä nyt osaan kohtuudella pelata". Pitää hyväksyä lopullisesti, ettei voi. Muuten ongelman kanssa hakkaa päätänsä seinään taas jossain vaiheessa.
Pelipiru elää koko elämän. Ei kannata sanoa, että on selättänyt sen. Kannattaa vaa elää päivä kerrallaan ilman pelejä. Iteki luulin, että olin selättänyt tämän, mutta sunnuntaina 3000€ meni. Olin ollut aika pitkää pelaamatta.
Tosi paljon tsemppiä täältä!